Haastattelussa Oulun gootit Cemetery Skylinen Vesa Ranta ja For My Painin Altti Veteläinen: ”Sentencedille vähän kumarrusta”
Pohjolan valkeasta kaupungista tuli yhdeksi illaksi tummanpuhuva Gotham City, kun pohjoismainen goottimetallisuuruus Cemetery Skyline saapui Oulun Tullisaliin 9. toukokuuta. Bändi aloitti Euroopan-kiertueensa Suomesta ruotsalaisen Tribulationin kanssa.
Oulun keikka oli siitä erityinen, että kyseessä on rumpali Vesa Rannan kotikaupunki. Tullisali on keikkapaikkana sen verran tilava, että kattaukseen mahtui kolmaskin bändi. Järjestäjät pyysivät Limingantulliin mukaan yli 20 vuoden tauon jälkeen kryptastaan nousseen oululaisen For My Painin.
Jos katsoi, keitä lauantaina soitti, oli lauteilla edustettuna aimo siivu Pohjois-Pohjanmaan merkittävimmistä metallibändeistä. Cemetery Skylinen ja For My Painin rivistöjen CV:hen mahtuvat sellaiset yhtyeet kuin Sentenced, Poisonblack, Charon, The Man-Eating Tree, Eternal Tears of Sorrow ja Reflexion.
Kaaoszine seurasi goottimetallin ”superiltaa”, joka täräytti lepakot liikkeelle Oulun tuomiokirkon tapulista. Kotikentällään esiintyneet Cemetery Skylinen Ranta ja For My Painin basisti Altti Veteläinen kertoivat myös bändiensä tuoreimmat kuulumiset. Tullisalin keikkaraportti löytyy jutun lopusta.
”Vesku! Vesku! Vesku!”
Cemetery Skylinen rumpali Vesa Ranta sanoo Kaaoszinen haastattelussa, että Euroopan-kiertue oli mukava aloittaa juuri Suomesta. Hänen mukaansa mukaan oli jo nyt mahtunut hyviä kaupunkeja, hyviä klubeja ja ihmisiäkin oli hyvin, vaikka toukokuu ei ole koskaan helpoin mahdollinen kuukausi keikkailla.
”Kesä on tulossa ja kaikki miettivät, mihin rahat pistetään. Festariliputkaan eivät ole enää ihan ilmaisia. Oulu oli yksi parhaita iltoja tässä alkurundista. Vähän kyllä jännitti, miten siellä on jengiä. Loppuillasta oli tosi hyvin! Se taisi myydä Helsingin ohella parhaiten.”
Laulaja Mikael Stanne huomioi Tullisalin lavalla, että Ranta oli kotikentällään. Vokalisti kehotti välispiikissään ennen varsinaisen setin päättänyttä ”In Darknessia” antamaan aplodit bändin ”home boylle”. Yleisö yltyi raikuviin aplodeihin ja villeihin ”Vesku! Vesku! Vesku!” -huutoihin.
Rannan edellinen yhtye on edelleen kaupungissa ylpeydenaihe, eivätkä oululaiset olleet oman kaupungin poikaa unohtaneet. Tavallisesti hillittynä esiintyjänä tunnettu Ranta nousi settinsä takaa seisomaan ja kohotti kapulansa ristissä ilmaan.
Kitaristi Markus Vanhala liittyi yleisön suosionosoituksiin soittamalla ensimmäiset nuotit kyseisen bändin yhden tunnetuimman kappaleen alkuriffistä. Niiden perään melkein kuuli korvissaan huudon: ”JEEIIJJEEEAAAA!”
”Se on semmoinen meidän vitsi. Onneksi sitä ei tarvinnut itse soittaa. Totta kai se (yleisön reaktio) lämmittää mieltä”, Ranta sanoo hyväntuulisena.
Viittaukset jatkuivat, sillä Cemetery Skyline soitti ennen encorejaan kansansävelmän ”Konevitsan Kirkonkellot”. Biisi on toiminut Rannan edellisen bändin toiseksi viimeisen levyn introna. Cemetery Skyline on aiemmalla kiertueellaan sitä soittanut, mutta nyt Oulu oli ensimmäinen keikka, kun se pääsi taas settiin.
”Ajattelimme kuitenkin sen verran tehdä tribuuttia edelliselle bändille, että otimme sen ohjelmistoon. Se on Sentencedille vähän kumarrusta, totta kai, mutta se sopii hyvin myös Cemmareiden settiin encore-introksi.”
