Seinäjokelainen Ground Frame julkaisi vuoden 2012 lopulla uuden ”Worlds” nimeä kantavan minialbuminsa. Lätyn kylkiäisenä olisi ehkä pitänyt tarjota kaksi tablettia Ibumaxia ja annospullo hilseshampoota, niin rajua päänrapsutusta orkesteri tarjoili genreintoilijoille. Orkesterin keulamies Ari Latvala kuvailee mieluiten bändin tuotantoa rock-metalliksi. Oma tulkintani olisi jotakuinkin kevyen elektroninen progressiivinen heavy-rock-metal Göteburg-vaikutteilla. Monimutkaiseksi menee. Yksiulotteista ei bändin tuotanto kuitenkaan missään tapauksessa ole. Eikä helposti lähestyttävää. Meillä ei tunnetusti haasteita kuitenkaan kavahdeta.

EP:n ensimmäinen veisu, ”More Is More”, polkaistaan käyntiin pikaisilla elektronisilla alkusoinnuilla, joista päästään kuitenkin nopeasti itse asiaan. Latvalan ponnekas karjuminen hallitsee kappaleen ensimmäistä puoliskoa. Soitanta vakuuttaa kuulijan dynamiikallaan, mutta alusta jää silti helposti geneerinen maku. Yllättäen kaikki muuttuu. Erehtymättömästi metallisen biisin keskelle on leikepöydällä eksynyt pala painavaa kiveä. Kevyesti rullaavan kertosäkeen aikana Latvala pääsee esittelemään erinomaisen äänensä kirjavuutta. Soitanta soljuu eteenpäin mukavasti kumpuillen. Ilmeisesti ”More Is More” on orkesterin periaate myös kappaleita sävellettäessä.

”Blind Revolver” on selvästi edellistä progressiivisempi, ja dynamiikka on edelleenkin päivän sana. Myös Latvalan vokalisointi jatkaa vakuuttavana. Jo kauan ennen EP:n julkaisua YouTubeen videon muodossa ilmestynyt ”22” edustaa selkeästi perinteikkäämpää metallia, vaikka bändille ilmeisen ominaisia kikkailujakin on saatu biisiin sovitettua. Jää tässä vaiheessa kuitenkin jälkeen kahdesta edeltäjästään, lähinnä ennalta-arvattavuutensa takia.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Myöskin videon saattelemana YouTubeen ilmestynyt ”Make A Picture Story” aloittaa lätyn toisen puoliskon vauhdikkaasti. Telkkareiden takana tapahtuvasta elämästä runoileva biisi on levyn selkeä sinkkubiisi, joka vangitsee alusta asti kyltymättömällä energiallaan. Myös orkesterin toinen kitaristi, Perttu Nelimarkka, pääsee esittelemään näppäriä sormiaan kappaleen keskivaiheille sijoittuvan soolon merkeissä. Homma pelaa alusta loppuun kuin junan vessa, ennen loppuhuipennusta kuin taivaalta tipahtavaa, menoa ja meninkiä rikkovaa lyhyttä elektronista pätkää lukuunottamatta. ”Your Call” palaa pitkälti samoille linjoille levyn kahden ensimmäisen kipaleen kanssa. Teknisesti äärimmäisen pätevä soitanta nousee tällä kertaa parrasvaloihin. Yllätyksellinen B-osio ansaitsee myös nostetun hatun, samoin iskevä kertosäe. Kokonaisuudessaan lätyn vahvin kappale, kun enää finaaliksi säästetty nimikkobiisi on kuuntelematta.

”Worlds” alkaa huomattavan tunnelmallisissa merkeissä. Pysäytän levyn. Vaihdan Gradojen piuhan kannettavaan soittimeeni. Siirryn parvekkeelle, seuralaisinani syöpäkääryle ja kahvikuppi. Laitan kipaleen uudestaan soimaan, ja palaset loksahtelevat paikoilleen. Kappale alkaa rauhallisesti tunnelmoiden, keskellä tarjotaan vielä annos tulta ja tappuraa, ja lopussa tunnelmoidaan lisää, kevyillä elektronisilla mausteilla. Aurinko laskee Seinäjoen taakse. Kaikki on maailmassa hyvin.

Jos jotakin ei ole maailmassa jo tehty, se on usein hyvästä syystä. Ylikansoitetuilla raskaan musiikin markkinoilla on vaikea erottua joukosta, erityisesti edukseen. Nuoret orkesterit hyppäävät usein joko trendien kelkkaan, tai vaihtoehtoisesti kaatuvat liiasta väkinäisestä erottumisen pakosta aiheutuvan sotkun keskelle väsyneinä. Ground Frame väistää molemmat ansoista. Tuotannosta huokuu aito innostus juuri sen oman musiikin tekemistä kohtaan, riippumatta siitä, mihin lokeroon genretietäjät heidät haluavat asettaa. Koko bändin tekninen osaaminen on vahvaa, joka mahdollistaa vankan perusräimeen lisäksi aidon visioiden toteuttaminen. Latvalan vokaalit yllättävät monipuolisuudellaan, ja pakka huokuu ammattimaisuutta. Rumpuihin kaipaisin lisää pontta, ja kokonaisuudelle vahvempaa punaista lankaa, luopumatta moniulotteisuudesta. Nämä ovat kuitenkin kokonaisuuden rinnalla pieniä moitteita, kun homma yksinkertaisesti skulaa. Miljoonamyyntiin ja  Woodstockiin on orkesterilla vielä matkaa, eikä ”Worlds” varmasti uppoa kaikkiin. Jaksan kuitenkin kyynisen maailman keskellä pysytellä positiivisena, ja uskoa, ettei tämä vaikuta orkesterin toimintaan. Kaikkia ei tarvitse miellyttää, ja ainakin minä jään odottamaan jatkoa innolla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8/10

Kappalelista:
1. More Is More
2. Blind Revolver
3. 22
4. Make A Picture Story
5. Your Call
6. Worlds

www.groundframeband.com
www.facebook.com/groundframe

Kirjoittanut: Pekka Nyrhinen