”Groove metallin pioneerit elämänsä vedossa” – Arvostelussa Exhorderin paluualbumi ”Mourn The Southern Skies”

1990-luvun alussa Amerikan syvän etelän metalliyhtyeet ottivat aimoannoksen vaikutteita southern rockin ja boogien aurinkoisesta letkeydestä sekä alkuaikojen Black Sabbathin synkästä hidastelusta ja groovaavuudesta. Vuosien varrella syntyi käsite ’southern metal’. Kaikkihan toki tietävät Panteran, Lamb of Godin, Downin, Black Label Societyn sekä Rob Zombien myötä varhaisen yhtyeensä White Zombien. Huomattavasti pienemmälle huomiolle jäi kuitenkin Louisianan New Orleansin ääripään thrash metalliviisikko Exhorder, jonka merkitystä etelän metallin tyylisuunnan tien viitoittajana ei voi kiistää. Yhtye on eräs koko tyylilajin edelläkävijöistä ja ehti julkaista uransa kultaisina päivinään ainoastaan kaksi albumia ennen vuonna 1994 tapahtunutta hajoamistaan. Huomattavan äkäisellä speed- ja thrash metal-voittoisella debyyttialbumilla ”Slaughter In The Vaticanilla” (1990) yhtye ei kansitaiteineen saati lyriikoineen kumarrellut katolisia eikä muitakaan tekopyhiä uskonnollisia tahoja. Yhtye oli myös tyylillisesti väliinputoaja. Se oli liian hardcorea ja thrashia death metallisteille ja liian lähellä death metallia genretietoisille thrash-metallisteille. Sen käyttämät matalat kitaraviritykset murisivat jo debyyttialbumillaan aikansa mittapuun death metal-käytänteiden mukaisesti alemmissa rekistereissä verrattuna aikansa thrash-bändien käyttämiin, korkeampiin E- tai D#-virityksiin.

Vuoden 1992 kakkosalbumi ”The Law” olikin sitten harppaus jonnekin aivan muualle. Kyseessä oli siirtymä hitaampaan ja groovaavampaan vyörytykseen, joista kirkkaimmaksi esimerkiksi jäi albumin päättävä, niskat mosh-kelpoisella riffillään helposti taittava ”Cadence (Of The Dirge)” -klassikko.  Exhorderin ilmaisu oli jo alkuaikoinaan useita tyylisuuntia yhdistävää, omanlaistaan crossoveria, joten paluualbumillaan sillä ei liene ollut turhia paineita vanhan musiikillisen linjansa pitämisen suhteen. Monessa yhteydessä Exhorderin ja Panteran musiikillisia yhteneväisyyksiä ja keskinäistä paremmuutta on vertailtu ja puntaroitu aina yhtyeiden vokalistien samankaltaista fraseerausta ja äänenkäyttöä myöten. Joka tapauksessa, siinä missä Pantera onnistui kasvamaan vuosien saatossa samaisen genren edustajana maailmanmaineeseen kovan työnteon ansiosta, Exhorder laiskistui, väsähti, lopetti toimintansa ja painui miltei unholaan.

Pinnan alla kuitenkin yhä kyti. Vuonna 2008 vokalisti Kyle Thomasin ja kitaristi Vinnie LaBellan palo vanhaa, teini-ikäisinä perustamaansa yhtyettä kohtaan kävi liian suureksi. Homma ei ollut suinkaan taputeltu Exhorderin kohdalla, ja uusi aika oli tuonut herroille tullessaan paitsi uutta nälkää, myös näkemystä ja kypsyyttä. Niin miehet kasasivat yhtyeen yhteistuumin uudelleen, alkoivat rakentamaan hiljalleen uutta kappalemateriaalia ja soittaa satunnaisia keikkoja ympäri Yhdysvaltoja. Kymmenen vuotta tuota hetkeä myöhemmin kaksikon verkkaiseen tahtiin mutta päättäväisesti tekemä työ oli kantanut hedelmää. Nyt se on tässä: Exhorderin paluualbumi ”Mourn The Southern Skies”, yhtyeen kolmas kokopitkä albumi. Se on samalla yhtyeen ensimmäinen uusi studioalbumi 27 vuoteen. Albumilla soittavan yhtyeen kokoonpano on alkuperäisjäseniä lukuunottamatta uudistettu. Nykykokoonpanossa Exhorderiin kuuluvat Thomasin ja LaBellan lisäksi mm. Heathenissa ja Dave Lombardon sekä Waldemar Sorychtan Grip Inc.:issa yhtyeen ensimmäisillä levyillä soittanut basisti Jason VerBrooks, Phil Anselmo & The Illegals -kitaristi Marzi Montazeri ja Forbiddenista tuttu, erittäin taidokas rumpali Sasha Horn.

