Festareiden odotetuimmat esiintyjät kesällä 2015, osa 3

Tuska Open Air 2015Kesä 2015 tuo jälleen tullessaan monenkirjavia musiikkifestareita, jotka tarjoavat esiintyjiä moneen lähtöön raskaimmasta metallista hipsteriyden rajan tuolle puolen. Päätimme festarikuumeen lievittämiseksi (ja mielikuvituksettomuuttamme ja tekemisen puutettamme) listata artikkelisarjana muutamia esiintyjiä jo alkaneen kesän festareilta ja jokaiselta niistä pari kappaletta, jotka toivoisimme kuulevamme livenä meneillään olevan festarikauden aikana.

Alice Cooper @ Suvilahti, Helsinki 28.6.2015

Alice Cooper on yksi rock-musiikin pitkäikäisimpiä ja arvostetuimpia vaikuttajia. Vaikka miehellä olisi jo ikää jäädä eläkkeelle, ei hän ole antanut minkäänlaisia merkkejä tahdin hidastamisesta. Otetaan vielä huomioon, että edellisestä Suomen vierailusta on kulunut jo neljä vuotta, kyseessä on varmasti yksi Tuskan odotetuimpia esiintyjiä. Cooperin diskografia on sen verran pitkä ja värikäs, että kahden kappaleen valitseminen on liki mahdottomuus, mutta yritetään nyt kuitenkin.

Steven” – ”Welcome to My Nightmare” (1975)
Neljä vuosikymmentä sitten julkaistu klassikkolevytys ”Welcome to My Nightmare” on Alice Cooperin ensimmäinen sooloalbumi ja edelleen tänäkin päivänä yksi hänen tunnetuimpiaan. Kyseessä on konseptialbumi painajaisia näkevästä pojasta nimeltä Steven, ja levyn tarina kulminoituu samannimisessä hyytävässä, mutta samaan aikaan niin mystisen kauniissa kappaleessa.

Caffeine” – ”Welcome 2 My Nightmare” (2011)
Jotain vanhaa ja jotain uutta – ja mikäs olisikaan parempi tapa esitellä Alice Cooperin uutta tuotantoa kuin klassikkoalbumin jatko-osa. Tuttu painajaisteema on jälleen käsittelyssä, ja ”Caffeine” kertoo päähenkilön epätoivoisista yrityksistä pysyä hereillä. Musiikillisesti kappale on perinteistä Alice Cooperia eli kevyesti rullaavaa rock ’n’ rollia, jossa on kuitenkin Cooperin omaperäistä kosketusta.

@ Kuusisaari, Oulu 8.8.2015

Candlemass 2013Eeppisen doom metalin mestarit ovat edelleen rautaisessa live-kunnossa, vaikka lopettivatkin levytysuransa vuonna 2012 ilmestyneeseen ”Psalms for the Deadiin”. Laulajaa lukuunottamatta yhtyeessä vaikuttaa edelleen sen väkevimmät klassikot nikkaroinut kokoonpano, ja bändin viime vuoden alussa klubikeikalla todistaneena voin sanoa, että myös nykyinen laulaja Mats Levén on mies paikallaan.

Darkness in Paradise” – ”Ancient Dreams” (1988)
Itselleni ”Ancient Dreams” on erityisen tärkeä albumi, sillä siitä alkoi Candlemassin kuunteluni. Tuolla mainitulla klubikeikalla Candlemass soitti tämän levyn alusta loppuun. ”Darkness in Paradise” on kappale, jonka mystinen melodisuus, massiiviset riffit ja Messiah Marcolinin loistava laulusuoritus edustavat kaikkia Candlemassin parhaita puolia.

Witches” – ”Candlemass” (2005)
Candlemassin nimikkoalbumi merkkasi myös yhtyeen tunnetuimman vokalistin Messiah Marcolinin paluuta yhtyeeseen yli vuosikymmenen poissaolon jälkeen. ”Candlemass” ei tosiaankaan ole yhtyeen suosikkialbumeitani. Itse asiassa Candlemassilla oli tuossa kohtaa takanaan jo kourallinen keskinkertaisia levytyksiä. Albumilla on kuitenkin muutamia kappaleita, jotka muistuttavat Candlemassin kulta-ajoista. ”Witches” on niistä ehkä kaikkein suurin helmi. Kappale rullaa eteenpäin melko aggressiivisesti kuitenkin jarrutellen ja sitten taas kiihdyttäen tahtiaan sopivassa suhteessa Candlemassille ominaisella tavalla.

Blues Pills 2014 – Tuska @ Suvilahti, Helsinki 26.6.2015

Blues rockin tulokas Blues Pills on yksi tämän hetken suosituimpia uusia yhtyeitä. Syytä sille ei tarvitse etsiä kauempaa kuin energisestä live-esiintymisestä ja vahvasta kappalemateriaalista. Vaikka yhtyeen debyyttialbumi olikin minulle pienoinen pettymys, yhtyeellä on silti lyhyessä diskografiassaan lukuisia teräviä sävellyksiä, jotka eivät meinaa kulua puhki sitten millään.

