”Eihän kukaan tee livelevyä ekana albumina, se on järjetön ajatus – ja siksi meidän piti se tehdä” – haastattelussa kesäkuussa debyyttialbumin julkaiseva Oceanhoarse

Kotimainen Oceanhoarse julkaisi viime vuoden lopulla esikois-EP:n, ja nyt kesäkuun alussa on esikoispitkäsoiton vuoro. Kaaoszine tavoitti videokeskustelun välityksellä yhtyeen vokalisti Joonas Kososen ja kitaristi Ben Varonin sekä kyseli Oceanhoarsen kuulumiset. Miekkoset kertoivat debyyttialbuminsa erikoisesta synnystä sekä siitä, millaisilla metodeilla syntyy parhaimman kuuloista musiikkia, ainakin Oceanhoarsen kohdalla.

Moro jätkät! Mitä teille kuuluu?

Joonas: Kotona olemista ja nauhoittamista, mitä himasta käsin pystyy tekemään.

Ben: Joo, meillä meni kaikilla suunnitelmat uusiksi koronan takia. Oltiin juuri menossa studioon. Meille ei kuitenkaan käynyt niin huonosti kuin monelle muulle bändille, jotka olivat kiertueella, sillä me ehdittiin juuri saada oma kiertue loppuun. Studio jouduttiin siirtämään syksylle, mutta me ollaan otettu tästä tilanteesta kaikki hyöty irti, ja ollaan tehty aiempaa enemmän uusia biisejä. Kyllähän me muutenkin biisejä kirjoitetaan, mutta nyt kun ei tarvitse käyttää aikaa studiota tai keikkoja treenaamista varten, niin voi vaan tykittää uusia biisejä ja riffejä jatkuvalla syötöllä. Jotain hyvää tässäkin oudossa tilanteessa on.

Teknologia mahdollistaa varmasti myös yhdessä treenaamisen eri lailla?

Ben: Joo, ja ollaan me käyty jonkin verran kokeilemassa tuossa treeniksellä. Ei istuta siellä sylikkäin, mutta pidetään etäisyyksiä. Ja me kaikki vietetään muutenkin paljon aikaa kotona, niin uskalletaan käydä treeniksellä. Mulla ei itselläni riitä hermot rumpujen ohjelmointiin, vaan haluan näyttää ne Oskarille, joka sovittaa ne rumpujen kanssa yhteen.

Miten te olette kokeneet hallituksen asettamat rajoitukset ja sen, että vietätte enemmän kotona aikaa?

Joonas: Omasta puolestani musiikki on minulle henkireikä, niin on se ottanut jonkin verran mielen päälle, kun ei ole päässyt livenä soittamaan. Meillä on ollut tapana myös käydä treeniksellä neljästä viiteen kertaan viikossa, joten se on myös ollut tästä tottumuksesta luopumista. Kyllähän kaikkiin uusiin toimintatapoihin tottuu ajan kanssa, mutta mielelläänhän siellä treeniksellä pyörisi enemmänkin.

Ben: Ei ehkä niin pahasti kuin joillakuilla. Itselläni on tuossa pihaa, jossa voi liikkua, ja mulla on tapana käydä myös päivittäin parin tunnin metsäkierroksella tyhjentämässä päätä. En ravaa muutenkaan päivittäin keskustassa tai baareissa, niin ero normaaliin elämään ei ole niin valtava. Mä näen bändiä ja perhettä ja se on siinä, eikä se poikkea paljon normaalista. Mutta onhan tämä erikoista pidemmän päälle.

Onko nyt korona-aikana tullut kuunneltua erityisen paljon jotakin albumia tai yhtyettä?

Joonas: Olen kuunnellut Hakenia viime aikoina sekä paljon sellaista, mitä olen aiemmin diggaillut paljon, kuten Hauntediä. Näitä kun kuuntelee kävellessä tai juostessa, niin saa hyvin painettua ulos stressiä.

