Evergrey, Red Eleven, Constantine @ Nosturi, Helsinki 28.3.2015
Ruotsalainen Evergrey on jalostanut omanlaistaan harmaasävyistä, melankolista ja melodista Göteborg-metalliaan jo vuodesta 1995 lähtien. Viime syksynä ilmestyi yhtyeen uusin, järjestyksessään yhdeksäs ”Hymns for the Broken”-nimeä totteleva albumi, jonka tiimoilta keikkoja on ollut varsin maltillisesti. Maaliskuun lopulla bändi kuitenkin pakkasi taas soittokamansa, ja tällä kertaa osansa ikiharmaudesta saivat Helsingin lisäksi Kuopio, Tampere ja Tallinna.
Nosturissa illan avasi jyväskyläläinen Cønstantine, jonka ryhdikäs progerymistely toimi mielekkäänä vastapainona enemmän samasta puusta veistetylle Red Elevenille ja Evergreylle. Puolen tunnin soittoslotti ei ihmeisiin riittänyt ja suurin osa siitä kourallisesta kuuntelijoita, jotka paikalle olivat alkuillasta vaivautuneet, pysytteli vielä turvallisesti baarin puolella. Illan aikataulu toimi just eikä melkeen ja vartin tauon jälkeen Nosturin lava alkoi hohkaa punaista Red Elevenin puolituntisen alkamisen merkiksi. Niin ikään tämäkin Jyväskylästä kotoisin olevan pumpun raskas rock oli jo paljon lähempänä itse pääesiintyjän edustamaa musiikkityyliä, ja se myös näytti uppoavan edelleen harvalukuiseen yleisöön hieman avausaktia paremmin.
Mainos päättyy
Supisuomalaisena keikallakävijänä minulla ei juuri koskaan ole tapana tsekata itselleni tuiki tuntemattomien lämppäribändien esityksiä, mutta nyt olin päättänyt ryhdistäytyä. Nosturiin ajoissa saapuminen kannatti, sillä sekä Cønstantine että Red Eleven olivat mielenkiintoisia tuttavuuksia ja roolinsa hyväksyen esiintyivät ammattimaisesti musiikkiin samalla eläytyen. Uusien tapojen omaksuminen vie aikaa, mutta tästäköhän alkaisi oma tottumukseni lähteä keikalle kuin keikalle ajoissa, avoimin mielin ja lämppäreitäkin arvostaen?
Kellon lyödessä 22:45 oli kuitenkin selvää, keitä tänne oltiin tultu katsomaan. Nosturi oli edelleen kaukana loppuunmyydystä, mutta nyt baarin lisäksi myös itse tanssilattialla alkoi olla populaa, jota ei valojen sammuttua kenenkään tarvinnut erikseen komentaa huutamaan bändi lavalle. Evergreyn keikka käynnistyi odotetusti tuoreimman albumin varsinaisella avausbiisillä ”King of Errors”, joka iski kerralla kortit pöytään: metalli, melodia ja melankolia, niistä on Evergreyn musiikki tehty.
Niin Nosturin keikkasetissä kuin bändin levytuotannossa nuo elementit sitten vaihtelevat tärkeysjärjestyksessään, mutta peruspalikat ovat pysyneet yhtyeen perustajajäsen Tom S. Englundin ohella vakiona. Ja hyvä niin. Yhtyeen tiukat riffit, tarttuvat melodiat ja väkevä runttaus nimittäin upposivat helsinkiläisyleisöön kuin puuro hulluun. Tämä tosin ilmeni suurimmaksi osaksi joka biisin jälkeen raikuvina suosionosoituksina, sillä itse musiikin aikana meno ei juuri yltynyt päännyökyttelyä ja nyrkinpuimista kiivaammaksi. Toki yleisö taputti ja lauloi bändin niin kehottaessa ja välillä omatoimisestikin, mutta spontaanit moshpitit ja wall of deathit jäivät vielä kaukaiseksi haaveeksi. Niinpä kävikin pari kertaa hieman vainoharhaisesti mielessä, sisältyikö Englundin yleisön ilakointia kehuviin välispiikkeihin pieni sarkasmin piikki.
Mainos päättyy
Läppää saatiin hauskasti myös Nosturissa viime aikoina tavaksi tulleesta aidasta, joka toimii anniskelualueen rajana ja tehokkaasti estää saliin saapuvia siirtymästä suoraan tanssilattialle. Eikö Nosturi voisi pitää yläparvea auki vähäyleisöllisilläkin keikoilla tai vaihtoehtoisesti lätkäistä k-18 leima valituille illoille, jotta tuostakin hankaluudesta päästäisiin?
Kyseen ollessa uutta albumia promoavasta keikasta on itsestään selvää, että tämä heijastui myös illan soittolistassa. ”Hymns for the Broken” -albumilta kuultiin peräti seitsemän biisiä, joista avausnumeron lisäksi erityisesti jäi mieleen tulta munille syöksevä ”The Fire” sekä setin päättänyt tuomiopäivän fiiliksissä kylpevä ”The Grand Collapse”. Vanhemmankaan tuotannon ystäviä ei jätetty rannalle ruikuttamaan, mistä huolen pitivät sellaiset ikiharmaat hitit kuten ”Blinded”, ”Recreation Day” ja ”Mark of The Triangle”. Pieni suvantokohta koettiin keikan loppua kohden, kun varsinainen setti päättyi kahteen peräkkäin soitettuun balladiin (”I’m Sorry” & ”Missing You”), ja encore puolestaan alkoi pitkällä ”When The Walls Go Down”-”instrumentaalilla”. Suosta kuitenkin noustiin nopeasti keikan päättyessä hittiputkeen ”Broken Wings”, ”A Touch of Blessing” ja jo aemmin mainittu ”The Grand Collapse”.
Läpi koko pitkän illan laulaja-kitaristi Tom S. Englundin ääni kesti komean voimakkaana, minkä suhteen Helsingillä kävi pienoinen tuuri, sillä kuulopuheiden perusteella seuraavan päivän Tampereen keikalla laulu tuli hieman ponnettomammin. Itse nokkamiehen ohella muutkin pelimannit saivat osansa valokeilasta muun muassa ”The Masterplan” ja ”A Touch of Blessing” -kappaleita edeltävien soolospottien muodossa. Toki itse kappaleidenkin sisällä kuultiin kitarasooloja, jotka jakautuivat melko tasaisesti Englundin ja Danhagen kesken.
Sivuhuomiona mainittakoon, että Evergreyn komeita kosketinkuvioita kuunnellessa tuli mieleen eräskin reilu viikko takaperin Suomea kiertänyt supersuosittu ruotsalaisviisikko, jonka musiikissa koskettimet ovat myös suuressa roolissa, mutta jolla ei keikoilla ole vuosiin ollut varsinaista kipparistia. Ja kuitenkin Evergreyn jäsenillä lienee vähemmän resursseja mistä soittajille palkkaa maksaa. Loppukaneetti tästä seikasta ja koko illasta ylipäätään? Ei voi muuta sanoo ku hattuu nostaa.
Settilista:
- King of Errors
- Leave It Behind Us
- The Fire
- Monday Morning Apocalypse
- Black Undertow
- The Masterplan
- Mark of the Triangle
- Blinded
- Solitude Within
- Nosferatu
- Wake a Change
- A New Dawn
- I’m Sorry (Dilba cover)
- Missing You
Encore:
- When the Walls Go Down
- Recreation Day
- Broken Wings
- A Touch of Blessing
- The Grand Collapse
Teksti: Ossi Kumpula
Kuvat: Jani Kormu
Mainos päättyy