”Pelolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.” Niinhän se on, ja näin toteaa myös Rammsteinin kosketinsoittaja Flake kirjansa ”Kosketinrunkkari” alussa. Kirjan alku näet käsittelee aika pitkälti hänen lentopelkoaan, joka loppupeleissä oli jokin muu pelko mikä vain naamioitui lentopeloksi. Itse asiassa kirjan ensimmäiset montakymmentä sivua käsittelee pelkoa eri muodoissa.

Kirjan takakannen mukaan kirjaa luonnehditaan hilpeäksi ja älykkääksi tekstiksi. Älykkään allekirjoitan, mutta hilpeää en. Miten kirja missä jaaritellaan sivutolkulla peloista tai autoista, on hilpeä? Ei mitenkään. Luonnollisesti toki kirja on elämänkerta, joten kirjassa kerrotaan Flaken elämästä. Mutta kirjasta saa sen mielikuvan, että hänen elämäänsä mahtui musiikin lisäksi vai pelkotiloja ja autoja… Näiden lisäksi monia eri bändejä onnistumisineen ja epäonnistumisineen, ennen kuin Flake liittyi Rammsteiniin.

Mielenkiintoisinta koko kirjassa oli se, että Flake tunnustaa olevansa aika lailla epämusikaalinen: laulaa hän ei osaa laisinkaan, ja pianonsoittokin oli vuosikausia yhtä tuskaa. Omien sanojensa mukaan hän ei edelleenkään osaa soittaa kunnolla. Sitä tosin ei Rammsteinin biiseissä huomaa.

Niille jotka haluavat lukea kirjan siitä syystä että Rammstein, joudun sanomaan että ei kannata. Kirjassa sivutaan hyvin vähän Flaken aikaa Rammsteinissa. Koko bändistä ei kerrota kirjassa paljon paskaakaan. Itse asiassa kirjan loppusivuilla Flake toteaakin, että hän tajuaa ettei ole kertonut oikeastaan yhtään mitään Rammsteinista, ja että Rammsteinista itsestään saisi kirjan jos toisenkin. Jos taas haluat tutustua Flakeen edes hitusen, kirja kannattaa lukea aivan ehdottomasti.

”Kosketinrunkkari” ei ole huono, mutta odotukset oli aika paljonkin korkeammalla.

6/10

Kirjoittanut: Sarita Kotkavalkama

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy