Ei yksi ensimmäisistä, vaan ensimmäinen – haastattelussa Possessed-vokalisti Jeff Becerra

Death metalin kantaisä Possessed julkaisi 1980-luvulla kaksi levyä ennen pitkälle tauolle jäämistään. Vokalisti Jeff Becerra kasasi bändin uudelleen vuonna 2007, minkä jälkeen bändi on kiertänyt aktiivisesti ympäri maailmaa. Nyt, 33 vuotta bändin viimeisen ”Beyond the Gates” -levyn jälkeen, kaikkein aikojen ensimmäinen death metal -bändi on palannut ”Revelations of Oblivion” -levyn muodossa. Kaaoszine tavoitti bändin vokalisti Jeff Becerran ja jututti häntä levystä ja bändin historiasta.

Haluaisin ennen uuteen levyyn menemistä kysyä bändin alkuajoista. Minkälaista yleisesti oli olla ensimmäisiä death metal -bändejä?

Jeff Becerra: Mehän olimme juuri ensimmäinen planeetalla, kaikki puhe muista on valhetta.

Minkälaista aloittaminen sitten oli? Mahtoi olla hankalaa lähteä keräämään faneja.

Jeff: Vaikeaahan se oli. Syy, miksi päätimme alkaa kutsua itseämme death metal -bändiksi, oli se, että kukaan muu planeetalla ei soittanut mitään vastaavanlaista. Verrattuna 1980-luvun thrash-bändeihin olimme jotain hyvin erilaista ja tiesimme sen. Tiesimme Venomin kutsuvan musiikkiaan black metaliksi ja halusimme jotain omaa vastaavanlaista, joten muiden hyvien nimien ollessa varattuina päädyimme death metaliin. Olimme ensimmäisiä, jotka soittivat sitä ja myivät musiikkiaan sillä nimikkeellä. Moni yrittää kierrellä tätä väittämällä demottaneensa ennen meitä, mutta se on hevonpaskaa. En yritä kehuskella sillä, vaan asia on minulle tärkeä, ja koen, että tämä on viety minulta pois tauon takia, sillä muut alkoivat väittää olevansa ensimmäisiä musiikin suosion noustessa. En halua olla aggressiivinen, vaan olen yksinkertaisesti ylpeä historiastani.

Bändin asema ensimmäisenä on ainakin nykyisin melko tunnettu. Minkälaista oli sitten lähteä growl-vokalisoinnin pariin? Sehän ei kuitenkaan ollut siinä vaiheessa oikein tuttua kellekään.

Jeff: Se tuli sekä suoraan sielusta että yrityksestä sopia yhteen musiikin kanssa. En itse ole laulaja, vaikka minua alun perin pyydettiinkin bändiin mukaan laulamaan ja soittamaan bassoa. Tulin itse San Fransiscon Bay Arean hardcore punk -piireistä, ja mielestäni punkvokalistien äänenkäyttö ja sen raakuus ja aggressiivisuus oli innostavaa minulle. Vokalistit nousivat lavalle välittämättä tippaakaan, ja se oli jotain niin aitoa ja todellista, ja se sopi täydellisesti yhteen musiikin kanssa. Halusin yhdistää saman metalliin, ja minua inspiroivat tässä Ian Kilmisterin (Lemmy) ja Cronosin kaltaiset lainsuojattomat. Halusin kuitenkin myös tehdä sen omalla tavallani, ja oma lauluääneni onkin lähinnä omaa puhettani, mutta kovempaa. Eihän musiikkiin olisi oikein sopinut kissanpennuista kertova kaunis laulu. Itse asiassa, kun lauloin Possessedissa ensimmäistä kertaa, mikit eivät oikein kestäneet sitä, ja ”Seven Churchesilla” lauluni on sen takia hieman hillitympi versio itsestään!

Haastattelen teitä tietysti uuden ”Revelations of Oblivion” -levyn takia, joka on bändin ensimmäinen 33 vuoteen. Ovatko kaikki kappaleet täysin uusia, vai onko mukana jotain vanhaakin? Minkälainen prosessi levyllä on ollut?

Jeff: Osa kappaleista on ollut valmiina jo muutaman vuoden ajan, mutta valtaosa materiaalista on täysin uutta. Mitä prosessiin tulee, ainakin niiden kappaleiden osalta, joita itse olin työstämässä, minä ja Dan (Gonzalez, kitara) olimme luova kaksikko. Oma prosessini oli käytännössä ottaa 7-12 eri riffiä ja pakata ne pakettiin, josta saattaa itsessään kehittyä kappale. Lähetin ne Danielille, ja hän viilasi, lisäsi soolot ja ohjelmoi demorummut ja sitten lähetti basistillemme Robert Cardenasille. Hän taas lähetti ne toiselle kitaristillemme Claudeous Creamerille, minkä jälkeen rumpalimme Emilio Márquez korvasi klikkiraidan ja demorummut oikeilla rummuilla. Tämän jälkeen Daniel lensi luokseni, jolloin äänitimme vokaaliraidat, sillä tässä vaiheessa olin saanut sanoitukset valmiiksi kappaleelle. Sitten menimme studioon viimeistelemään koko homman.