Ben: Joo, mulla on muutamia tiettyjä bändejä ja levyjä, jotka löytävät tiensä soittimeen, kun alkaa näyttää keväältä. Aerosmith on yksi tällainen, kun aurinko alkaa paistaa. Se on jännä juttu, sitä tuli kuunneltua paljon lapsuudessa ja se nostaa päänsä aina kesän kynnyksellä. Ja välillä on myös pakko laittaa soimaan musiikkia ihan sen takia, että saa pään sisäisen musiikkityön rauhoittumaan. Viime aikoina mulla on ollut se, että kun aamulla herään, niin päässä soi juuri se sama melodia, jota olin miettinyt nukkumaan mennessä. Siitä ei pääse aina eroon edes metsässä kävellessä, joten sitten on pakko laittaa jotain soimaan, mikä vie ajatukset muualle. Mutta se on todettava, että Aerosmithin ”Get a Grip” on paras kesälevy koskaan.

Oceanhoarse julkaisee kesäkuun alussa debyyttialbumin, joka on samalla myös livealbumi. Kertoisitteko hieman levyn valmistamisesta?

Ben: Levyhän on täysi vahinko. Meillä ei ollut minkään sortin suunnitelmia kiertueelle lähtiessä eikä edes sen puolessa välissä, että äänittäisimme livelevyn. Meillä oli mukana kaveri, joka kuvasi keikkojamme sillä ajatuksella, että voisimme sitten laittaa niitä nettiin. Sitten yhtenä iltana Ahola, joka käsitteli Marko Hietalan ja meidän keikkojen videoita, pyysi kiertuebussissa ollessamme, että tulisimme kuuntelemaan, mitä hän on tallentanut. Me jokainen bändistä sovitimme vuorollamme kuulokkeita päähän, ja jokaisen ilme oli aluksi hämmästynyt, jonka jälkeen seurasi ”Hangon keksi” -hymy.

Ahola soitti meille samana iltana ollutta keikkaa, joka oli loppunut tunti sitten, ja se kuulosti saakelin hyvältä. Yllätyimme itsekin siitä, miten hyvältä kuulostimme livenä. Seuraavana päivänä vitsailimme Joonaksen kanssa, että tehdään kokonainen livelevy, ja päädyimme sen sitten tekemään, kun soundi oli niin hyvä ja soitto kulki. Eihän kukaan tee livelevyä ekana albumina, ja se on niin järjetön ajatus, että totta kai se pitää tehdä. Ja siitä idea lähti jalostumaan. Monet bändit sanovat olevansa livebändejä, kuten mekin, ja nyt voimme todistaa sen esikoisalbumillamme, jossa on 45 minuuttia musiikkia uramme ensimmäiseltä Euroopan-kiertueelta. Se on hieno dokumentti hetkestä ja jotenkin primitiivinen. Nykyään kun monet hevialbumit tuppaavat menemään hifistelevämpää suuntaan. Monet yhtyeet hierovat niitä ja hinkkaavat niitä niin kauan, että ne ovat turhan nättejä meidän makuumme. Tuosta puuttuu nimenomaan se nättiys, kun siellä on soittovirheitä siellä täällä ja välillä vire karkaa, mutta siinä on tilanteita ja vaaroja, juuri sitä, mitä hevin kuuluukin olla.

Joonas: Vain kuolleet kalat menevät virran mukana.

Livealbumin julkaiseminen esikoisalbumina on vahva todiste tukemaan sitä, että olette liveyhtye. Ja kun tuota levyä kuuntelee, niin siltähän välittyy tosi hyvin teidän keikkaolemuksenne ja soundi.