Ranta huomauttaa, että kappale ei ole Sentencedin sävellys, eikä se ole sitä koskaan esittänyt, vaikka onkin sen levyttänyt. Sentencedin tyyliin Cemetery Skyline on biisin kuitenkin keikoillaan aina esittänyt.
”Mutta meillähän on kosketinsoittaja mukana. Se värittää hienosti sitä biisiä. Kyllähän siitäkin tuli vanhat hyvät ajat mieleen. ’The Cold White Light’ on itselleni kuitenkin sen bändin merkityksellisin levy. Onhan se paras.”
Yli levyllinen biisejä valmiina
Cemetery Skyline julkaisi vappupäivänä debyyttialbumistaan ”Nordic Gothicista” deluxe-version. Se sisältää muun muassa alkuperäispainokselta pois jääneitä kappaleita, ”I Drove All Night” -coverin, puoliakustisia vetoja ja remixejä.
Bändi soitti Tullisalissa kaksi omaa kappalettaan, jotka eivät ”Nordic Gothicille” mahtuneet. Sekä ”Dream Delusion” että ”Nothing From This World” edustavat nopeatempoisempaa Cemetery Skylinea. Rantakin pääsi polkemaan tuplabasareita.
“Tämähän on semmoinen bändi, että harvoin päästään yhdessä treenaamaan. Mutta mukavastihan nuo ovat lähteneet liikkeelle. Kaikki ovat tehneet läksynsä kotona. Mukava siinä on pari rivakampaa biisiä saada settiin lisää. Se on aina hyväksi keikalle.”
Rannan mukaan kappaleet jäivät levyltä pois siksi, että bändi halusi esikoisalbumista mahdollisimman ehjän kokonaisuuden. Hän sanoo, että etenkin ”Dream Delusion” pomppaisi ensimmäisen levyn fiiliksistä ja toimii paremmin bonusbiisinä.
”Tuntuu, että ne toimivat myös livenä. Kyllä se siltä vaikuttaa, että se varmaan settiin jää.”
Cemetery Skyline jatkoi Suomesta laulaja Mikael Stannen ja basisti Victor Brandtin kotimaahan Ruotsiin ja sieltä Eurooppaan. Kesällä on luvassa festarikeikkoja ja syyskuussa bändi soittaa Kiinassa ja Japanissa. Sen jälkeen on aika miettiä, milloin on seuraavan levyn äänitysten aika.
”Uusia biisejä on sävelletty enemmän kuin yksi levyllinen. Sinällään positiivinen ongelma. Kyllä se tuossa talven aikana varmaan seuraava levy syntyy. Ei uudet bändit voi liian pitkiä breikkejä pitää. Olisi hyvä saada vähän musiikkia ulos parin vuoden välein.”
Cemetery Skylinen ei koskaan pitänyt olla keikkaileva saati kiertävä bändi. Toisin kuitenkin kävi. Voit lukea Mikael Stannen, Markus Vanhalan, Santeri Kallion ja Vesa Rannan kattavan syvähaastattelun bändin perustamisesta ja ensimmäisestä keikasta tästä linkistä.
Ainutlaatuinen gootti-ilta ilman teemaa
For My Painin basisti Altti Veteläinen sanoo, että Tullisalin ilta oli bändille mahtava. Pyyntö tuli Cemetery Skylinelta ja management-portaalta, ja For My Pain… kiinnostui heti. Heistä oli hienoa avata Oulun skenessä ainutlaatuinen gootti-ilta, vaikka sitä ei erikseen teemailtana mainostettukaan.
”Upea vastaanotto ja hyvä tunnelma kaikin puolin! Kotikaupungissa on aina hienoa soittaa muutenkin.”
For My Pain… valmistautuu parhaillaan kesään, jossa odottaa muun muassa keikka 16.–18. heinäkuuta järjestettävällä John Smith Rock Festivalilla. Bändi tykkää soittaa festareilla ja ulkoilmatapahtumissa, ja fiilikset ovat odottavat.
”Festareilla on kuitenkin oma kesäinen tunnelma. Ihmiset ovat hyvällä tuulella lomalla. Ulkoilmakeikat ovat kaiken kaikkiaan kivoja. Niissä on oma avaruuden fiilis. Ei ole rajoittavia seiniä ja heijasteita, joten soundimaailma on lavallekin ihan erilainen.”
