Epican vakuuttava välisoitto – arvioitavana “The Solace System” -EP

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 31.8.2017

Hollantilainen, sinfonista metallia tehtaileva Epica julkaisi viime vuonna ”The Holographic Principle” -albumin, joka merkitsi itselleni paluuta yhtyeen äärelle vuosien tauon jälkeen, kuten arviossani tuolloin viime syksynä kirjoitin. Tuo levy on pyörinyt soittimessani ahkerasti kuluneen vuoden aikana (ja nyt ehkä antaisinkin sille numeroa kovemman arvosanan kuin vuosi sitten arviota kirjoittaessani), joten mielenkiintoa riitti tarttua myös uuteen minialbumiin. ”The Solace System” -EP on nimittäin rakennettu edellisen täyspitkän tekoprosessin luovasta vaiheesta yli jääneistä kappaleista. Koska yhtye ei halunnut tehdä tupla-albumia, päätyivät he kokoamaan käsillä olevan, kuusi biisiä sisältävän EP:n.

Mitään jonninjoutavia ylijäämäbiisejä nämä eivät kuitenkaan todellakaan ole, vaan kyseessä on suhteellisen kovatasoinen EP, joka kuulostaa lähes yhtä taidokkaalta ja huolellisesti rakennetulta, kuin kokonainen albumikin. Täytyy kuitenkin todeta, että aivan kuten ”The Holographic Principlenkin” kanssa, ähky meinaa iskeä suunnilleen puolivälin tienoilla, koska päälle vyörytetään niin paljon sisältöä, jota vielä paisutellaan niin maan perkeleesti. Rauhallisempi ”Immortal Melancholy” päästetäänkin ilmoille juuri sopivassa saumassa. Se on heleä ja tyylipuhdas balladi, jossa Simone Simonsin puhdas ja hengästyttävän kaunis ääni nousee etualalle. Oikeuksiinsa ääni pääsee toki myös paisuttelun keskellä, mutta välillä on virkistävää kuulla sitä riisutummankin äänimaailman kaverina.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Nimibiisi ”The Solace System” toivottaa kuulijan tervetulleeksi Epicalle tavalliseen tapaan, eli hyvin mahtipontisesti. Aloitusraidasta on julkaistu myös kummallinen musiikkivideo, johon en tosin tässä mene tämän enempää; sen, ja samassa hengessä ”Immortal Melancholysta” tehdyt videot voitte katsoa alta, ja tehdä omat johtopäätöksenne. Mitä tulee biisimateriaaliin, selkeät hitit ovat selvästi ja ymmärrettävästi päätyneet itse albumille. EP:n kohdalla ”hitein”, tai ainakin tarttuvin kappale lienee ”Fight Your Demons”, jota kannattelee varsin epicamainen melodia. ”Architect of Light” ja ”Decoded Poetry” jäävät mieleen monikerroksisuudessaan kiintoisimpina ja parhaina sävellyksinä, kun taas ”Wheel of Destinyssa” on ehdottomasti menty sieltä mistä aita on, ellei matalin, niin ei ainakaan polvenkorkuista korkeampi. Balladia lukuun ottamatta kappaleissa vuorottelevat kautta linjan kuoro- ja orkestivetoiset osuudet bändivetoisempien kohtien kanssa, kuten tuttuun Epica-reseptiin kuuluu.

”The Solace System” jatkaa sekä temaattisesti että soundillisesti saumattomasti siitä, mihin ”The Holographic Principlellä” jäätiin, eli toisin sanoen se sisältää kuuden biisin verran filosofista avaruusoopperaa, joka kuulostaa virheettömältä, muttei täysin tunteettomalta. Laadukasta sinfonista metallia, joka ei pääse yllättämään, mutta täyttää kuitenkin odotukset.