Ghost, Dead Soul, Night @ Club Teatria, Oulu, 11.12.2013

Ghost (5)Ruotsalaisen, kovaan maineeseen nopeasti nousseen okkulttista rockia ja metallia operoivan Ghostin Pohjoismaiden kiertueesta uutisoitiin syyskuussa ja tämän jälkeen monien musiikinharrastajien odotukset syksyn tapahtumista fokusoituivat erityisesti juuri tähän keikkaan. Ghost heitti joulukuun alkupuoliskon lopussa kolme Suomen keikkaa; Oulussa, Tampereella ja Helsingissä. Nyt huomio keskittyy keikkatrion avausiltaan Oulun Club Teatrialla.

Mörkökaravaani rantautui Ouluun juuri kun sääolosuhteet kaupungissa olivat ehkä vaarallisimmat tähän mennessä tälle talvea. Tienpinnat olivat äärimmäisen liukkaat koko päivän lumisia teitä sulattaneen vesisateen myötä. Iltaan mennessä kaikki paikat olivat aivan jään peittämät. Ilkeää oloa lisäsi kovissa puuskissa päälle puskeva myrskytuuli. Tämäkin seikka saattoi vaikuttaa joidenkin mattimyöhäisten keikalle lähtemispäätökseen. Onneksi paikalle valui ihmisiä mukavasti ennen pääesiintyjän aloitusta. Teatrian ns. pieni puoli oli valjastettu asiaankuuluvalla tavalla. Osa baaritilasta oli pois käytöstä ja rajattu mustalla katosta lattiaan yltävällä kankaalla koko salinpituudelta. Ratkaisu varmasti paransi niin visuaalista ilmettä kuin soundiakin.

Ghostin support-bändit, Night ja Dead Soul, olivat etukäteen täysin tuntemattomia, ruotsalaisia hekin. Onneksi nykyaikana musiikkia löytyy välittömästi niin halutessaan ja muutama vuorokausi ennen tapahtumaa tulikin ottaa myös lämmittelybändeihin jonkinlainen näppituntuma. Näistä etenkin Dead Soul vaikutti erittäin mielenkiintoiselta tapaukselta.

Night-orkesterin oli määrä aloittaa settinsä epäkiitolliseen aikaan jo klo 18.30. Saavun paikalle juuri tällä kellonlyömällä. Lava on valmiina taistoon, mutta bändiä odoteltiin vielä. Odottajajoukko ei ollut tässä vaiheessa suuren suuri. Ihmisiä saapui kuitenkin tasaisena koko ajan kasvavana virtana paikan päälle. Night päräytti ensisointunsa noin kymmenen minuutin odottelun jälkeen ja ilmoille ammuttiin kasarihenkistä vanhan koulukunnan heavy metallia esimerkiksi Judas Priestin, Saxonin ja uudemmista niin ikään ruotsalaisen Enforcerin tyyliin. Night olikin ikään kuin Enforcerin kaksosveli; musiikki, lavaeleet, nuoret sällit ja ulkoinen olemus mukailivat keväällä samalla lavalla esiintynyttä Enforceria. Kuitenkin on todettava, että Nightin ulosanti oli hapuilevampaa ja biisimateriaali liian samanlaista kauttaaltaan, ilman suurempaa mielenkiinnon vangitsevaa kohtaa. Kappaleet soljuivat ohi keskitempossa. Aivan loppupäässä taso nousi hetkellisesti, mutta keikka oli nopeasti ohi. Nuorukaisille annettu soittoaika antoi tilaa vain kuudelle kipaleelle. Ei tätä juuri enempää olisi jaksanutkaan. Kyllä tämä Ruotsin Yö silti miltei Suomen Yön voittaa!

Dead Soul (1)

Pienen hengittelyn jälkeen lavalle nousi runsaslukuinen määrä insinöörin näköisiä miehiä, kun Dead Soul asteli estradille. Kokoonpano ei ollut aivan tyypillisin, sillä bändissä näytti olevan kaksi rumpalia ja kaksi kosketinsoittajaa tavallisen laulaja–kaksi kitaristia–basisti–rumpali-asetelman sijasta. Ensimmäisenä huomio keskittyy kokoonpanon lisäksi erityisesti laulajaan, joka oli sonnustautunut tummaan pukuun, aurinkolaseihin, lierihattuun ja kehonpiirteetkin toivat mieleen välittömästi Topi Sorsakoski -assosiaation. Laulu ei sentään kuulostanut Topilta vaan miehellä on oma karismaattinen rankempi ääniala. Dead Soul esitti hyvin mielenkiintoisen kuuloista taidetta. Musiikki vaikutti aavemaiselta, mystiseltä, tummalta psykedeeliseltä elektro–industrial–ambient-kamalta ja paikoin elementtejä löytyy myös metallista. Muusta tehdasmaisesta junttaavasta annista popmaisuudellaan poikkeava videonakin julkaistu ”Burn Forever” sijoittui setin loppupäähän ja tämän soidessa tuli hieman irtonainen fiilis muuhun tarjontaan nähden. Välispiikkejä ei kuultu ainuttakaan, toki lopussa kiiteltiin kovasti suomeksi, olihan yleisöä tässä vaiheessa jo varsin runsaslukuisesti lavan edustalla. Dead Soulin ensimmäinen Suomen keikka vaikutti hyvinkin kiinnostavalta ja tähän pitänee palata vielä kotiolosuhteissa. Erittäin hyvä valinta Ghostin supportiksi. (PK)

