Folk-henkistä tunnelmointia maailmojen välistä – arviossa Aurin debyyttialbumi

Auri – ”Auri”

Tuomas Holopainen, Johanna Kurkela ja Troy Donockley muodostavat Aurin, jonka debyyttialbumi on vihdoin tulossa kuunneltavaksemme perjantaina 23. maaliskuuta. Bändi sai alkunsa jo useita vuosia sitten, kun nämä kolme oivalsivat, että heidän on päästävä tekemään musiikkia yhdessä. Esikoistuotos näkee päivänvalon kuitenkin vasta nyt, kun Nightwishin vuoden mittaisen tauon ansiosta Aurille oli vihdoinkin kunnolla aikaa.

Koska moni sitä kuitenkin miettii, niin käsitellään nyt heti pois alta se, ettei Auri kuulosta juuri ollenkaan Nightwishilta. Mukana on toki joitakin samoja elementtejä, joita on ajoittain viljelty myös Nightwishin kappaleissa, mutta Holopainen tuntuu Aurin kanssa päässeen pitkälti eroon monista maneereistaan, mikä on tietenkin virkistävää. Maestron puheet siitä, että ”Endless Forms Most Beautiful” ja etenkin ”The Greatest Show on Earth” imivät hänet aivan tyhjiin, mutta Aurin työstämisen myötä hän löysi inspiraation musiikin tekemistä kohtaan uudelleen, tuntuvat pitävän paikkansa.

Eihän Auri olekaan pelkästään Holopaisen mielen ja kätten työtä, vaan mukana on kaksi muutakin taiteilijaa. Näin luovan ja taitavan kolmikon lyödessä päänsä yhteen voidaan odottaa lopputuloksen olevan jotakin hienoa. En ole koskaan ollut mikään suuri Johanna Kurkelan äänen fani, mutta tähän musiikkiin se sopii erittäin hyvin, tavoittaen sävellysten tunnelman ja tulkiten niitä hienosti. Troy Donockley tarjoilee osaamistaan paitsi useiden soittimien välityksellä, niin myös laulaen. Duetointi Kurkelan kanssa ”Desert Flowerissa” on värisyttävää kuunneltavaa.

Yhtenä vaikutteena yhtyeen ja albumin taustalla ovat Patrick Rothfussin kirjat, jotka lukeutuvat ehdottomasti 2000-luvun parhaisiin fantasiakirjoihin minunkin mielestäni. Sieltä erityisesti mystinen sivuhahmo Auri, jota seurataan myös omassa pienoisromaanissaan, on tehnyt vaikutuksen Holopaiseen. Koska arviota kirjoittaessa ei ollut mahdollisuutta tutustua tarkemmin lyriikoihin, on paha mennä sanomaan, kuinka nämä vaikutteet näkyvät sanoitusten tasolla, mutta useampi kappaleen nimi ainakin viittaa suoraan kyseiseen maailmaan, ja sen verran mitä sanoituksia saa korvakuulolta kiinni, niin tutulta kuulostaa. Tärkeintä kuitenkin on se, että Auri jo sanana ja nimenä tiivistää jotakin hyvin olennaista yhtyeestä, jos on tutustunut Rothfussin teoksiin. Auri on mystinen hahmo, joka elää omassa teostenkin arkitodellisuudesta irrallisessa maailmassaan. Hänellä on hyvin vilkas mielikuvitus ja aivan omanlaisensa elämän- ja maailmankatsomus. Hän on outoudessaan kiehtova hahmo, jota ei oikein pysty pelkin sanoin selittämään. Sama koskee myös Auri -yhtyettä.

Vaikkei Rothfussin kirjoihin olisi tutustunutkaan – mitä kyllä suosittelen lämpimästi, koska ne ovat loistavia – voi yhtyeen musiikista saada silti paljon irti. Folk- ja erityisesti kelttiläissoundeja viljellään paljolti, ja mukana on myös aimo annos eteeristä poppia. Jotkut kappaleet karkaavat jopa elokuvamusiikillisiin ulottuvuuksiin asti. Auri siis väistelee ja uhmaa lokerointeja, mikä on ehdottomasti hyvä asia. Siitä huolimatta, että soundeja ja sävyjä on paljon, biisit eivät yritä olla liikaa, eivätkä ne kuulosta liian täyteen ahdetuilta, vaan soivat vapaasti, puhtaasti ja ilmavasti.

Moni melodia jää helposti ja sitkeästi junnaamaan päähän, kuten esimerkiksi ”I Hope Your World Is Kindin” kertsi tai ”Skeleton Treen” alkumelodia, mikä kertoo jotakin biisien tarttuvuudesta, joskaan ei sillä ärsyttävällä tavalla. Tunnelmat vaihtelevat biisistä toiseen paljonkin, hennosta herkkyydestä pirskahtelevaan ilotteluun ja vahvaan intensiivisyyteen. Kaiken kaikkiaan eniten liikutaan kuitenkin siellä skaalan herkemmällä puolella. Joka tapauksessa kappaleet tempaavat pyörteisiinsä ja niissä on helppo elää mukana. Levy tuntuu paranevan loppua kohden: alkuun on ympätty kaikki helpoimmat kappaleet, ja levyn edetessä meininki alkaa eskaloitua todella kiinnostavaksi. Tässä vaiheessa ”See”, ”Aphrodite Rising” ja ”Underthing Solstice” kiehtovat eniten. Myös pilke silmäkulmassa rallatteleva lopetuskappale on aivan ihana, vaikka siinä kuullaankin levyn kliseisimmät pillipiiparoinnit.

Auri kiinnittänee ihmisten huomion erityisesti sen jäsenten aiempien saavutusten ansiosta, kun taas toiset voivat samasta syystä vierastaa sitä. Haluaisin rohkaista ihmisiä näkemään näiden asioiden ohi ja suhtautumaan yhtyeeseen ennakkoluulottomasti. Aurin debyyttialbumi on hulppea mielikuvitusmatka reaalitodellisuuden taakse, jossa riittää ihmeteltävää ja ihasteltavaa sille, jonka mieli vain on avoinna.

9-/10

Kappalelista:
1. The Space Between
2. I Hope Your World Is Kind
3. Skeleton Tree
4. Desert Flower
5. Night 13
6. See
7. The Name of the Wind
8. Aphrodite Rising
9. Savant
10. Underthing Solstice
11. Them Thar Chanterelles (feat. Liquor in the Well)

Kirjoittanut: Anna-Leena Harinen

Kommentoi julkaisua