”Ei oo muuta Jumalaa” – Klassikkoarvostelussa Tuomari Nurmion & Viidennen Kolonnan 40-vuotias ”Maailmanpyörä palaa”

Hannu ”Tuomari” Nurmio nousi levyttäväksi artistiksi 1970-luvun lopulla, kun Suomea kolunnut Dylan-kiertue saavutti suuren suosion. Nurmio julkaisi ensimmäisen singlensä ”Valo yössä” vuonna 1979. Taustayhtyeenä miehellä oli tuolloin jousisektiosta koostuva Orpojen tuki -studioryhmä. Aktiivisen taustayhtyeen etsinnän jälkeen Nurmio sai taakseen Rauli Badding Somerjoen taustalla vaikuttaneen kolmikon: kitaristi Esa Pulliaisen, basisti Hans Etholénin sekä rumpali Juha Takasen.

Tuomari Nurmio & Köyhien Ystävät -yhtyeen nimellä julkaistu debyyttialbumi oli kaupallinen menestys ja se nosti Nurmion kertaheitolla kotimaisen musiikkitaivaan kärkipaikoille. Projektinomaisesti toimineen yhtyeen taru ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Vuosikymmenen vaihteessa Köyhien Ystävät hajosi musiikillisiin erimielisyyksiin. Tämän jälkeen Nurmio halusi lähteä viemään musiikkiaan pois koko kansan suosimasta, sisäsiististä ilmaisusta kohti vinksahtanutta tivolimusiikkia, The Animalsin rautalankaa, Rythm ’n’ Bluesia ja folkia. Bändin muut jäsenet lähtivät perustamaan konventionaalisempaa rautalanka-schlager-yhtyettä The Agents.

Nurmio etsi uudet soittajat ympärilleen. Myöhemmin Sielun Veljiin liittynyt Alf Forsman oli soittanut Rock’n’Roll Bandissa Dave Lindholmin ja Pave Maijasen kanssa. Köyhien Ystävien keikoilla satunnaisesti viulua soittaneen multi-instrumentalisti Ahti Marja-Ahon Nurmio puolestaan istutti urkujen ääreen posetiivin ääniä imitoimaan. Kitaraan pestattiin Ilkka ”Luumu” Kaikkonen, Andy McCoyn ja Pete ”Räkä” Malmin punk-yhtye Briardista. Bassoon löydettiin Tema Lampinen. Nurmion uusi yhtye tunnettiin sittemmin nimellä Viides Kolonna.

Nurmion nelikko edusti uutta, kokeilevaa ja pitkälti genrevapaata linjaa, jonka soundimaisemaa Dave Lindholm kuvaili ”Pelastusarmeijan vinksahtaneeksi soittokunnaksi”. Noihin aikoihin Nurmio sai myös tietää tulevan albuminsa nimen ”Maailmanpyörä palaa”, kun mystinen, yhtyeen keikkakuskia muistuttanut hahmo ilmestyi Nurmion unessa sen hänelle kertomaan. Albumin kansitaiteena aiottiin käyttää kuvamateriaalia Tanskassa tapahtuneesta huvipuistopalosta. Kyseisten kuvien saaminen osoittautui kuitenkin äärimmäisen hakalaksi, minkä vuoksi yhtye tyytyi käyttämään tavanomaisempaa tivolikuvaa levynsä kannessa.

Albumin käynnistää instantti suomi-rock-klassikko ”Rion satamassa!”, joka on paljosta velkaa The Stranglersille ja Captain Beefheartille. Myöhemmin mm. Radiopuhelimien coveroima kappale esitteli kansalle äkkivääryyttä ja avarakatseisuutta huokuvan, anarkistisen yhtyeen, joka osasi rautaisen ammattiosaamisen ohella myös hullutella ja nauraa itselleen. Kantrahtavalla junakompilla etenevä ”Moskovan maailmanrodeo 2070” ivailee hykerryttävästi kylmän sodan aikaiselle, näennäiselle sovun hieronnalle Neuvostoliiton ja U.S.A:n välillä. Albumin ensimmäinen singlejulkaisu – ja myöhemmin Tehosekoittimenkin versioima – ”Paha tyttö” edustaa albumin popeinta, americana-tyylistä antia. Sielun Veljien myöhemmin versioima ”Sunnuntaina” on puolestaan huikean irvokas ja banaali kuvaus Helsingin ydinkeskustaan sijoittuvan, konservatiivisen ydinperheen hajuttomasta ja mauttomasta vapaa-ajanvietosta.

