Before The Dawn – “Rise Of The Phoenix”

Suomimetallin ehkä tuotteliain työmyyrä Tuomas Saukkonen pitää yllä niin tiivistä julkaisutahtia kaikkien projektiensa kanssa, että hetkittäin ihmettelee, pysyykö mies niissä itsekään kaikissa mukana. Tällä kertaa arvostelijan käsittelyyn päätyi Saukkosen pääasiallisena projektina usein pidettävän Before The Dawnin tuorein työnäyte “Rise Of The Phoenix”. Edellisen, viime vuonna julkaistun “Deathstar Risingin” jälkeen on kuitenkin tapahtunut paljon uutta, mikä vaikuttaa bändin soundiin hyvinkin ratkaisevasti.

Silmiin tai pikemminkin korviin pistävimpänä muutoksena huomio kiinnittyy välittömästi aikaisemmin varsin suurta ihastusta allekirjoittaneessa herättäneiden puhtaiden vokaalien puuttumiseen. Basistin vaihdoksen myötä luonnollisesti myös Lars Eikindin taidokas vokalisointi on tiessään. Tuon heleyden tuottaman melodisuuden puuttuminen saa “Rise Of The Phoenixin” kuulostamaan valitettavan tunkkaiselta.

Taitavia muusikoita Saukkonen on taaskin riveihinsä saanut, mutta tuotos kuulostaa kumman hengettömältä. Tietty kaavamaisuus on vaivannut Before The Dawnin levyjä “Soundscape Of Silencesta” asti, kun selkeät kohokohdat ovat puuttuneet. Sama ongelma jatkuu myös tällä levyllä. Laatu on tasainen kautta levyn ─ liiankin tasainen ─ jopa siinä mittakaavassa, että lähestytään tylsää. Biiseissä ei ole variaatiota kuin nimeksi, mikä on aikaisempaan verraten lattean tuntuista.

Levy alkaa instrumentaalilla tunnelmoivalla introlla “Exordium”, joka ei vielä anna osviittaa tulevasta juuri nimeksikään. Intron jälkeen päästään käsiksi levyn ensimmäiseen sinkkulohkaisuun “Pitch-Black Universe”. Biisi on levyn melodisinta kastia, samoin kuin levyn loppupuolelta löytyvä “Eclipse”. Enimmältä osin levy on kuitenkin kovin suoraviivaista runttausta poislukien instrumentaalit “Exordium” ja bonusbiisi “Deliverance”, joissa on vaitonainen luopumisen hyväksynyt tunne. Sama rauhallinen melankolia esiintyy myös levyn keskellä, biisin “Throne Of Ice” introssa. Biisi itsessään kuitenkin kiihtyy rauhallisen intron jälkeen samaan aggressiivisuuteen kuin muukin levy.

Lyriikoissa välähtelevät levyn mittaan hyvin taajaan avaruudelliset elementit, vaikka levyn nimessä esiintyvä Feeniks-lintukin pääsee esiin vähintään odotetussa määrin. Avaruutta on vertauskuvallisena elementtinä käytetty ennenkin, ja Feeniks-lintu on jo valitettavan loppuun poltettu teema, niin viehättävä legenda kuin se onkin. Tämä lisää entisestään levyn tasapaksuuden tunnetta, kun kaikki on jo sanottu, ei vain muiden vaan myös bändin itsensä toimesta jo aikaisemminkin.

Vääjäämättä hiipii mieleen, olisiko bändin soundille hyväksi pitää vähän pidempiä taukoja julkaisujen välillä, että tekemisessä säilyisi tuoreuden tuntu. Tietynlainen tasapäisyys tuntuu kyllä kuuluvan läpileikattaessa Saukkosen muittenkin bändien tuotantoa. Hienoisia vivahde-eroja toivoisi korostettavan, jotta bändeillä olisi yhdistävänä tekijänä mieluummin se mastermind kaiken takana eikä musiikillinen samanlaisuus, rahkeita kun taatusti on monipuolisempaankin materiaaliin. Tämän levyn kuuntelemisen jälkeen allekirjoittanut suoritti massiivisen nostalgiatripin “Deadlightin” aikoihin ja tunnelmoi useaan otteeseen “Faithlessin” tahtiin. Sitä tuli ikävä.

4 / 10

Kappalelista:
01. Exordium
02. Pitch-Black Universe
03. Phoenix Rising
04. Cross To Bear
05. Throne Of Ice
06. Perfect Storm
07. Fallen World
08. Eclipse
09. Closure
10. Deliverance (bonus)

http://www.beforethedawn.com/

Kirjoittanut: Nina Hurme

Kommentoi julkaisua