Ben: Livelevyjäkin on niin paljon erilaisia. Joidenkin bändien levyillä välispiikit on leikattu pois, mutta me haluttiin nimenomaan säilyttää ne, jotta levy kuulostaa kokonaiselta keikalta. Vaikka albumi on koottu eri keikkojen osista, settilista on jokaisessa sama, ja välispiikit ovat niissä paikoissa kuin keikoillakin olivat, eikä niitä ole siirretty toisiin kohtiin. Me haluttiin, että se kuulostaa 45 minuutin keikalta. Me ei kuitenkaan yritetä huijata, vaan myönnämme, että albumi on äänitetty eri keikoilta osissa. Tarkistelimme, missä biisissä on milloinkin paras energia, ja valitsimme ne levylle. Ja ajatuksena oli, kuten sanoit, että se kuulostaisi eheältä keikalta alusta loppuun.

Joonas: Ja tuo on se, mitä me haemme ihan studiossa äänittäessäkin. Äänitämme nekin kappaleet livesessiona. Ja tavallaan tässä juuri huomattiin, että tässä on juuri se, mitä me ollaan haettu.

Julkaisitte viime vuoden lopulla ”Voluntary Bends” -EP:n, ja nyt kesän korvilla tulee debyyttialbumi ulos. Koska julkaisutahtinne on ollut näin reipas, tuleeko seuraava äänite jo loppuvuodesta?

Ben: Meistä tuntuu, että kasaamme seuraavaksi täyspitkän. Alkaa olla sellainen olo, että olisi ensimmäisen täyspitkän studioalbumin aika, mutta teemme sen kahdessa, ellemme peräti kolmessa osassa. Ennen julkaisuja tulee sinkkuja ulos, jo loppuvuodesta, ja tarkoituksena olisi, että albumi julkaistaisiin ennen kesää 2021. Mutta katsotaan, tilanteet voivat muuttua. Olen kuitenkin tykästynyt sinkkujen julkaisuun, kun sillä tavalla saa tasaisesti uutta musiikkia ulos.

Kuulostaa hyvältä, ja tuolla tavalla pysyy kuuntelijoidenkin mielessä, kun julkaisee tasaisesti musiikkia. Tässä ajassa monet yhtyeet ovat alkaneet soittamaan striimattuja keikkoja. Onko Oceanhoarse soittanut tai onko teillä striimikeikka suunnitelmissa?

Ben: Ei olla vielä, vaikka saimme hiljattain asiasta tarjouksen, mutta kukaan meistä ei ole mitenkään erityisen innostunut asiasta. Ajatuksenahan se on hyvä: kun keikat loppuivat seinään, pystytään tällä tavalla antamaan kuuntelijoiden elävää musiikkia. Ongelmana on kuitenkin se, että siitä puuttuu meistä yksi todella isoa asia, ja se on yleisö. Ajatus siitä, että soittaisimme jossakin huoneessa ja leikkisimme että soitamme yleisölle, tuntuisi teennäiseltä. Mieluummin stiimaamme vaikka videon treenikseltä, kun jammailemme yhdessä. Olen katsonut muutamat striimit, ja ne ovat mielestäni vähän hassuja, koska itse ajattelin niin, että se energia, mikä on läsnä aidossa keikassa, on todella tärkeä.

Joonas: Ja kuten Ben sanoi, meidän energiasta iso osa on juuri yleisö. Se on se asia, mikä meidät yhtyeenä sytyttää. Bändin ja yleisön välinen vuorovaikutus on korvaamaton.

Ben: Mulle ei ole vielä selvinnyt se, miksi mä en katsoisi jonkin suosikkibändin vuoden takaista tallennetta Summer Breeze -festarilta, jossa yhtye soittaa 20 000 ihmiselle, kuin että katsoisin saman yhtyeen soittavan ne samat biisit keskenään. Koska totta kai se livetallenne monien tuhansien ihmisien edessä on siistimpi kuin striimi. Ehkä striimit eivät vain ole mun juttu.

Mainitsit haastattelun aikana aiemmin, että sinusta aika monet metalyhtyeet tuppaavat hiomaan soundiaan turhankin paljon, minkä seurauksena musiikista tulee siloteltua. Pyrittekö te saamaan aikaa mahdollisimman orgaanista ja aidonkuuloista soundia?

Joonas: Mä koen, että se tulee meillä jotenkin luonnostaan. Me olemme hyvin livesoundiin orientoitunut bändi, ja pyrimme mahdollisimman aidon fiiliksen.

Ben: Studiossa työskentelynkin voi tehdä niin monella eri tavalla, enkä tietysti tuomitse niitä yhtyeitä, jotka hiovat kappaleita ja albumejaan kaksi vuotta, sillä sopiihan se tapa taatusti monille. Me ollaan huomattu, että meillä paras tulos tulee, kun soitamme pohjaraidat yhdessä sisään, jossa soitamme useammat instrumentit ja osuudet kerralla valmiiksi. Sen jälkeen minä soitan toisen kitaralaidan ja Joonas laulaa osuutensa. Siinä on jo ainekset saada se kuulostamaan niin liveltä studiossa kuin mahdollista.

Ja monet pienet asiat vaikuttavat lopputulokseen. Esimerkiksi se, että soitan kitaraa seisaaltaan ja vahvistimet huutavat päin naamaa saavat erilaisen lopputuloksen, kuin jos istun jakkaralla kuulokkeet päässä hiplaamassa kitaraa. Koitamme tuoda aina sen energian myös äänitystilanteeseen. Se ei tietenkään ole helppoa, kun olet kopissa, jossa ei ole yleisöä. Ja sama juttu Joonaksella, että kun hän laulaa, hän ei laula osissa vaan nauha lähtee pyörimään ja kappale lauletaan alusta loppuun. Okei, viimeisessä kertsissä ollaan vähän hengästyneempiä, mutta se kuuluu siihen.

Joonas: Kyllä se niin on, että äänityksissä sinne nauhoituskoppiin otetaan koko ego mukaan ja siellä heilutetaan vaikka nyrkkiä, jotta se fiilis saadaan levylle aikaan.

Jos nyt laitetaan hetkeksi sivuun ajatukset koronaviruksesta ja ajatellaan aikaa tämän poikkeavan tilan jälkeen, niin millaisia pitkän aikavälin suunnitelmia Oceanhoarsella on tulevaisuutta varten?

Ben: Yksi selkeä tavoite tuon seuraavan pitkäsoiton julkaisemisen lisäksi on se, että kun Euroopan-kiertue meni niin hyvin, niin me halutaan mahdollisimman äkkiä takaisin sinne. Se palaute ja reaktio,t mitä me saimme kiertueella, löi meidät ällikällä. Tavoitteena on saada kaksi, kolme tai ehkä neljä rundia tehtyä ja vahvistaa asemaamme siellä. Palaute oli todella rohkaisevaa, ja kun vertaan sitä kiertueisiin muiden yhtyeiden kanssa, joissa olen kiertänyt, niin Oceanhoarsen saama palaute oli parhainta. Käytännössä kukaan ei ollut kuullut meistä etukäteen, mutta meidät otettiin silti todella hyvin vastaan. Porukka oli tullut katsomaan Marko Hietalaa mutta näki myös 45-minuuttisen setin uudelta hevibändiltä. Joidenkin keikkojen lopussa jengi huusi ”Oceanhoarse, Oceanhoarse”, joten olihan se pirun vaikuttavaa.

Kiitoksia ajastanne, Joonas ja Ben. Haluaisitteko laittaa lukijoille terveisiä?

Joonas: Yrittäkää nähdä valoa tunnelin päässä, ja kunhan keikkarintama jälleen avautuu, niin tulkaa katsomaan, kuinka kuuma bändi Oceanhoarse oikein on. Tervetuloa keikoille!

Oceanhoarse Facebookissa

Haastatellut: Aleksi Parkkonen

Kommentoi julkaisua