Church of Misery @ Kuudes Linja, Helsinki 24.4.2014
Church of Misery on japanilainen vuonna 1995 toimintansa aloittanut doom metal -yhtye Tokiosta. Bändin Black Sabbathia lainaileva, psykedeelinen doom metal on niittänyt mainetta genren kuuntelijoiden parissa, ja nähtyäni tämän keikan sanoisin, että täysin ansaitusti.
Arki-iltaan sijoittunut keikka oli järjestetty Kuudennen linjan yläsaliin. Arki-illan keikaksi paikalla oli suuri joukko sekalaista ihmismassaa. Paikalle oli tullut niin vanhan liiton stoner-miehiä kuin nuorempaakin kuulijakuntaa, myös naisia. Ilmeisesti torstain kunniaksi Kutosen ilmastointi oli käännetty pois päältä, koska lavan eteen pakkaantunut massa kärsi massiivisesta kuumuudesta. Itse asiassa lavan edessä oli niin kuuma, että osalle porukkaa tuli huono olo ennen keikan alkamista.
Japanilaiseen tyyliin keikka alkaa tasan ilmoitetulla kellonlyömällä. Yhtyeen solisti Yoshiaki Negishi nousee lavalle ja loppubändi seuraa välittömästi perässä. Ensimmäisenä yllätyin bändin ulkonäöstä. Herrat näyttävät aivan siltä, kuin aikakone olisi heidät siihen tipauttanut menneeltä seitsemänkymmenluvulta. On yksi asia pukeutua aikakauden mukaisesti ja aivan täysin toinen huokua tuon aikakauden henkeä niin, että katsoja epäilee hetkellisesti olevansa twilight zonella.
Mainos päättyy
Soitto alkaa ja yhtyeen solisti Yoshiaki Negishi avaa suunsa. Ulos tulee mitä persoonallisin ääni ja jään miettimään, miksi en ole nähnyt tätä aikaisemmin. Negishi kiemurtelee ozzyosbournemaisen tukkansa takana kuin hypnoottinen käärme ja sylkee mikkiin, kirjaimellisesti. Ulosanti on melko eläimellistä ja huokaan ihastuksesta.
Church of Miseryn musiikki on riipivää, mutta hyvällä tavalla. Se groovaa, riipii ja ottaa kantaa. Luettuani juuri kirjoittamani lauseen en uskoisi kertovani doom metal bändin tuotoksesta, mutta niin se vain on. Orkesteri pystyy esittämään mm. sarjamurhaajista kertovia sanoituksia uskomattoman kevyesti, kuitenkin olematta irvokas. Negishi kehottaa keikan aikana yleisöä taputtamaan käsiään ja kääntyy soittamaan syntikkaa. Suomalaiset doomienarit eivät tuntuneet oikein pääsevän tapahtuneesta yli, eihän doom metal -keikalla taputeta käsiä, vai taputetaanko? No, minä ainakin taputan, ja niin taputtaa moni muukin.
Yhtyeen basisti Tatsu Mikami on selvästi opiskellut amerikkalaisten rokkibändien lavamaneereita. Hän kohottaa alkoholipitoisen juoman kohti yleisöä ja huutaa: ” Kippis!” Suomalainen yleisö syö basistin kädestä. Soitto alkaa jälleen; yleisö tuntuu villiintyvän, ja lavan edessä nähdään jopa pieni pitti. Kyllä. Doom metal keikalla oli pitti, ja nähtiinpä joka yksi stage daivauskin. Hämmentävintä bändin esiintymisessä on kitaristi Tom Sutton. Täytyy sanoa, että hänellä on eräs oudoimmista tyyleistä elehtiä kasvoillaan soittaessaan kitaraa. Herran kieli käy ulkona suusta niin monta kertaa, että alkaa häiritä, mutta moitteeton soitto onneksi on se, joka loppupelissä merkkaa mitään.
Keikan lähestyessä loppuaan yleisömassa pui hikistä nyrkkiä ilmaan ja bändi vetää encoren ennen lavalta poistumista.
Church of Miseryn musiikki ja keikka on raskasta kuunneltavaa, mutta ei muutu missään vaiheessa junnaavaksi ja tylsäksi. Eloisa lavaesiintyminen ja persoonalliset soittajat yhdistettynä rankkoihin riffeihin ovat niin tappava yhdistelmä, että pikkuhousut eivät jää kuiviksi. Suosittelen kaikkia doomin ystäviä joskus katsastamaan yhtyeen livenä, koska se todellakin on näkemisen arvoinen.
Teksti: Jonna Tiainen
Kuvat: Toni Kärkkäinen
Mainos päättyy