Dream Theaterin John Petrucci ja Jordan Rudess puhuvat keikkapaikkojen oheismyyntiosingoista: ”Se on perseestä”

Musiikkimaailmassa on hetken aikaa keskusteltu ”merch cut” -käytännöstä, eli osingosta, jonka keikkapaikat ottavat bändien harjoittamasta oheistuotemyynnistä keikkapaikoilla.

Tovi sitten esimerkiksi Dark Funeralin Lord Ahriman avautui aiheesta julkisesti. Myös Architectsin rumpali otti asian puheeksi Twitter-tilillään, ja Monuments jakoi omia tilastojaan.

Myös ruotsalaisen melodista death metallia esittävän In Flamesin laulaja Anders Fridén lyttäsi käytännön.

Nyt progressiivisen metallin jättiläisen Dream Theaterin kitaristi John Petrucci ja kosketinsoittaja Jordan Rudess ottavat aiheeseen kantaa.

Kaksikko istahti alas THAT Rocks! -podcastin juttutuokioon, ja kumpikin oli samaa mieltä siitä, että keikkapaikkojen ottamat oheismyyntiosingot ovat ”perseestä”.

”Se on tyypillinen asia, jota tapahtumapaikat harjoittavat. Mielestäni, jos olet siinä asemassa, sinun pitäisi yrittää neuvotella siitä niin paljon kuin voitte. 30 prosenttia on aivan liian korkea. Minusta on tyypillisempää, että se on 15-20 prosentin välillä. Luulen myös, että se voi olla erilainen pehmeiden tavaroiden [paitojen] ja levyjen ja vastaavien osalta”, Petrucci kertoo ja jatkaa:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Mutta kaikki syyt ovat siinä, että on oltava oman tekemisensä ja bisneksensä tasalla, ja että sinua on edustamassa ihmisiä, jotka tietävät, mitä tekevät, koska nuori bändi ei välttämättä tiedä, että voi neuvotella. He vain [ajattelevat], että ’Niin, kai se on mitä on’. Ja luulen, että joissain tilanteissa, jos sinulla ei ole vaikutusvaltaa, niin sitten se on mitä on. Mutta sitä voi katsoa ja olla tietoinen siitä. Koska se on perseestä. Koska sitten olet siinä tilanteessa… no, mitä aiot tehdä? Aiotko nostaa paitojesi hintaa? Sitten joku joutuu maksamaan 50 tai 60 dollaria t-paidasta? Se on naurettavaa. Tuntuu kuin huijaisit fanejasi, eikä se ole siistiä.”

Rudess lisäsi seuraavaa:

”Ja se on myös surullista, koska monet näistä nuoremmista bändeistä tekevät niin kovasti töitä päästäkseen soittamaan, ja kun he vihdoin saapuvat keikkapaikalle ja heillä on mahdollisuus tienata vähän rahaa myyntipöydällä, niin sitten on näitä keikkapaikkoja – klubeja, teattereita, mitä tahansa – jotka haluavat käytännössä viedä rahat heidän taskuistaan. Sitä näkee koko ajan. Se on perseestä.”