Albumin ehdoton timantti ”Sheludkov ja Sagirnjak” on uskomattoman rankalla – ja puhtaalla – soundilla soitetun heviriffin turvin eteenpäin ryskäävä biisi. Kyseessä on tositarina kahdesta entisen Neuvostoliiton aikaisesta nuoresta miehestä, jotka eivät kovasta yrityksestään huolimatta onnistuneet saamaan käsiinsä pornolehtiä totalitaarisessa kotimaassaan. Niinpä herrat kaappasivat Aeroflot-lentoyhtiön Tupolev-lentokoneen 1970-luvun puolivälin jälkeen, ja käskivät koneen kapteenin lentämään Tukholmaan – tarkoituksenaan saada käsiinsä aikuisviihdemateriaalia. Kone laskeutui kuitenkin Helsinki-Vantaan lentokentälle, minkä jälkeen miehet kävivät pitkälliset neuvottelut virkavallan ja rajaviranomaisten kanssa. Heidät pidätettiin ja palautettiin takaisin kotimaahansa kohtalokkain seurauksin.

Muun muassa Sielun Veljien, YUP:n ja Nylon Beatin ansiosta uusiopromootiota myöhemmin osakseen saanut Nurmio-klassikko ”Huda Huda!” ei esittelyjä kaipaa. Kyseessä on yksinkertaisuudessaan ja pelkistyneisyydessään erittäin hienosti toimiva, joskin tähän aikaan mennessä jo kulahtanut, ydinrock-biisi. Parin rajumman vedon jälkeen kiinalaistyylisillä sävelkierroilla sekä Nurmion epävireisellä epälaululla maustettu ”Hotelli Voodoo” on kummallisen rauhoittava kappale, ja toimii raikastavana, auditiivisena keitaana albumin B-puolen alkumetreillä. Julman raastavalla ja eksistentiaalista kyynisyyttä henkivällä tekstillä varustettu, hilpeän sirkusmainen ska-kappale sopii albumin nimikkobiisiksi kuin Lenin mausoleumiin.

”Maailmanpyörä palaa” -albumin biisit olivat debyyttialbumin tavoin Nurmion käsialaa – yhtä poikkeusta lukuunottamatta. B-puolen letkeästi twistaava, rautalankaan kääritty kitarainstrumentaali ”Kypsä luumu” on täysin kitaristi Luumu Kaikkosen käsialaa. Kaikkosen kitaristintaidot roots-musiikin osalta pääsevätkin biisillä oivallisesti esiin. Maailmanpolitiikan ja globalisaation räikeimpiä julmuuksia luonnehtiva slaavi-reggae ”Viiniä! Malja marttyyreille” on oivaltavuudessaan, älykkyydessään ja rehellisessä suoruudessaan paitsi yksi suomalaisen rockin kauneimmista, myös kovimmista ja rankimmista biiseistä koskaan. Albumin päättävä Tom Waits ja The Kinks -henkinen, rommin katkuinen merimieshoilaus ”Liputtomat laivat” sulkee kuljetun ympyrän Rion sataman porteilla.

Tuomari Nurmion yli 40-vuotta kestäneen muusikon uran laajasta materiaalista ”Maailmanpyörä palaa” on maestron kirkkaimpia ja aurinkoisimpia, mutta samalla myös lyyrisesti säälimättömimpiä teoksia. Tässä hullussa maailmanajassa kyseinen albumi on ehkä ajankohtaisempi kuin koskaan ennen. Lukemattomat kotimaisen rockin nimet ovat katsoneet Hannu Nurmiota ylöspäin yhtenä valtakuntamme kaikkien aikojen merkityksellisimmistä muusikoista ja biisintekijöistä. Yhtyeet aina CMX:stä Korpiklaaniin ovat tehneet yhteistyötä hänen kanssaan, tai versioineet helsinkiläistaiteilijan musiikillisesti nerokkaita ja yhteiskunnallisia rajoja rikkoneita biisejä.

 

Kommentoi julkaisua