Viimeinen neljästä Devin Townsend Project –nimikkeen alla olevista levyistä lähtee soimaan. Ensitahdit pysäyttävät unohtamaan muun maailman ja sen kiireet pistäen tunnelmamatkalle kohti postikorteista tuttuja maisemia ja mielikuvia. Tässä vaiheessa jo hurjimmat hevihemmot jättäytyvät kyydistä, mutta itse istuidun mukaan viltin ja juoman kera kuin pullankatkuinen vanhus. Hetken jo kiroan, että semmoinen lihavan miehen käsituuletin jäi kotiin, mutta matka onkin täynnä eri lämpötiloja ja niiden ilmanpyörteitä viilentämässä hellettä. Välillä käydään hämärimmissäkin vesissä, mutta lempeys ja rauhallisuus ei jätä. Matka vie läpi lammikot ja purot sammakoineen, sateisen kadunvarren sekä aurinkoiset kesämaisemat kohti syksyntuloa jättäen meren äärelle aaltojen ja lokkien ääniin.

Musiikki löytää paikkansa jostain Devinin ambient-levyjen ja muun soolotuotannon välimaastosta. ”Ki” meinasi olla koko ajan karkaamassa huutoon ja kaaokseen jättäytyen kumminkin viime hetkellä. Nyt pysytellään pelkästään rauhallisilla vesillä eikä suotta pakoon rimpuilla. Tunnelma pysyttelee haikean fiilistelyn ja iloisen pirteän rallattelun välissä. Albumi kulkee teemalevytyyliin, eikä perinteistä kappalerakentelua synny. Kappalejakokin on aika häilyvä. On siis hankala nostaa esiin mitään tiettyä kappaletta, vaan ”Ghost” toimii parhaiten alusta loppuun kuunneltuna.

”Ghost” tuntuu syntyneen erilaisten kokeilujen ja äänitystyylien tuotoksena.  Vaikka saundimaailma kuulostaa normaalia simppelimmältä, on se silti täynnä erilaisia kerroksia Devinille tuttuun tyyliin. Levylle, joka on Devinin akustisin tähän mennessä, on käyty äänittämässä taustoja ulkoilmassa, joka luo hienon säväyksen saundimaailmaan. Huilu, jonka varressa Kat Epple on hienosti työskennellyt, on tärkeässä roolissa. Rummut heräilevät välillä näyttäytymään rauhallisesti taustalla. Banjokin käy välissä mukavasti soimassa. Lauluosuudet pysyvät rauhallisina, eivätkä lähde sooloilemaan, vaan tukevat äänimaailmaa. Vaivattomuus tuntuu siis päälimmäisenä olona musiikkia kuunnellessa.

”Ghost” sopii hyvin mietiskelyyn ja rentoutumiseen tai sitten vain taustalle soimaan. Se on pilvimäinen, ilmava, kaunis ja kirkas sekä myös kiireetön, ajaton ja stressitön. Se tosin tuntuu sitovan tietynlaiseen mielialaan ja sillä on vaara jäädä vähälle kuuntelulle levyhyllyyn pölyä keräämään. Se ei silti jää pelkäksi terapialevyksi valasäänien ja sademetsien sekaan, vaan sille on saatu kauniita sävelkulkuja ja koukkuja, jotka jäävät päähän soimaan. Sen takia sen pariin palaa yhä uudelleen. Kenties ennakko-oletukseni toivoivat enemmän vaihtelua ja kokeiluja, mutta silti en päässyt pettymään vaan sain yllättyä positiivisesti.

”Ghostilla” on selvä paikka Devin Townsendin tuotannossa. Sen tunnistaa helposti hänen albumikseen, mutta se silti seisoo, tai enemmänkin kevyesti makoilee, omalla paikallaan. Näin iloista, kevyttä ja lempeää musiikkia tuskin tulemme häneltä enää kuulemaan ainakaan kokonaista albumia. Devin-intoilijalle tämä on varma ostos, mutta suosittelen muillekin lämmöllä. Varsinkin siihen hetkeen, kun metelimusiikki alkaa tökkimään.

9/10

Kappalelista:

1. Fly
2. Heart Baby
3. Feather
4. Kawaii
5. Ghost
6. Blackberry
7. Monsoon
8. Dark Matters
9. Texada
10. Seams
11. Infinite Ocean
12. As You Were

http://www.hevydevy.com

Kirjoittanut: Ville Syrjälä