For My Pain… jatkaa toisen albuminsa ”luun kaluamista” jatkamalla keikkailua, eikä kiveen hakattuja suunnitelmia ole. ”Buried Blue” on saanut lisenssin Japaniin ja Etelä-Amerikka on tulossa. Myös levyn vinyyliversiot saapuvat pian Suomen markkinoille.
”Vanahat fanit” löytäneet uudestaan
Altti Veteläisen mukaan bändillä on kuitenkin jo uusia biisejä sekä aihioita ja ideoita valmiina. He eivät tosin ole päättäneet, milloin alkavat ottaa niitä talteen vakavalla tasolla. Yhtyettä on kyselty ulkomaillekin, mutta toistaiseksi ainakaan julkisuuteen asti kerrottavia suunnitelmia ei ole.
”On ollut mielenkiintoista huomata, että monille on edelleen yllätys, että bändi on tullut takaisin, saati sitten tehnyt uutta musiikkia. He ovat takoneet ”Fallen”-albumia taustalla. Niin sanottuja ’vanahoja faneja’ on löytänyt bändin uudestaan.”
Kaiken kaikkiaan For My Pain… elää tietyllä tapaa perheenä, joka viettää tiettyjä päiviä viikossa yhdessä muutenkin kuin soittotreeneissä. For My Pain… perustettiin aikanaan projektiksi jäsenistön ”pääbändien” vastapainoksi, mutta nyt siitä on tullut bändi.
”Se oli kuin vanha ystävä olisi noussut kuolleista. Samat kaverit kokoontuivat yhteen tekemään levyä, soittamaan ja keikkailemaan yhdessä. Kyllä se on hieno ja tervetullut paletti.”
Voit lukea laulaja Juha Kylmäsen ja Veteläisen syvähaastattelun For My Painin muutoksesta projektista bändiksi tästä linkistä.
For My Pain… mausoleumista Tullisaliin
Paluun tehnyt For My Pain… esiintyi Cemetery Skylinen kiertueella vain Oulussa. Kyseessä oli ryhmän ensimmäinen keikka Tullisalissa. Ja odotettu sellainen. Kun bändi aloitti kahdeksalta auringon aloittaessa laskuaan, väkijoukossa oli jo yli 500 lipun ostanutta ihmistä. Siis yli puolet koko illan yleisöstä.
Vokalisti Juha Kylmänen on mahdollisesti ainoa laulaja maailmassa, jonka kohdalla on suuri kehu sanoa, että keikan vetää vasemmalla kädellä. Oikean pitäessä mikrofonia lähes suoraksi sivulle ojennettu vasen käsi teki pyyhkiviä liikkeitä ja nousi useasti ylös saaden yleisön heiluttamaan omiaan aaltoliikkeessä.
Ennen kuin Marco Sneck aloitti Yön ”Joutsenlaulu”-coverin piano-osuuden, Kylmänen pohjusti, että kyseessä oli syntymäpäivätoive. Kylmäsen tulkinta oli huomattavasti Jussi Hakulisen alkuperäisversiota matalampi ja tummempi.
Bändi oli painottanut settilistassaan kakkoslevy ”Buried Bluen” kappaleita. Myös uudet biisit toimivat livenä erinomaisesti ja For My Pain… kuulosti aidolta itseltään. Vaikka muun muassa ”My Wound Is Deeper Than Yours” oli karsiutunut pois, debyytiltä kuultiin hitit ”Autumn Harmony” sekä ”Dancer in the Dark”.
Riina Rinkinen (Silentium) osoitti jälleen, että hän on täydellinen valinta For My Painin live-kokoonpanoon. Taustojen lisäksi Rinkinen lauloi ”Tetherin” ja ”Dancer in the Darkin” toiset lead-osuudet ja duettodynamiikka todella toimi. Jälkimmäisen päätteeksi hän kajautti mikkiin: ”Meitsi on Riina Rinkinen!” Totisesti on.
Kun viimeinen biisi ”Windows Are Weeping” päättyi, For My Pain… esitti yleisölle persoonallisen pyynnön. Sen sijaan, että perinteinen kiitoskuva olisi otettu tyypilliseen tapaan lavalta rumpusetin takaa, kuvaaja olikin Tullisalin perukoilla ja Kylmänen pyysi yleisöä kääntymään ympäri. Raikas ratkaisu!
