Brittiläisen, melodista metalcorea soittavan Bury Tomorrowin edellisestä albumista ”The Union of Crownsista” ei ole vielä kahta vuottakaan, kun seuraava albumi ”Runes” jo tipahti palkinnoksi fanien odotukseen. ”The Union of Crowns” oli edeltäjäänsä kovempi, joten mielenkiinnolla odotin jatkuuko noususuhdanne. Bury Tomorrow on lähtökohtaisesti miellyttävää kuunneltavaa, sillä Jason Cameronin lauluääni on persoonallinen, ja Daniel Winter-Batesin matalan räkäinen, Parkway Driven Winston McCallin äänen brutaalimpaa versiota muistuttava karjunta, hakee vertaistaan. Bändin soundia ei siis voi sotkea mihinkään toiseen, vaan sen erottaa välittömästi.

Albumin ensimmäisen kappaleen, ”Man On Firen”, lähtiessä käyntiin voi välittömästi aistia, ettei bändi ole ainakaan lähtenyt radikaalisti tyyliään muuttamaan. Hyvinhän tämä albumin ensimmäisenä singlenäkin toiminut biisi kolahtaa, ja kiinnostus tulevia kappaleita kohtaan kasvaa. ”Shadow, A Creatorin” aikana mietin, että tulikohan nyt nuolaistua ennen kuin tipahtaa. Suuret odotukseni meinaavat lässähtää heti alkuunsa kappaleen melko mitäänsanomattomiin ja pitkiin kertosäkeistöihin. ”The Torch” tempaisee mukaansa puhtaalla laululla, jonka jälkeen tahti kiristyy ja biisin luonne vaihtuu vähitellen alun huolettomuudesta synkempiin maisemiin, blastbeatin hakatessa ja karjunnan koristessa. Kertosäkeistö on vuorostaan mukavan liitelevän fiiliksen luovaa kuunneltavaa.

”Watcher” lähtee käyntiin räjähtävästi, mutta tunnelma jää paikallaan polkevaksi. Kappaleen puolivälissä alkaa jo houkuttaa ajatus seuraavaan raitaan siirtymisestä. Hienointa antia tässä tarjoaa kitaratyöskentely biisin loppupuolella. ”Our Gift” pamauttaakin sitten nyrkillä naamaan ja lujaa. Rytmit ovat armottoman hakkaavat ja Winter-Bates pistää karjunnoissa parastaan. Kymmenen pistettä mainiosta kontrastista hakkaavien säkeistöjen sekä herkkien kertosäkeistöjen välillä. Tämä menee parhaimmistoon ehdottomasti.

”Darker Waterin” alku lupaa hyvää, eikä meno hiivu missään vaiheessa. Silti päällimmäiseksi mieleen jää ajatus siitä, että jotain puuttuu, eikä ”Another Journeykaan” tuo tilanteeseen helpotusta. Soitto ja karjunta rynnivät kyllä eteenpäin mukavan vaivattomasti, mutta puhtaat laulut eivät taaskaan sytytä. ”Under The Sun” vie kuitenkin meikäläisen mennessään. Kyllä hyvän kappaleen vaan tunnistaa välittömästi sellaisen kuultuaan. Samalla linjalla jatkaa myös ”Year Of The Harvest”, jossa meininki on kohdillaan, vaihdot säkeistöjen välillä ovat jouhevia ja kuuntelunautinto on näin ollen taattu. ”Garden Of Thorns” alkaa muhkeilla soundeilla, mutta jokin tästäkin, hitto vieköön, puuttuu. Hiipuva loppusoitto olisi myös voinut olla lyhyempi.

”Divine Breath” tarjoaakin sitten yllätyksen, nimittäin puolitoista minuuttia täyttä siirappia. Nyt viedään herkkyys äärimmilleen ja kauniimpaa sukupuolta edustavat fanit ovat varmasti haltioissaan. Mutta se tärykalvojen lepuutuksesta. ”Of Gloryssa” rumpali pääsee jälleen tositoimiin. Setitys on muuten tiukkaa, mutta kertosäkeistö ei jälleen tuota lähellekään samanlaista energiaa kuin raskaat osuudet. Albumin viimeisestä raidasta ”Last Of The Icesta” jää parhaiten mieleen mukava breakdown, jonka tahtiin saatoin jopa hieman päätäni heilauttaa.

Kaiken kaikkiaan ”Runes” ei oikein tarjoa mitään uutta. Muutama varsin hienokin kappale albumille mahtuu, mutta kokonaisuutena julkaisu kallistuu tasapaksun puolelle. Kyllähän britit hienosti soittavat, mutta ongelma piilee mielestäni tällä kertaa puhtaiden lauluosuuksien mielikuvituksettomuudessa. Edellisellä albumilla Cameronin ääntä hyödynnettiin paljon monipuolisemmin, kun taas tällä kertaa puhtaat lauluosuudet ovat pikemminkin jarruttamassa tunnelmaa kuin tuomassa lisäpotkua raskaiden osuuksien rinnalla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

6½/10

Kappalelista:
1. Man On Fire
2. Shadow, A Creator
3. The Torch
4. Watcher
5. Our Gift
6. Darker Water
7. Another Journey
8. Under The Sun
9. Year Of The Harvest
10. Garden Of Thorns
11. Divine Breath
12. Of Glory
13. Last Of The Ice

https://www.facebook.com/BuryTomorrow

Kirjoittanut: Jouni Lepistö

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy