Elinvoimainen paluu kansanmusiikin keinoin – Eluveitien ”Evocation II – Arcane Dominion”

Kirjoittanut Juri Hiltunen - 4.9.2017

Sveitsistä kotoisin olevaa Eluveitie on aina ottanut folk-musiikin sekoittamisen metalliinsa astetta vakavammin pyöritellen biiseissään vaikka mitä soittimia aina säkkipilleistä kampiliiraan. Alkupään tuotannossaan yhtye naitti onnistuneesti yhteen iskevät rouskuttavat sähkökitarat ja folk-soitannan ja nousikin saumattomalla instrumenttien yhteispelillään ja iskevillä biiseillään B-luokan folkbändien massan yläpuolelle. Bändi on silti muutamalla tuoreella levyllään polkenut enemmän tai vähemmän paikallaan, joten nyt onkin hyvä aika työntää ulos yhtyeen toinen akustisen folkkirokin levy ”Evocation II – Pantheon”.

Takaraivossa on aina pieni pelko, kun metalliyhtye päättää tehdä akustisen levyn. Pelot laahaavuudesta ja laiskasta itseään toistavuudesta häilähtelevät mielen perukoilla. Ensivaikutelma tästä levystä on kuitenkin odotettua parempi. Intron jälkeen ilmoille pärähtävä tanssittava, dramaattisen kertsin sisältämä ”Epona” näyttää heti kuulijalle, miten tanhutaan. Eluveitie väistääkin akustisten folk-yhtyeiden helmasynnin eli liian hitaan ja laahaavan tunnelmoinnin ylikorostamisen. Levy sisältää uskomattoman määrän vaihtelua: nopeampia ja verkkaisempia kappaleita on pakassa oivassa tasapainossa. Myös eri soittimille annetaan tilaa, esimerkkeinä kappaleen ”Svcellos II (Sequel)” huilusoitinten sooloilu ja biisin ”Grannos” kansantanhujen hengessä viuluilla koreasti vingutus. Jokainen biisi on hieman erilainen, mikä on todella kova saavutus 18 kappaletta sisältävälle levylle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Yhtyeellä on myös uusi naisvokalisti, jonka äänenväri sopii erittäin hyvin Eluveitieen. Bändistä lähtenyttä vokalisti-kampiliiran soittajaa Anna Murphya ei ehdi edes tulla ikävä, niin verevästi ja elävästi uusi vokalisti Fabienne Erni tonttinsa hoitaa. Erityisesti biisissä ”Artio” Erni räväyttää äänensä täyteen raakaa, värisevää tunnetta. Poikkeuksellisesti Fabienne onkin päävastuussa vokaaleista bändissä kärisevän Christian Glanzmannin piipahtaessa vain ajoittain taustalla.

Levy on täynnä erilaisia interludeja ja lyhyitä, noin kolmen minuutin biisinpöräyksiä. Näin suurella soitinarsenaalilla onkin mahdollista antaa jokaiselle soittimelle hetkensä ja koota palapeli lyhyistä biisien yhdistelmistä. Toisaalta yleiskuva levystä jää hieman hajanaiseksi, ja välillä platta tuntuu vain lyhyiden toisiinsa liittymättömien pätkien tykitykseltä. Nämä interludit ja lyhyet biisit ovat kyllä ihan nättejä sinänsä, mutta joistain niistä olisi voinut jalostaa jotain pidempääkin draaman kaarta.

Levyllä on silti kourallinen erittäin hyviä biisejä. Näistä voidaan mainita hienosti kyyneleitä vuodattavaan viuluun kasvava ”Cernvnnos”, levyn ykköshitti ”Epona”, ihanan hypittävä, ritualistisen rytmikäs ”Catvrix” sekä yksinkertainen mutta dramaattisen ylevä, levyn kauneimmaksi kappaleeksi kuoroillaan ja akustisella kitarallaan nouseva ”Esvs”. ”Esvs” viiltää myös kasvavilla vokaaleillaan kuulijaa syvältä ja jää kummittelemaan dramaattisuudessaan mieleen pitkäksi aikaa. Myös muutaman muun biisin voisi ehdottomasti mainita kuulemisen arvoisena, mikä onkin näin moninaisen biisikattauksen ohella hieno osoitus siitä, että levy tarjoaa jokaiselle jotain. Levyssä on samaa tiettyä lämpöä, mitä Nightwishin kevyemmissä folkahtavissa biiseissä on. Yhtye osaa olla leikkisä kuin Korpiklaani mutta välillä myös vakava kuin Moonsorrow, pääpainon kuitenkin ollessa edellä mainitun duurivoittoisuudessa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Pidin ”Evocation II – Pantheon” -levystä enemmän, kuin luulin pitäväni. Se on monipuolinen, viekoittelevan leikkisä ja sisältää valikoiman hyviä biisejä. Levyllä on instrumenttien hienoa yhteistyötä ja yhdessä soittamisen iloa. Tietysti kokonaisuus on hieman hajanainen lyhyiden kappaleiden takia, ja jotkin biiseistä valuvat korvien ohi, mutta joka tapauksessa levy on todella hieno yhteen pelaamisen suoritus. Ai niin, ja uusi vokalisti on aivan sairaan kova. Eluveitie paljastaa folk-musiikin eri puolia niiden säkenöivässä moninaisuudessaan, vähän kuten luonto haarautuu ja vehreytyy lukemattomiin eri elämänmuotoihin ja vipeltäjiin. Hieno levy.