Elmerin debyytti eetterissä ”Sumuisessa seurassa”

Elmeri tarjoilee pitkäsoiton verran rehellistä suomirokkia albumillaan ”Sumuisessa seurassa”. Albumi on miehen debyytti, aiemmin muusikolta on ilmestynyt ”Pikajuna Valhallaan” -EP alkuvuodesta 2021. Sanoituksia tulkiten voisin väittää, että mies on Meri-Rastilasta kotoisin, se mainitaan sanoituksissa ja yksi kappale kantaa kaupunginosan nimeä.

Omien sanojensa mukaan Elmeri tekee nynnyrokkia, ja että siinä yhdistyy eräänlainen ”kaipaus ja haaveilu” ja muut tunnepuolen asiat. Se saattaa tuoda mieleen vaikkapa Zen Cafen tuotannon tai muun varhaisen suomirokin klassikon. Tuntuu myös, että Elmerillä sanoitukset ovat pääosassa – tiukasta tuotannosta huolimatta, kuten vaikka Anssi Kelalla, joka myös mainitaan yhdessä kappaleessa.

Sinkkuina on aiemmin julkaistu levyltä Hukatut diskovuodet ja Scarlett Johansson. Aiemmassa kuvataan menneitä hukattuja biletettyjä vuosia, siinä kuvataan fiiliksissä olemista, mutta kuitenkin siitä huolimatta kertoja on eksyksissä. Jälkimmäisessä puhutaan styylaamisesta, ja rakkauden mahdollisuudesta, ehkä yhdessä keskiluokkaistumisesta.

Materiaalia albumille on kasautunut monen vuoden ajan ja ensimmäiset kappaleet ovat alkaneet syntyä jo 2017, vaikkapa kappale Metrossa on syntynyt jo varhain ennen varsinaista kokopitkää albumia. Levy kuitenkin tuntuu kokonaisuudelta ja pitkä prosessi ei haittaa kuuntelukokemusta – päinvastoin.

Elmeri on itse vastuussa kappaleiden sanoituksista ja sävellyksestä ja Matias Kiiveri on taas vastuussa sovituksesta ja tuotannosta.

Kuten aiemmalla EP:llä saundi oli enemmän riisuttua ja livemäistä, nyt on siirrytty aiempaa tiukempaan ilmaisuun ja tuotetumpaan saundiin. Nyt sovituksessa ja tuotannossa on mukana myös koneellisia elementtejä – syntikoita ja rumpukone.

Voitaisiin sanoa, että Elmeri on liittynyt eränlaiseen suomirokin kaanoniin – se ei yritä keksiä pyörää uudestaan vaan etenee varmasti ja hyvällä itseluottamuksella. Vaikka Elmeri kutsuu omin sanoin musiikkiaan nynnyrokiksi, se on mielestäni kaikkea muuta ja kappaleissa uskalletaan puhua rakkaudesta ja ihmiskohtaloista, mikä on mielestäni rohkeutta suomalaiselta mieheltä. Saundit taas ovat hiottuja ja ne kyllä tarvittaessa potkivat kuulijaa, levyllä jokainen raita on harkittu ja se ei toista itseään.

Tästä riittää kuunneltavaa useaan kertaan, levy ei tyhjene kertakuuntelulta!