Folk metal elää – Korpiklaani kävi kotikonnuillaan Lahdessa

Yli puolen vuoden odotus palkittiin perjantaina 6.3.2020, kun kotimainen folk metal -vientituote Korpiklaani saapui takaisin kotiinsa Lahteen, Möysän Musaklubille eli tutummin Mössölle. Suomessa hyvin harvakseltaan keikkaileva yhtye oli saanut niin itse paikkakunnalta kuin kauempaakin saapuneita faneja mukavasti paikalle.

Illan avauksena toimi ”Hunting Song”, joka löytyy yhtyeen vuonna 2005 julkaisemalta studioalbumilta, ”Voice of Wilderness”. Itse en muista kuulleeni kyseistä kappaletta aikaisemmin livenä, mutta nyt sain todistaa sen todella toimivan. Erityisen vauhdikas startti iltaan. Toisena kappaleena kajahti ilmoille ”Sahti”, joka totta kai sai yhtyeen kotipaikkakunnalla yleisön huutamaan mukana: ”Lahti!”

Ilta eteni mukavasti eteenpäin, ja ”A Man With A Plan” -kappaleen jälkeen rastapäinen solisti, Jonne Järvelä, tokaisi mikrofoniin hymy huulillansa: ”Tääl on aika helppoa olla sellanen iloinen pikkujuoppo.” Kuulijoille oli varsin selvää, mitä seuraavaksi olisi luvassa, ja niin lähti soimaan ”Happy Little Boozer”. Uskon, etten valehtele kun sanon, että keneltäkään yleisöstä ei jäänyt varmasti huomaamatta, kuinka hyvillä mielin ja iloisina kaikki Korpiklaanin kuusi jäsentä soittivat ja tanssahtelivat lavalla. Liekö pieni koti-ikävä vaivannut artisteja?

Kun mystinen ja upea, lähes kymmenminuuttinen ”Kallon malja” lähti soimaan, yleisö sai todellakin nauttia kahdesta Korpiklaanin tärkeästä elementistä: viulusta sekä haitarista. Viulisti Tuomas Rounakari sekä hanuristi Sami Perttula upeine sooloineen laittoivat parastaan. Juuri tämä tekee folk metalista hyvällä tavalla erilaista. ”Kallon maljaa” seurasi sopivasti vielä instrumentaalinen kappale ”Pellervoinen”, jonka aikana kuulijat saivat herkutella vielä lisää Rounakarin ja Perttulan taidonnäytteitä.

Olisin voinut lyödä ennen keikkaa jonkun kanssa vaikka vetoa siitä, että siinä vaiheessa, kun ”Kotikonnut” soi Lahdessa, yleisö ja bändi ovat aivan varmasti fiiliksissä. Ja oikeassa olin. Se hyvä mieli, joka lavalta huokui yleisöön, ja se, miten Möysän Musaklubin iloiset juhlijat olivat aivan menossa mukana, oli mahtavaa nähdä ja kokea. Itsekin taisin olla yhtä hymyä kyseisen kappaleen soidessa.

Jo ”Kotikontujen” aikana tunnelma oli niin katossa, että onneksi settilistaan oli seuraavaksi valittu ”Pilli on pajusta tehty”. Lavan edustalla pyöri iloinen pieni pitti lähes koko kappaleen ajan. Harvoin näkee tuollaista aitoa hyvän mielen moshpittiä missään. Korpiklaanin keikalla sekin on näemmä mahdollista. Ja jos meno yltyi riehakkaaksi yleisön joukossa, taisi se tapahtua myös bändin jäsenien keskuudessa, sillä illan viimeinen veto ennen encorea, ”Tequila”, aiheutti sen, että lavalle saapui yhtyeen lavahenkilökuntaa korjaamaan kaatuneita lavasteita.

Encoren aikana kuultiin kovat rallit ”Wooden Pints”, ”Beer Beer” sekä folk metal -jättiläisten kestohitti ”Vodka”. Ilta sai onnellisen lopun.

Itselleni ennen keikkaa suuri kysymysmerkki oli se, kuinka uusi rumpali Samuli Mikkonen täyttäisi 17 vuotta Korpiklaanissa soittaneen Matti ”Matson” Johanssonin valtavat saappaat rumpusetin takana. Nyt voin myöntää, että Mikkonen otti paikkansa haltuun turhia nöyristelemättä. Iso kunnia myös tuoreelle Korpiklaanin jäsenelle siitä, että hän kävi keikan jälkeen kiittämässä lavan reunassa koko illan viihtyneitä faneja. Sillä tavalla ne fanien sydämet valloitetaan!

Lopuksi vielä pieni knoppitieto, ainakin muille kuin Lahdessa asuville. Tiesittekö, että Lahden vaakunassa ei ole laivan ruori, vaan junan pyörä? No nyt tiedätte.

Settilista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

1. Hunting Song
2. Sahti
3. Juomamaa
4. A Man With A Plan
5. Happy Little Boozer
6. Kallon malja
7. Pellervoinen
8. Harmaja
9. Old Tale
10. Fields In Flames
11. You Looked Into My Eyes
12. Aallon alla
13. Kotikonnut
14. Pilli on pajusta tehty
15. Ämmänhauta
16. Lempo
17. Kylästä keväinen kehto
18. Jägermeister
19. Henkselipoika
20. Tequila
21. Wooden Pints
22. Beer Beer
23. Vodka

Teksti: Harri Kuulas

Kuvat: Joni Hirvonen