Children of Bodomin ”Hexed” on riskitön, tuttu ja turvallinen kuin perus lager

Silloin, kun kotimainen melodeathin legenda Children of Bodom julkaisee jotain, ovat monet kiinnostuneita. Vaikka yhtyeen uudet julkaisut otetaan ristiriitaisesti vastaan metalliyhteisössä, ei bändin tasokkuutta omassa tyylissään voi kieltää. Yhtye on siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että sen tuotannon koko alkupuoli on lähes poikkeuksetta ylistettyä, laadukasta ja klassikkomateriaaliksikin jo kohonnutta kotimaisen metallimusiikin kaanonia. Kyseessä on siksi myös tietyssä mielessä raskas risti kannettavaksi mille tahansa yhtyeelle. Bändin jokaista uutta julkaisua kohtaan terästetään kriittiset ja yliherkät aistit niin, että pettymys voi olla hyvinkin mahdollista.

Yhtyeen tuore uutukainen on kenties yllättävä mutta ei mitenkään poikkeuksellinen. Samanlaista materiaalia ovat lopulta kaupan hyllyt pullollaan, vaikka tätä kyseistä laatua onkin saatavilla vain tarkoin valituista paikoista. Olin hieman yllättynyt kannen avatessani, sillä en ole tottunut tällaiseen pakkaustyyliin. Uusi julkaisu on tuntumaltaan kenties hieman sameahko mutta lopultakin aika hillitty ja varsin helppo sisäistää. Minulla ei olisi mitään hankaluuksia ottaa tätä esille juhlissa. En ole loppujen lopuksi mikään olutasiantuntija, joten uuden ”Lake Bodom” -eliksiirin kaikki nyanssit eivät välttämättä tanssi kielelläni niin selkeästi.

Niin siis, puhuin äsken Fat Lizardin julkaisemasta uudesta ”Lake Bodom” -oluesta. Mutta kuten alussa mainitsin, kaikki, mitä Bodomin lapset julkaisevat, päätyvät jossain muodossa kollektiivisen kriittisen katseen syyniin. Sama koskee yhtyeen 8. maaliskuuta julkaistavaa ”Hexed”-albumia, joka on tämän kirjoituksen oikea aihe. Jokaisella on sitä kohtaan jonkinlainen ennakkoasenne  jo kauan ennen sen julkaisua. ”Olisipa se niin kuin vanhat hyvät levyt!”, ”Olisipa se rankempaa ja brutaalimpaa!” tai sitten kotimainen kritiikin, argumentoinnin ja älyllisen kyvykkyyden helmi ”Kuulematta paskaa”.

Mutta sitä ”Hexed” ei ole kuuntelematta, eikä kuultunakaan. Jos bändin oma huurteinen sisälsi kiinnostavaa autenttisuutta Bodominjärven veden muodossa, sisältää albumikin paljon aitoa Bodomia. Kappaleista kuten ”Platitudes And Barren Words”, ”This Road” ja ”Hexed” kuulee, että yhtye on suunnannut katseensa ja inspiraationlähteensä aiempaan materiaaliinsa. Laihon soittomaneerit tulevat hyvin esille juuri avausraidassa ja ”Under Grass And Cloverissa”, joiden kitaralinjat ovat varsin bodomtyylisiä. ”This Roadin” kitaratyöskentely on varsin rautaista, ja sen väliosan thrash-groove on varsin maukasta. Wirmanin tunnistettavat orchestral hit –aksentit siellä täällä ovat myös varsin tunnettu osa bändin yleissoundia, mutta silloin tällöin juustoisenkin kuuloiset kosketinsoitinsovitukset ovat albumilla aavistuksen verran taka-alalla.

Vanhojen elementtien rutiininomaisen suorittamisen lisäksi albumilla on tarjota yhtyeen musiikkiin myös ripaus jotain tuoreehkoa. ”Under Grass And Cloverin” pääriffin maj7-soundi kuulostaa siltä, että se olisi hyvin voinut olla esimerkiksi ”Halo Of Bloodilla”. Väliosasta löytyy jälleen maukasta ja koukeroista riffittelyä. ”Hexedin” lopussa kuullaan varsin miellyttävä nauhattomalla bassolla soitettu soolo-osuus, jota olisi hivenen paremmalla soundilla kuunnellut mielellään pitempäänkin. Kyseessä on myös kitaristi Daniel Freybergin ensimmäinen albumi bändin kanssa, ja hänen soittonsa istuukin joukkoon hyvin tyylillisesti mutta lisää myös oman mausteensa. Mies hoitaa tonttinsa varsin tyylitajuisesti ja rautaisella ammattitaidolla.

Albumi on kuitenkin monella tapaa varsin yllätyksetön ja helposti sisäistettävä – hieman kuten yhtyeen olutkin. Keskitempoiset bodomrunttaukset kuten hieman huvittavan tiluttelunkin omaava ”Glass Houses” ja kaikki albumin neljä viimeistä kappaletta ovat varsin kuivahkoa paahtoleipää, jotka menevät hieman toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. ”Knuckledusterissa” (vanhan Bodom -kappaleen uusi versio) on tosin potentiaalia, mutta sekin jää hieman vaille jotain.  ”Hecate’s Nightmaren” intro kuullostaa siltä, että syntetisaattorin soundipankkia olisi lainattu Lordin myöhäistuotannosta, ja sekin jää lopulta hieman vaisuksi.

Bodomin faneille albumilla on varmasti paljon sellaista, joka on mieleen, ja joka nostaa sen jopa yhtyeen 2010-luvun tuotannon kärkeen. Soundit ovat nyt parempia kuin ”I Worship Chaosilla”, ja miksaus on melko hyvässä balanssissa. Sillä on tarpeeksi vanhoja elementtejä tuudittamaan fanit turvalliseen tuttuudentunteeseen, mutta mitään uutta ja jännittävää sillä ei varsinaisesti ole. Tässä kohtaa uraansa Bodom on hieman jämähtänyt omiin maneereihinsa, eikä varsinaisesti yritä puskea itseään oman mukavuusalueensa ulkopuolelle valloittamaan niitä metallin kuuntelijoita, jotka janoavat uutta ja modernia. Sellaisenaan ”Hexed” on varsin mukiin menevä albumi, jonka nauttii mielellään silloin tällöin – vähän niin kuin perus lagerin.

6/10

Kappalelista:

  1. This Road
  2. Under Grass And Clover
  3. Glass Houses
  4. Hecate’s Nightmare
  5. Kick In a Spleen
  6. Platitudes And Barren Words
  7. Hexed
  8. Relapse (The Nature Of My Crime)
  9. Say Never Look Back
  10. Soon Departed
  11. Knuckleduster

Kommentoi julkaisua