Yleisö GhostDead Soulin jälkeen oli aika hetken, jota oletettavasti kaikki olivat odottaneet: Ghost oli nouseva ensimmäistä kertaa klubilavalle Suomessa pääesiintyjänä. Allekirjoittanut todisti bändin ensimmäistä kertaa livenä heinäkuussa Iron Maidenin lämmittelijänä, jolloin aurinko paahtoi sopivasti läpi setin, eikä bändi oikein saanut jättimäistä lavaa eikä siihen asti saapunutta yleisömassaa lämpimäksi. Varmasti tosifanit olivat tyytyväisiä, mutta itseäni on siitä asti vaivannut ajatus, että mihin tämä yhtye pystyy kun sille tarjotaan sopivat tilat. Tuskin olen ollut ajatukseni kanssa yksin, sillä oululaisia oli ilmaantunut paikalle pääesiintyjää varten yllättävänkin paljon viikonpäivään ja säähän nähden. Roudaustauon aikana tuli tsekattua luonnollisesti merchandise-piste, jonka yläkanttiin hinnoitellut paidat jäivät tällä kertaa hankkimatta. Siirryin takaisin lavaa kohti, yleisö oli jo pakkaantunut tiiviisti eturiviin ja suitsukkeen tuoksu täytti tilan. Rituaali oli valmis alkamaan.

Ghost (9)Ihmisten mylvinnän saattelemana lavalle astelivat ensin Ghoulit, ja ”Infestissumam” -intron jälkeen itse Papa Emeritus. Keikan käynnisti luonnollisesti uuden albumin mahtipontinen kakkosraita ”Per Aspera Ad Inferi”, jonka jälkeen Luciferin ilosanomaa julistettiin debyyttialbumin ”Con Clavi Con Dio” -kappaleella. Settilista oli erittäin hieno sekoitus uudempaa ja vanhempaa albumia, molemmilta kuultiinkin seitsemän kappaletta ja lisäksi kaksi coveria. Bändi soittaa yhteen esimerkillisen hienosti, ja Papa Emerituksen liikehdintä on juuri niin hienovaraista ja varmaa kuin Paavilta odottaakin. Yleisö eli voimakkaasti mukana nyrkkiä puiden ja kertosäteitä hoilaten, ja loihan se kieltämättä melko eeppistä yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun koko sali hoki yhdessä mm. ”Year Zero” -kappaleen kertosäkeen ”Hail Satan” -osuutta. Speakit olivat lyhyitä, mutta niistä oli kuitenkin aistittavissa, että bändi nautti esiintymisestä ja yleisön lämpimästä vastaanotosta. Varsinainen keikka päättyi Roky Ericksonin osuvasti nimettyyn ”If You Have Ghosts” -kappaleen coveriin, jonka jälkeen encorena kuultiin kauniilla pianointrolla alkava ”Ghuleh/Zombie Queen” sekä hienoon yhteislauluun päätetty ”Monstrance Clock”.

Loppupäätelmänä ero tämän ja heinäkuun stadionkeikan välillä oli kirjaimellisestikin kuin yöllä ja päivällä. Teatrian pienempi lava ja väliaikaisen verhon tuoma lievä tilanahtaus loivat loistavan intiimin lähtökohdan yhtyeen teatraaliselle esitykselle, tai rituaalille niin kuin bändi usein asian ilmaisee. Suosittelen lämpimästi katsastamaan Ghostin klubiolosuhteissa, koska oikeissa olosuhteissa se on loistava livebändi! (TK)

Settilista:
1. Infestissumam (intro)
2. Per Aspera Ad Inferi
3. Con Clavi Con Dio
4. Stand By Him
5. Ritual
6. Prime Mover
7. Secular Haze
8. Here Comes The Sun (The Beatles cover)
9. Year Zero
10. Jigolo Har Megiddo
11. Satan Prayer
12. Death Knell
13. Genesis
14. If You Have Ghosts (Roky Erickson cover)
Encore:
15. Ghuleh / Zombie Queen
16. Monstrance Clock

Raportti: Toni Kärkkäinen & Petri Klemetti
Kuvat: Toni Kärkkäinen

Kommentoi julkaisua