Eikö olekin huvittavaa, kuinka erilaista tuo mahtaa olla verrattuna bändin alkuaikoihin?

Jeff: Tuohon aikaan viiden kappaleen EP:n tekeminen maksoi lähemmäs satatuhatta dollaria. Sitä saattoi viettää hyvinkin paljon aikaa keskittyen pelkän fyysisen nauhan leikkelemiseen, kun taas nykyisin voi keskittyä paremmin itse musiikkiin ja taiteeseen. Eli suuri osa siitä fyysisestä työstä on poissa. Valtaosa tästäkin levystä on toki analogisesti äänitetty, kovalevyn ja ProToolsin käyttöä lukuun ottamatta. On huomattavasti helpompaa tehdä uusia ottoja, sillä vanhan voi vain suoraan poistaa, ja sitten äänittää saman kohdan uudestaan. Sanoisin kuitenkin bändin olleen hyvin valmistautunut, joten suurin osa levyn otoista on ensimmäisiä tai toisia. Koko levy äänitettiin neljässätoista päivässä.

Milloin saitte alkuperäisen idean uuden levyn tekemisestä, ja jännittikö teitä fanien reaktiot?

Jeff: Olen itse halunnut tehdä uutta materiaalia siitä asti, kun minua ammuttiin. Muut olivat hieman uutta materiaalia vastaan, minkä tavallaan myös ymmärrän. Possessed on kuitenkin kulttibändi, joka on osittain tunnettu siitä, ettei se ole levyttänyt kolmeenkymmeneen vuoteen. Päädyin toteamaan, että bändi oli kiertänyt lähes kolme kertaa sen verran kuin aikoinaan ennen hajoamista, ja että voisimme kokeilla tehdä jotain uutta soitettavaa vanhojen kappaleiden rinnalle. Kokeilimme tätä muutamaan otteeseen, ja fanien reaktiot olivat melko hyviä, vaikka keikoilla tätä on hieman vaikeaa huomata, sillä uusien kappaleiden kohdilla fanit vain keskittyivät uuden kappaleen sisäistämiseen. Päätimme lähetellä demoa levylafkoille, ja saimme paljonkin tarjouksia, mutta päädyimme tietenkin Nuclear Blastille, mikä saattaa olla parhaita päätöksiä bändin historiassa. He ovat olleet hyvin mukavia ja tukeneet levyn tekemistä mahtavasti.

Kuinka tärkeää teille on jatkaa ”Beyond the Gates” -levystä eteenpäin?

Jeff: Haluan itse päästä näyttämään oman osani väelle, sillä kuitenkin sävellän suuren osan musiikista. Minulla on siis henkilökohtaisesti paljon pelissä tämän levyn suhteen, joten toivon, että levy ei floppaa. Jokainen levy on toki kuitenkin seuraava askel, jolla yritämme puskea rajojamme eteenpäin. Tämä uusi levy ei välttämättä ole hirvittävän eksperimentaalinen, mutta sisältää kuitenkin paljon uusia ja bändille tuoreita asioita. Olen totta kai paljon velkaa kaikille bändissä aikanaan vaikuttaneille, mutta eniten kuitenkin nykyisille jäsenille. Musiikillisesti se on seuraava looginen askel, ja toivon sen tavoittavan sekä uudet että vanhat fanit.

Mitä mieltä olet modernista metallimusiikin tuotannosta? Usein puhutaan levyjen olevan ylituotettuja ja liian puhtaita, joten mitä mieltä itse olet?

Jeff: Mielestäni on tärkeää saada jokainen soitin kuulumaan hyvin, mikä on erityisen vaikeaa death metalin suhteen, sillä se on aikamoista paahtoa. Tämän takia minusta on tärkeää, että mukana on hyviä muusikoita, jotka osaavat hommansa. Musiikissa ei myöskään saisi mennä tuohon ylikompressoituun äänimaailmaan, ja onkin parempi kuulostaa hieman raa’alta. Moni bändi pitää siitä, sillä varsinkin vokaalit korostuvat silloin hyvin. Meitä ei oikein kiinnosta radiosoitto, vaan haluamme saada tehtyä raskasta musiikkia.

Julkaisitte levyn tiimoilta dokkarin death metalin synnystä. Oliko tämä ollut jo muutenkin työn alla, vai tuliko tekemisen ajatus levyn mukana?

