Curimus

Loimaalainen thrash metal jyrä Curimus julkaisee debyyttialbuminsa nimeltä ”Realization” 22. helmikuuta yhteistyössä oman tuotantoyhtiönsä Freezing Penguinin ja Inverse Recordsin kanssa. Otimme yhtyettä yhtyeeseen sähköpostitse ja kysyimme hieman mietteitä uuden albumin sekä tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Lue lisää nähdäksesi haastattelu kokonaisuudessaan.

Morjensta. Mitäs Curimukselle tällä hetkellä kuuluu?

Juha-Matti Helmi:  Morjens! Hyvää kuuluu. Debyyttilevyn ennakkomyynti on parhaillaan käynnissä, ja treenataan ahkerasti tulevia keikkoja varten. Edellisestä keikasta onkin jo vierähtänyt levytystauon vuoksi melkein ikuisuus. Eli pitkäsoittoa puskee ja ukot ovat valmiina lavoille kovat piipussa.

Vuosi 2012 on aluillaan. Tuliko tehtyä jotain uudenvuodenlupauksia? Ovatko noi lupaukset vielä pysyneet?

Juha-Matti Helmi:  En ainakaan itse mitään varsinaisia lupauksia tehnyt ja eivät muutkaan ole mitään suurempaa maininneet. Kaipa tietyt lupaukset bändihommien suhteen on tehty jo muutama vuosi sitten ja niiden mukaan mennään.

Teiltä ilmestyy uusi albumi nimeltä ”Realization” helmikuussa. Millaisia odotuksia teillä itsellänne on albumin suhteen?

Juha-Matti Helmi:  Yksi tärkeimmistä odotuksista on jo toteutunut, eli jokainen bändin jäsen on erittäin tyytyväinen lopputulokseen. Toki albumin odotetaan tuovan bändille lisää näkyvyyttä ja kasvattavan kuuntelijakuntaa.

Yhtye on vielä varmasti monelle tuntematon. Jos joutuisit kuvailemaan yhtyeen musiikkia sellaiselle, joka teistä ei ole vielä kuullut, miten sitä kuvailisit?

Juha-Matti Helmi:  Groovahtavalla otteella piestyä modernimman puoleista rässiä. Välillä mennään lujaa ja välillä vähän hitaammin. Lainaan loimaalaisen kitaristikollegani kommenttia: ”Ei mitään muniin puhaltelua.”

Kuvaile yhtyettä livenä kolmella sanalla.

Juha-Matti Helmi:  Hikinen, itsesuojeluvaistoton, koheltava

Kertoisitko hieman albumin lyriikoista. Mistä albumin kappaleet oikein kertovat ja mistä yleensä saat vaikutteita lyriikoihin?

Juha-Matti Helmi:  Itseni lisäksi lyriikoiden kirjoittamiseen osallistuivat Marko (laulu) ja Juho (basso), ja jokaisella on oma tapansa suoltaa tekstiä. Itse kirjoitan aiheista, jotka herättävät vahvoja tunteita puolesta tai vastaan. Monesti aiheet löytyvät ihan arkipäiväisestä elämästä. Realizationin biiseissä käsitellään esimerkiksi ihmisen tapaa toimia saavuttamassaan asemassa. Teema-albumi Realization ei kuitenkaan ole, vaan jokainen kappale on oma tarinansa.

Albumin tuotti Ansa Studiolla Jori Haukio. Kuinka hyvin yhteinen sävel löytyi Jorin kanssa?

Juha-Matti Helmi:  Jori ei itse asiassa tuottanut albumia, vaan äänitti ja miksasi sen. Jori ei turhia jorise vaan antaa työnsä jäljen puhua puolestaan. Nauhoitimme jo viimeisimmän demolevymme Ansa Studiolla, joten mies oli sitä kautta tuttu ja tiesimme, että on lupa odottaa hyvää soundia.

Suomi on täynnä metallia soittavia yhtyeitä. Mitä mieltä itse olet Suomen metalliskenestä? Onko Suomessa helppoa saada keikkoja tuntemattomana yhtyeenä? Onko jotain asioita, jotka toivoisivat olevan maassamme toisin?

Juha-Matti Helmi:   En ole hirveästi seurannut uudempia julkaisuja, joten en ole oikein kärryillä nykytilanteesta. Enemmän on tullut seurattua keikoilla tutuiksi tulleiden vielä tuntemattomampien bändien touhuja. Yleisesti ottaen taso on kyllä hurja demobändienkin keskuudessa, monesti kovempikin kuin lafkoilla olevilla bändeillä. Yhtenä esimerkkinä on pakko mainita oma suursuosikkini Amendfoil. Keikkoja tulee välillä enemmän ja välillä vähemmän. Keikkojen buukkaus ei ole aina sitä kaikkein kiitollisinta hommaa, mutta tässäkin asiassa kärsivällisyys ja pitkäjänteisyys palkitaan monesti.

Yhtye listaa suurimmaksi vaikuttajikseen mm. Machine Headin, Sepulturan, Soulflyn sekä Panteran. Kerkesittekö te koskaan nähdä Panteraa livenä ennen Dimebagin kuolemaa?

Juha-Matti Helmi:  Meistä ei ehtinyt valitettavasti kukaan todistamaan Dimeä livenä. Itselläni oli kyllä liput hommattuna Tattoo the Planet -keikalle, joka kuitenkin peruuntui Panteran osalta.

Mitä mieltä olette näistä Dimebag Forever –kiertueista? Oletteko te koskaan itse osallistuneet niihin?

Juha-Matti Helmi:  Olen ollut kahtena vuonna katsomassa keikkoja. Kiertueen ensimmäisenä vuonna meininki oli aivan käsittämättömän kova, mutta kolmantena vuonna eivät bakkanaalit yltäneet enää läheskään samalle tasolle. Ei minulla henkilökohtaisesti mitään tällaisia kiertueita vastaan ole, jos ne tehdään oikeista lähtökohdista ja tuotot päätyvät sinne, minne on luvattu.

Jos Big Fourin bändit pyytäisivät teitä kiertueelle yhtä aikaa, ja saisitte siis valita vain yhden yhtyeen, jonka kanssa kiertueelle lähtisitte, niin mikä tämä yhtye olisi ja miksi?

Juha-Matti Helmi:  Tähän on pakko vastata Slayer, koska Slayer-uskovainen rumpalimme Jari pahoinpitelisi minut pahoin muusta vastauksesta. Näistä bändeistä mikään ei ole saavuttanut suurta ihailuani, mutta ehkä tuo Slayer kuitenkin on tänä päivänä kaikkein mielenkiintoisin akti noista. Osaavat ainakin soittaa edelleen, eivätkä kiukuttele koko ajan; Anthraxin tuotantoa en edes pahemmin tunne.

Kiitoksia paljon haastattelusta ja onnea tulevan allbumin tiimoilta. Onko teillä loppuun vielä jotain sanoja, joita haluaisitte sanoa Kaaoszinen lukijoille?

Juha-Matti Helmi: Kiitokset! Käykäähän tsekkaamassa uusituilta kotisivuilta www.curimus.net pari näytebiisiä, ja jos meno maistuu, niin ottakaahan levy haltuun ja raahautukaa keikoille.