Erään ajanjakson päätös – klassikkoarviossa Michael Monroen 20-vuotias ”Whatcha Want”
Rock-legenda Michael Monroen järjestyksessään viides sooloalbumi ”Whatcha Want” julkaistiin tammikuussa 2003. Faneja saattoi hämmentää se, että uudelleen syntyneen Hanoi Rocksin paluulevy ”Twelve Shots On The Rocks” oli julkaistu vain pari kuukautta aikaisemmin, mutta tälle löytyi selityksensä. Monroella oli tuolloin solmittuna oma levytyssopimus SPV/Steamhammerin kanssa, ja muusikko oli sitoutunut toimittamaan heille kaksi studioalbumia. Levy-yhtiö oli saanut vasta Michaelin ”Life Gets You Dirtyn”, joten oli vaarana, että yhtiö voisi sopimuksen nojalla vaatia Hanoin ”Twelve Shots On The Rocksin” julkaisuoikeuksia itselleen. SPV halusi toisen sopimukseen kuuluvan albumin julkaistavaksi heti alkuvuodesta 2003, joten Monroe ahkeroi studiossa samaan aikaan kahden eri albumin nauhoituksissa. Monroen lisäksi ”Whatcha Wantilla” esiintyvät muusikot ovat Pink Gibson (kitara), Timpa Laine (basso), Lacu Lahtinen (rummut) ja Teijo ”Mr. T.” Tikkanen (koskettimet).
”Whatcha Want” sisältää yhteensä 13 kappaletta, joista neljä on Michael Monroen omaa tuotantoa ja loput coverbiisejä. Lainakappaleisiin on mahtunut mukaan materiaalia niin Eddie and the Hot Rodsilta, UK Subsilta, The Dead Boysilta, X-Ray Spexiltä, The Recordsilta sekä jopa hieman yllättäen Leonard Cohenilta. Albumilta löytyy myös coverointi The Boysien ”Jimmy Brownista”, joka itse asiassa julkaistiin aikoinaan vasta Gary Holtonin & Casino Steelin toimesta. Kotimaisista artisteista versioitavaksi on päässyt Dave Lindholm, jonka ”Puhelinlasku on mun” -biisistä on tehty hieno, englanninkielinen tekstikäännös ”Telephone Bill’s All Mine”. Lindholm myös itse vierailee kyseisellä kappaleella, ja yhteistyön lopputuloksena on upea, alkuperäistä kunnioittava versiointi. Toisena vierailijana kuullaan Maria Hännistä ”Jimmy Brownin” taustalauluissa.
”Whatcha Want” on tuttua rokkausta Michael Monroen tyyliin tavaramerkiksi muodostunutta saksofonin soittoa myöten alusta loppuun, eikä vauhdissa nytkään säästellä. Jo levyn aloittava ”Do Anything You Wanna Do” hengästyttää meiningillään, ja sama räyhäkkään häpeilemätön linja jatkuu läpi levyn. Monroen omat, yhteistyössä Jude Wilderin ja Pink Gibsonin kanssa tehdyt kappaleet istuvat myös hienosti covereiden joukkoon. Erityisen onnistuneina ja itseäni suuresti miellyttävinä nostaisin esille ”Stranded”, ”Life’s A Bitch And Then You Live” ja ”Identity” -raidat. Albumilla on toki hieman seesteisemmätkin hetkensä aikaisemmin mainitun ”Telephone Bill’s All Mine” sekä levyn päättävän ”Hey, That’s No Way To Say Goodbye” -slovarien merkeissä.
Mainos päättyy
”Whatcha Want” edustaa tavallaan yhden aikakauden loppua päättäessään Michael Monroen soolouran ensimmäisen vaiheen. Tämän jälkeen Monroe keskittyi uudelleen Hanoi Rocksiin, ja seuraava albumi Michael Monroe -nimen alla tarjoiltiin yleisölle vuonna 2010 ”Another Night In The Sun: Live in Helsinki” -levyn ilmestyessä. Mielestäni ”Whatcha Want” on yllättävän ehjälle sekä tasaiselle kuulostava kokonaisuus, ottaen huomioon sen, että albumia työstettiin toisen levyn kanssa yhtä aikaa. Itselläni, kuten varmasti monella muullakin jäi aikoinaan tähän albumiin tutustuminen lähes olemattomaksi Hanoi Rocksin paluun vuoksi, mutta onneksi olen jälkeenpäin tämän löytänyt. Suoratoistopalveluista tämäkään levy ei taida ikävä kyllä löytyä, mutta satunnaisia cd-versioita näkyy silloin tällöin markkinoilla liikkuvan.
Biisilista:
- Do Anything You Wanna Do
- Right Here, Right Now
- Stranded
- I Won’t Lie Down And Die
- Shattered Smile
- What Love Is
- Rumour Sets The Woods Alight
- Germfree Adolescents
- Life’s A Bitch And Then You Live
- Telephone Bill’s All Mine
- Jimmy Brown
- Identity
- Hey, That’s No Way To Say Goodbye
