Cannibal Accident tarjoilee sävykästä lahtaamista uudella ”Disgust” -levyllään

Turun alueelta meuhkaten riipaisevat hulivilihurmurit Cannibal Accident ovat viidennen kokopitkän levyn myötä täällä jälleen piinaamassa ja tuottamassa ihailun sekaista inhoa. Lähes kaksikymmentä vuotta paahtamista ei ole hyydyttänyt koneen tehoja, vaan edelleen edetään riettaasti rallatellen.

Bändin ilmaisu on rujo, säälimätön sekä raaka, mutta aivan niin mustavalkoista kaikki ei kuitenkaan ole. Bändin musiikkiin sisältyy paljon sävyjä sekä erilaisia tunnelmia, jos niihin jaksaa vain paneutua. Toki on ymmärrettävää, että tottumattoman korvin kaikki on helppo tuomita meluksi ja silkaksi kakofoniaksi, mutta suosittelen silti antamaan mahdollisuuden. Sen näkisinkin levyn yhtenä suurimpana arvona, että vaikka löylytys on perusteellinen, niin levyltä löytyy monipuolisuutta eikä kaikki ole brutaaliudestaan huolimatta yksioikoista paahtamaista alusta loppuun.

Bändi on tunnettu kautta historiansa loistavasta kielellisestä kyvystään sekä taidosta leikkiä sanojen kanssa ja itseäni huvitti kovasti muun muassa ”Darkest Auer” –biisin nimi.  Siinä kappaleessa on kyllä muutenkin pala elävää sekä kuollutta elämää. Huolimatta siitä, että sanoitukset ovat välillä silkkaa murhaa ja lahtaamista, niin joukossa on myös yhteiskunnallista kantaaottavuutta tai niin minä ainakin tulkitsen esimerkiksi avausbiisin ”Explicit Everything” ja noista sanaleikistä mainittakoon vaikka ”EU-Rope Around Your Neck”. Ensin mainitussa biisissä tiivistyy lähes kaikki mitä levyssä on hyvää; riffit, vokaalit, vaihtelevat temmot ja tunnelmat ja niin edelleen.

Huomiota ansaitsevat biisien riffit ja kaikkinensakin Kolkan kitarointi on äärettömän monipuolista. Riffeissä on koukeroita, mutta myös tarttuvuutta sekä koukkuja. Välillä soitto on mielipuolista ja omintakeista kuin Trey Azagthoth konsanaan (esimerkkinä vaikka ”Toleraped” – biisi) ja välillä riffit ovat niin tarttuvia, että ei niistä pääse irti. Kielisoittimien yhteistyö on kertakaikkisen loistavaa ja basisti Jondom vetää sellaisia tärinöitä, että heikompaa vääntää vatsasta. Niin, ja se bassosoundi on niin tämäkkää, että iskee yhtä kovaa kuin vetäisi piikkilankaa omasta hanuristaan (kuunnelkaa vaikka ”Inhumanely Precipitated Biodegradation” -ja en tarkoittanut hanurilla soitinta). Soittoa koskien mainitsematta ei voi jättää myöskään rumpali Wilkmania, jonka soitossa on tietynlaista tyylikkyyttä sekä estetiikkaa tempojen ja rytmien vaihdellessa. Ihmetellä täytyy yleensäkin tämän alan rumpalien kuntoa, että millä jaksaa mäiskiä.

Yksi bändin ehdottomista vahvuuksista on kahden vokalistin käyttö, jolloin Kurwa Doktorin korkeampi sekä esimerkiksi ”When Only Fan Blow On Empty Stage” – ja ”Darken The Attic” – biiseissä oleva voimakas, mutta tuskainen ja ikään kuin epätoivon täyttämä ääni yhdistyy Raision syvään ja ajoittain viemärimäiseen ulosantiin. Jälkimmäisessä biisissä on muutenkin huikea tunnelma kaiken kipeyden keskellä ja herrojen yhteistyö on kyllä kerta kaikkiaan koskettavaa kuunneltavaa.

Bändillä on silloin tällöin ollut levyllä vierailijoita mukana ja tällä kertaa paluun tekevät itse tekstittämillään biiseillä Nikki 666 ja Ulti-Make. Näissä on tarjolla bändin punkimpaa puolta svengaavine riffeineen ja sooloineen. Ensin mainitun vokalisointi poikkeaa hieman levyn muusta tyylistä, mutta samanlainen maanisuus on kuitenkin läsnä. Ulti-Maken möreän kirkas tulkinta on väkevää ja taotaan kuulijan päähän takuuvarmasti.

Reipas puoli tuntia ja kaksikymmentä biisiä jättää kyllä melko piiskatun olon, mutta samalla sielu on puhdistautunut. Suosittelen!