Jeff: Se on itse asiassa levyn markkinointia varten. Poissaoloni aikana en ollut kovin tietoinen kaikesta, mitä musiikin suhteen oli tapahtumassa suurimpien bändien ulkopuolella. Kun tulin takaisin, huomasin monen vääristelleen netissä vuosien ajan olevansa ensimmäinen death metal -bändi. Kun jäin tauolle, yleinen totuus oli juuri se, että Possessed oli jonkin aikaa ainoa death metal -bändi maailmassa, sillä siihen aikaan ei saanut lisäpisteitä siitä leimasta, vaan pikemminkin päinvastoin. Palatakseni dokumenttiin, kävin aikanaan keskustelua Nuclear Blastin Gerardo Martinezin kanssa black- ja thrash metal -bändeistä, jotka väittävät olevansa death metalin esi-isiä, vaikka olivat aikanaan aivan täysin eri genressä. Päädyimme siihen lopputulokseen, että haluamme kertoa totuuden asiasta, sillä olimme kumpikin aikanaan paikalla. Haluan viestiä näille valehtelijoille, että olen edelleen täällä, ja että he eivät voi enää tämmöistä yrittää.

On huvittavaa, että mainitsit death metalin huonon maineen, sillä samaahan on tapahtunut vaikka mille eri genreille, ikään kuin ihmiset eivät haluaisi antaa uusille asioille mahdollisuutta.

Jeff: Ihmiset ovat hyvin vahvasti muutosta vastaan, oli kyseessä sitten teknologia tai mikä tahansa muu. Menneisyys on mukavaa ja turvallista, kun tulevaisuus on uutta ja pelottavaa eikä vielä lihasmuistissa, joten mikä tahansa uusi asia saa aina hirvittävästi vastustusta. Yritimme 1980-luvulla parhaamme mukaan myydä Possessedia death metalina, ja vastauksena oli puheita Slayer-matkimisesta, thrashista ja speed metalista. Mediaa ei kiinnostanut yhtään, ja ensimmäisillä keikoillamme moni hämmästeli piikkejä ja mörinävokaaleita. Vähitellen saimme kerrytettyä faneja, ja ensimmäisen demon aikaan kaikki yhtäkkiä vain lähti. Moni bändi alkoi sisällyttämään enemmän satanismia ja raskautta musiikkiinsa, ja pystyimme huomaamaan vaikutuksemme skeneen. On aina niitä, jotka etsivät uutta musiikkia, ja kun kaikki pääsivät artistien ja fanien luokse, vaikutuksen huomasi. Vuosia myöhemmin, kun huomasin termin olevan laajassa käytössä, olin aivan ihmeissäni – se toimi. Luulimme hieman typerästi aikanaan, että olisimme kaikkein aikojen ainoa death metal -bändi, joten kun palasin ja näin sen kehkeytyneen omaksi genrekseen ja synnyttäneen monta uskomatonta bändiä, olin ylpeä. Toki olin vain osa Possessedia ja kaikki bändit ovat täysin omia vaikutteitaan ottavia, mutta termin niin laajaksi muodostuminen oli aivan uskomatonta, ja rakastan jokaista sen alla olevaa bändiä. Kaikki folk death metalit, tekniset death metalit ja suolenpätkä-blastbeat-death metalit ovat kehittäneet koko genren yhdestä asiasta loputtomien mahdollisuuksien genreksi. Mukana on niin paljon kokeilua, että sanoisin sen olevan siltä saralta nykymusiikin parhaita genrejä, heti jazzin jälkeen.

Sanoisin itsekin, että death metal ja black metal ovat periaatteessa äärettömiä genrejä.

Jeff: Tein juuri hiljattain yhteistyötä Anders Oddenin (Satyricon) ja Dirk Verbeurenin (Megadeth, ex-Soilwork) kanssa. Anders on itse ottanut aikanaan Possessedilta vaikutteita ja ollut perustamassa Norjan death metal -skeneä, joten kun hän pyysi minua mukaan, se oli hienoa. Kappale on nyt kuunneltavissa, se on Cadaverin ”Circle of Morbidity”, ja vierailen sillä vokalistina.

Lopuksi vielä hieman keikkailusuunnitelmista. Teidän oli tarkoitus saapua Suomeen vuonna 2017, mutta se peruuntui, joten onko mahdollisuutta nähdä teitä täällä tämän levyn tiimoilta?

Jeff: Sen keikan peruuntuminen oli hyvin outoa, sillä meillä väitettiin olevan osuutta asiaan, vaikka meidät potkittiin pois ohjelmistosta halvempaa bändiä varten. Mutta mitä tulee Pohjoismaissa keikkailuun, haluaisin ehdottomasti palata takaisin. Olemme saaneet pari tarjousta, mutta aikataulut eivät valitettavasti ole menneet yhteen. Haluaisin palata takaisin Suomeen, ja olemme ainakin saapumassa Norjaan.

Onko vielä jotain, mitä haluaisit lopuksi sanoa suomalaisille faneillenne?

Jeff: Rakastan Suomea, ja haluaisin kovasti päästä takaisin soittamaan sinne. Viimeksi kun siellä olimme, sairastuin pahasti, joten haluaisin palata ja tarjota mahdollisimman kovan esityksen ja näyttää, mistä Possessedissa on oikeasti kyse, joten toivottavasti kutsu kuuluu joskus. Palaamme pian!

Haastattelu: Arto Mäenpää

Teksti: Thomas Frankton

Kommentoi julkaisua