Bliss” – ”Bliss”-EP (2012)
Bliss” on täydellinen esimerkki spontaanista ja virtuoosimaisesta kitaran käsittelystä, mikä on yksi Blues Pillsin tavaramerkeistä. Myös Elin Larssonin vahva lauluääni ja taidokas äänenhallinta pääsevät loistamaan. Tämä on yksi ensimmäisiä kappaleita, joita kuulin Blues Pillsiltä, enkä ole siihen vieläkään kyllästynyt. En, vaikka kappale raiskattiin melko brutaalisti Blues Pillsin debyyttialbumilla.

No Hope Left for Me” – ”Blues Pills” (2014)
Harmillisesti Blues Pills keskittyi debyyttialbumillaan kastroimaan aiemmin julkaistujen EP:ittensä kappaleita, mutta kuultiin levyllä muutamia uusiakin sävellyksiä. ”No Hope Left for Me” edustaa Blues Pillsin herkempää puolta, joka on toteutettu vähintään yhtä tyylikkäästi kuin groovaavat blues rock -biisitkin.

Hell 2013 – Jalometalli @ Kuusisaari, Oulu 7.8.2015

Brittiläisellä NWOBHM-yhtye Hellillä on takanaan melkoinen tuhkimotarina. Bändi perustettiin jo 80-luvun alussa, ja se kerkesi keräämään jonkinlaisen fanijoukonkin. Levytyssopimukseen saatiin nimet alle, mutta ennen ensimmäisenkään levyn tekemistä levy-yhtiö meni nurin ja alkuperäinen laulaja-kitaristi David Halliday menehtyi oman käden kautta. 2000-luvulla yhtyeen jäljellä olevat jäsenet saivat villin idean comebackista. Hallidayn tilalle kitaristiksi otettiin myöt tuottajana toimiva Andy Sneap ja laulajaksi kitaristi-kosketinsoittaja Kev Bowerin veli David Bower. Hellin debyytialbumi ”Human Remains” näki vihdoin ja viimein päivänvalon vuonna 2011, ja tuosta lähtien Hell on vain vakiinnuttanut paikkaansa perinteisen hevin saralla.

On Earth as It Is in Hell” – ”Human Remains” (2011)
Tämä oli ensimmäinen Helliltä kuulemani kappale, ja olin saman tien koukussa. Olo oli kuin rekan alle jääneellä vain sillä erolla, että tätä halusin lisää. On aivan uskomatonta, että tällainen aarre pysyi pimennossa niin pitkään, mutta kaipa se on tässäkin kohtaa parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

The Age of Nefarious” – ”Curse and Chapter” (2013)
Hell ei ole mikään yhden levyn ihme, joka julkaisi vain läjän vanhoja biisejä, vaan se aktivoitui ihan täyspäiväisesti. Bändin toinen albumi sisältää niin vanhoja sävellyksiä kuin ihan uusiakin kappaleita. Tyylillisesti pysytään samalla linjalla kuin ennenkin. Musiikki on NWOBHM-tyylistä perinteistä heviä melko synkällä ja mystisellä tunnelmalla höystettynä.

– Tuska @ Suvilahti, Helsinki 26.6.2015

Sabaton 2014Joku voisi sanoa, että Sabaton ravaa Suomessa aivan liian tiheään tahtiin. Itsekin olen kieltämättä lukuisia Suomen keikkoja välillä ihmetellyt, vaikka suuren luokan fani olenkin. En kuitenkaan valita, sillä ruotsalainen power metal -jyrä on jokaisella keikallaan tarjonnut ikimuistoisen elämyksen, jollaiseen vain harva kykenee. Tästä syystä Sabaton on omissa kirjoissani yksi Tuskan odotetuimpia esiintyjiä.

In the Name of God” – ”Attero Dominatus” (2006)
Kyseessä on yksi Sabatonin harvoista nykypäivää koskettavista kappaleista. Musiikillisesti ”In the Name of God” on yksi Sabatonin vahvimpia kappaleita, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole kuultu livenä viime vuosina. Perinteistä Sabatonia vahvoilla melodioilla ja jopa poikkeuksellisen raskailla riffeillä kelpaisi kuunnellta Tuskassa.

Night Witches” – ”Heroes” (2014)
Night Withces” on heittämällä yksi energisimpiä ja väkivaltaisimpia kappaleita, joita yhdenkään bändin on mahdollista soittaa livenä. Olen monesti fantasioinut, kuinka tämä olisi loistava keikan avausbiisi. Kahta en vaihda ja toinen on ”Ghost Division”, eli tyydyn ”Night Witchesin” paikkaan encoren aloittajana. Niin tai näin, jos tämä kappale kuullaan Tuskassa, niskoja tulee murtumaan ja päitä lentelemään.

Kirjoittanut: Jyri Kinnari
Tuska Open Airin kuva: Aku-Axel Muukka / www.akumuukka.com

Kommentoi julkaisua