Goatmoon – Varjot

Yhden miehen black metal -orkesteri Goatmoon iskee arvostelijalta niin sanotusti luun kurkkuun heti ensi kuunteluilla. Yhtyettä on aiemmilla levytyksillä kritisoitu ihan aiheestakin liiasta primitiivisyydestä, mutta tuore kolmas täyspitkä ”Varjot” todistaa, että Goatmoonilla on myös musiikillista potentiaalia yllin kyllin.

Toki primitiivisyys on pääosassa myös tällä albumilla, mutta sekaan lisätyt höysteet tuovat levylle kerrassaan verrattoman kolkon tunnelman. Kappaleet täydellisesti sävellettyinä ja sovitettuina iskevät, kuin naulat Kristuksen kämmeniin. Eikä Goatmoon joudu tinkimään sen raakuudesta tippaakaan, vaikka mukana on niin huilua, pianoa, kuin Bathory-tyylistä puhdasta laulantaakin.

”Varjot” tuo itselleni lähinnä mieleen Satyriconin kahdella ensimmäisellä levyllään, sekä Isengardin. Sopivissa määrin tarjoillut pianomelodiat antavat levylle hieman Troll-vivahteita, mutta liiaksi niitä ei kuitenkaan käytetä, eikä sorruta sinne surullisen kuuluisalle kukkamekko-osastolle. Huilut tuovat levylle Satyriconin ”Dark Medieval Times” tapaan hieman keskiaikaista tunnelmaa ja Bathory-tyyliset laulannat lisäävät levyn mahtipontisuutta entisestään. Tosin näitä puhtaita olisi sopinut mielestäni käyttää jopa enemmän. Peruskärinä vokalisointi levyllä on sekin mukavan selkeästi artikuloitu, tällä tavalla sanoituksista saa suhteellisen helposti selvää. Primitiivisyyttä levylle tuo enemmän levyn äänimaailma, joka on jokseenkin alkeellinen, mutta sopii toisaalta musiikin kanssa erittäin hyvin yhteen.

En tiedä, olisiko yhtyeen ainoa jäsen Blackgoat Gravedesecrator välttämättä edes tahtonut kuulla tämän, mutta mielestäni Goatmoonilla olisi näillä eväillä jopa potentiaalia isommillekin markkinoille. Levyn ollessa samaan aikaan barbaarimaisen raaka, mutta hyvin helposti mukaansa tempaava, on ”Varjot” yksi suomalaisen black metallin kohokohdista vähään aikaan ja todistaa Goatmoonin kuuluvan aivan genren kuumimpaan eliittiin. Tällä tavalla minä haluan black metallini tarjoiltavan – riittävän raakana, mutta sopivasti maustettuna.

9/10

Kappalelista:
1. Storming Through White Light
2. Noidan Verestä Männikkö Herää
3. Quest For The Goat
4. Varjo Valolta Suojelee
5. Valley Of Shadows
6. Wolven Empress
7. Abomination Of Winter
8. Echoes Of Eternity

http://neuntoter.org/

Kirjoittanut Riku Mäkinen

Kommentit

4 kommenttia

  1. ”Tällä tavalla minä haluan black metallini tarjoiltavan – riittävän raakana, mutta sopivasti kansallissosialistisena.”

  2. Riku Mäkinen Riku Mäkinen

    Arvostelu pohjautuu vain ja ainoastaan Goatmoonin musiikillisiin arvoihin. On ota kantaa tässä, enkä missään muussakaan tekemässäni arvostelussa yhtyeen poliittisiin näkökulmiin.

  3. Nuo ”yhtyeen poliittiset näkökulmat” tulevat sen verran vahvasti esille sanoituksissa, että parempi kun ottaisit nekin huomioon. En minäkään kuunnellessani musiikkia ajattele vaikka muusikoiden perversioita, mutta jos niistä avoimesti laulaa, ne ovat osa ”musiikillista arvoa”.

  4. Riku Mäkinen Riku Mäkinen

    Ensinnäkin ko. levyn kannet eivät sisällä kaikkien kappaleiden sanoituksia. Toiseksi, ei pidä olettaa, että arvostelija pystyisi erottamaan bm-kärinästä jotain rasistisia sanoituksia, kun niistä harvoin niin tarkasti selvää saa. Kolmanneksi, nyt kun otit asian puheeksi, niin löysin kyseisen levyn kansista tasan yhden lauseen, minkä voi liittää näihin ”poliittisiin arvoihin” – ”The spell of white power”. Se, mitä yhtyeen muilla levyillä lauletaan/ on laulettu, ei kuulu tähän arvosteluun millään tavalla.