Kippis ja kiitos Tribulation
Lauantai-illan toinen esiintyjä ruotsalainen Tribulation aloitti keikkansa pitkällä ja eeppisellä introlla, jossa oli kuultavissa goottimetallin lisäksi voimakkaita viikinkifolk-vaikutteita. Erikoispiirteenä bändi oli laittanut lavan kumpaankin reunaan palamaan suitsukkeet.
”Tuoksuu hyvältä makkaralta! Nyt on saatava makkaraa! Hyvää iltaa. Me ei ennää ikinä nähä”, eräs yleisön edustaja kätteli ja kommentoi oluttuoppinsa ääressä baaritiskin lähettyvillä.
Bändin aloittaessa Tullisalissa oli jo lähemmäs tuhat ihmistä. Yleisö seurasi Tribulationin keikkaa tiiviisti, vaikka biisit eivät vaikuttaneet olevan oululaisille ihan yhtä tuttuja kuin For My Painin. Tuohon joukkoon joutui tunnustautumaan toimittajakin.
Soitosta välittyivät ruotsalaisille tyypillinen tekninen taito ja tuotantomaisuus. Vokalisti-basisti Johannes Andersson esiintyi vakuuttavasti laulaen sekä tummaäänisen puhtaasti että huutomurinalla. Yli 20-vuotisen uran tehneen bändin biisirepertuaariin kuului sekä goottimaisempia kappaleita että rankempaa metallia.
Tribulation ei juuri välispiikkejä pitänyt, mutta niihin lukeutuivat sujuvasti sekä ”kippis” että ”kiitos”. Oulussa se täyttää usein jo kokonaisen keskustelun kriteerit.
Cemetery Skyline deluxe-versiona
Pimeys oli jo laskeutunut Oulun ylle, kun Cemetery Skyline valmistautui nousemaan takahuoneen lepakkoluolastaan lavalle. Konsertti alkoi tutusti pianovetoisella introlla sekä ”Behind the Lie”- ja ”Torn Away” -kappaleilla.
”The Darkest Nightin” jälkeen yleisö sai nauttia Markus Vanhalan tunteikkaasta kitaraitketyksestä, joka johti ”Never Look Back” -vetoon. Cemetery Skyline julkaisi vappupäivänä debyyttialbumistaan ”Nordic Gothicista” deluxe-version.
”Sillä on biisejä, jotka eivät jostain syystä sopineet albumille silloin. Mutta meidän mielestämme ne sopivat nyt tähän tilanteeseen”, vokalisti Mikael Stanne pohjusti ”Dream Delusion” -kappaletta välispiikissä.
Kosketinsoittaja Santeri ”Sande” Kallio hymyili rivakamman biisin aikana muikeasti kasvoillaan tavaramerkiksi muodostuneet aurinkolasit, jotka ovat joko tyylikkään vittumaiset tai vittumaisen tyylikkäät. Bändin pitkätukkaisin jäsen basisti Victor Brandtkin intoutui moshaamaan.
Cemetery Skyline soitti ”Anomalie”- ja hitaamman ”When Silence Speaks” -kappaleen jälkeen toisenkin albumilta pois jääneen raidan. Myös ”Nothing From This World” oli vikkelämpi biisi, ja Stanne naureskeli, että Dark Tranquillityn ja The Halo Effectin keulilla murisevasta laulajasta tuntui hyvältä esittää jotain nopeampaa.
”Nyt, kun te olette kyllästyneet näihin Cemetery Skylinen biiseihin, soitetaan jotain, joka on jonkun muun tekemä. Sen teki Roy Orbison, Cyndi Lauper teki siitä kuuluisan ja Celine Dion vähän pilasi sen, ja nyt on meidän vuoromme”, Stanne alusti ”The Coldest Heart” –kappaleen jälkeen vuorossa ollutta ”I Drove All Nightia”.
”In Darknessin” jälkeen Cemetery Skyline teki kunniaa Sentencedille soittamalla kansansävelmän ”Konevitsan Kirkonkellot” bändin tapaan. Keikka päättyi odotetusti debyyttialbumin avaukseen ”Violent Storm” ja sen päättävään slovariin ”Alone Together”.
Oulun goottimetallin illassa todella oli ihmisen hyvä olla yksin yhdessä.