Videobiisin ”My Time” perusteella uudempaa Testamentia on Exhorderin leirissä kuunneltu paljon ja hartaasti. Ei sillä, että se liiemmin haittaisi, mutta vaikutteet välittyvät ilmiselvästi. ”Asunder” taas on jazz-mausteinen, duurissa kulkeva, herkullisen polveileva fuusiothrash-riffiteos, joka purskahtelee ennalta-arvaamattomia käänteitä ja innoittavia sävelkulkuja. Jopa progahtavia sellaisia. ”Hallowed Sound” puolestaan laittaa niskalihakset koville hienolla, ilmavalla moukaroinnillaan. Vaikka sen kertosäkeen stemmalaulu ei ihan tikissä nuotissa kappaleen pohjariffittelyn kanssa pysykään, homma toimii mallikkaasti. ”Beware The Wolf” tikkaa kurinalaisesti palaten yhtyeen debyyttialbumin pikathrashin pariin ja millä nyanssitajuisella hurmoksella! Kappaleessa LaBellon ja Montazerin kitarasoolo-battle on perustelluinta ja väkevintä thrash-metal kitarasooloilua aikoihin, josta liikenee heittämällä plussaa. ”Yesterday’s Bones” on hienosti rullaava syvän etelän heavy-boogie, joka kasvaa loppua kohti akustisilla soittimilla maalailun myötä ihan uusiin sfääreihin. Ainoa asia josta kappaleen kohdalla voisi nurista on se, että sen sävelkulut ovat kallellaan turhankin paljon Down-yhtyeen rämeiseen sludgecoren ja southernin blandikseen. Toisaalta Exhorderin thrash-riffittelyyn perustuva lähestymiskulma ja tapa samoja sävelkiertojen hyödyntämiseen on hyvinkin eri luontoinen. Ei siis liene aihetta valittaa. ”All She Wrote” on tuplabassari-shuffle-beatilla varustettu ja niin ikään kekseliäästi riffittelevä, vanhan liiton heavy metal -pala höystettynä tyylitajuisilla southern rock -elementeillä. Kappale on hyvä, vaikkakin ”Mourn The Southern Skies” -albumin keskimääräiseen materiaaliin verrattuna pykälän ennalta-arvattavampi ja vähemmän innostava.

 

”Rumination” on perusosiensa puolesta arkkityyppi keskitempoisesta southern thrashista itseästään. Sen rönsyilevä kappalerakenne kuitenkin nostaa teoksen toiselle levelille. Maukkaat kertosäelaulut osuvat kyseisessä kappaleessa nasakasti ja nostattavat biisin mielenkiintoisuutta olennaisesti. Hillittömän hienoilla kitarakuvioiden varassa kasvava C-osa ja uhkaavilla, matalilla kitara-trilleillä alkava ja armottoman painostavaan doom-outroon piiskaava loppu kruunaavat teoksen. ”Arms Of Man” tuo puolestaan yhtyeen progressiiviset sävyt ennestään pintaan. LaBelle pirullisine riffeineen on kitaran varressa liekeissä ja Thomasin pelkistetyn vaaniva laulu tukee kappaleen loppuun asti kasvavaa, ilkeää tunnelmaa. Albumin loppupuolelle uusioversiona äänitetty, vuoden 1986 Exhorder-kappale ”Ripping Flesh” on tehty ilmeisenä kunnianosoituksena yhtyeen alkuaikojen pikametallimeiningille ja tervehdyksenä yhtyeen vanhoille faneille. Mukaan kyseiselle versiolle on otettu vieläpä alkuperäinen Exhorder-rumpali Chris Nail. Tikkiä sahaustahan kyseinen biisi on, sitä ei käy kieltäminen. Ongelma syntyy siitä, kun vauhtinsa puolesta biisi kaahaa kahtasataa tutkaan. Kauniista ajatuksestaan huolimatta kappale jää biisimateriaalina huomattavasti romuluisempana ja yksiulotteisempana pikametallirykäisynä auttamattoman irralliseksi muusta albumikokonaisuuden monisäikeisestä materiaalista. ”Mourn The Southern Skiesin” päättää useita kuuntelukertoja auetakseen vaativa, sateen ropinalla ja Randy Rhoadsin Ozzy Osbourne -aikojen tyylille uskollisella akustisella näppäilyllä alkava ja siihen lopulta myös päättyvä nimikkobiisi. Välissä kappale ehtii kasvaa Kirk Windsteinin sormituksille kumartavaan lyijynraskaaseen sludge-pohjaiseen riffittelyyn ja edelleen B-3 uruilla tuettuun, maalailevaan loppuunsa.

Epäluuloisimmat voisivat toki kysyä, onkohan Exhorderin osalta kaikki tämä loppuun asti harkittua ja järkevääkään. Muistaako heitä enää kukaan? – Mitä vielä. Thomas on ”Mourn The Southern Skies” -albumilla laulajana uskomattoman huikeassa vireessä ja LaBellon riffikynä paremmassa terässä kuin usealla kyseisen tyylilajin ykkösbändeinä pidettyjen suuruuksien biisintekijöillä. Viisikymppisten, naamoiltaan naavoituneiden rässärisetien meno ei kuitenkaan tunnu hyytyneen yhtään, ja hymyssä suin kun tässä paiskotaan kuin nuoruuden innolla, jälki on mitä maittavinta. Albumin soundit ovat modernien studio-olosuhteiden ja ammattimaisen tuotannon ansiosta tuhdit ja tarkat, toisin kuin yhtyeen menneisyyden albumeilla. Tuskin yksikään keskimääräinen metallimusiikin kuluttaja osasi odottaa Exhorderin paluualbumilta mitään. Nyt se on tässä. Kyseessä on paitsi paras Exhorder-albumi koskaan, se on myös yksi vuoden kovimpia metallialbumeja. Lisäksi se on näinä comebackien luvattuina aikoina yksi koko vuosituhannen vakuuttavimpia paluualbumeita metallimusiikin saralla.

”Mourn The Northern Skies”-albumi ilmestyy 20.9.2019 Nuclear Blast Recordsin julkaisemana.

 

9+/10

 

Kappalelistaus:

    1. My Time
    2. Asunder
    3. Hallowed Sound
    4. Beware the Wolf
    5. Yesterday’s Bones
    6. All She Wrote
    7. Rumination
    8. The Arms of Man
    9. Ripping Flesh
    10. Mourn the Southern Skies

Kommentoi julkaisua