Haastattelussa uuden levyn tiimoilta The Crown – Olsfelt tarinoi myös viidestä albumista, jotka ovat vaikuttaneet bändiin eniten
Kiirettä tuntuu länsinaapurimme death/thrash -jyrällä The Crownilla pitävän näin levynjulkaisuviikolla, mutta siitä huolimatta yhtyeen bassotaiteilija Magnus Olsfelt ehti vaihtaa muutaman sanan kanssamme.
Tervehdys Magnus, kuinkas alkuvuosi teillä päin sujunut?
Terve vain! Vuosi on ollu tähän mennessä aivan mieletön meille, kovasti odottelemme ”Cobra Speed Venomin” julkaisua! Aika menee aika pitkälti haastatteluja antaessa ja mielettömän hyviä arvosteluja lukiessa.
Aloitellaan tuosta teidän tuoreesta albumista. Kuunnellessa sitä, tulee väkisinkin kaiken sen raivon ja päähänlyömisen keskellä mieleen, että herrat ovat nuorentuneet jotakuinkin sen 15 vuotta. Miten onnistuitte kasaamaan näin kiukkuisen tekeleen?
Kiitokset! Raivo pitää meidät nuorina! Olemme alkaneet treenamaan myös fyysistä puoltamme, joka osaltaan auttaa energiatasojen ylläpitämisessä. Robin (kitara) ja Henrik (rummut) ovat omalta osaltaan tuoneet uutta nuorta verta joukkioomme, ja samalla laskeneet tämän ruosteisen ja vanhan tappokoneen keski-ikää.
Voitko hieman valottaa uuden albumin sävellysprosessia?
Joo, voin kertoa ultimaattisen salaisuuden raivokkaan ja väkevän albumin tekemiseen: menimme takaisin treenikämpälle ja kävimme läpi materiaalia old school –tapaan, kuten me aina ennen teimme. Kovaa treeniä ja laitetaan koko bändi osallistumaan prosessiin.
Jos haluat mukaan sen maagisen twistin, joka herättää yksityiskohdat ja kokonaissoundin eloon, täytyy sinun läpikäydä teräksen ja tulen rituaali, jota kutsutaan myös älyttömäksi treenaamiseksi. Uskon, ettei tässä asiassa ole olemassa oikoteitä onneen.
Teillä on tällä albumilla mukana uusi rumpalinne, Henrik Axelsson. Hänen soitostaan kuulee, että herralta löytyy melko hyviä ässiä hihasta. Miten hän vaikutti albumin tekoon?
Hän on tuonut paljon energiaa soittoomme brutaalilla tyylillään, kuten todella nopeilla tuplabasareilla, grindillä ja d-beatilla! Hän myös kantoi äänityksiin niitä todella korkeaäänisiä roto-tomeja.
Henrik on nopea oppimaan ja onhan hän soittanut livenä kanssamme jo vuodesta 2015 vanhoja The Crownin biisejä ennen kuin aloitimme nauhoitukset. Joten kyllä hänellä on ollut hieman aikaa päästä sisään siihen, mitä haemme musiikiltamme. Hän on myös yksi syy, miksi kelkkamme on kääntynyt brutaalimpaan suuntaan.
Työstitte albumia tuottajavelho Fredrik Nordströmin kanssa, sama mies joka löytyy yhden väkevimmän albuminne, “Deathrace Kingin” (2000) takaa. Millaista oli tehdä yhteistyötä pitkästä aikaa?
Aivan mahtavaa! Päätimme tehdä tämän albumin rehellisenä vetona. Ei mitään biisin osien muuttelua, hinkkaamista ja muuta hifistelyä. Annoimme vain mennä ja vedimme narulle juuri oman soundimme.
Miten levytyssessiot sujuivat? Jäikö mieleen mitään eläviä legendoja tai hervottomia muistoja?
Todellakin! Rakastan sitä hetkeä, kun omat visiosi heräävät eloon ja saavat lopullisen muotonsa studiossa. Kyllähän meillä hauskaa oli, välillä äänitimme koko yön kestäviä ottoja juoden kaljaa ja tsempaten toisiamme. Mutta kaikki toki erittäin kovan työmoraalin ja kurin rajoissa.
Yleensä vihaan soittaa omia vetojani studiossa, koska en osaa rentoutua. Liekkö sitten punaisen äänitysvalon pelkoa tai jotain. Mutta tällä kertaa ilmapiiri oli niin loistava, että jopa minä osasin nauttia soittamisesta. Vedin lähes jokaisen biisin ykkösellä purkkiin ja tuntui, että osuuteni oli jopa melkein liian nopeasti ohi. Mutta samalla se antoi meille hieman ekstra-aikaa heittäytyä luoviksi kitaraosuuksien kanssa. Muistan, kun makoilin itse sohvalla juoden erittäin maukasta olutta ja syöden makkaraa omat soitot paketissa, keksien jatkuvasti aivan järjettömiä ideoita Robinille kokeiltavaksi. Hyviä muistoja!
Onko suunnitelmissa kiertueita uuden materiaalin tiimoilta?
Kyllä, tällä hetkellä buukkaamme keikkoja tälle ja ensi vuodelle. Ensimmäisenä suuntaamme Englantiin.
Noniin, eiköhän siinä ollut uuden kiekon osalta tarpeeksi, nyt laitetaan hieman pahempi kysymys tiskiin. Listaappa viisi albumia, jotka ovat vaikuttaneet eniten musiikkiinne matkalla vuodesta 1990 vuoteen 2018.
Aivan ensimmäisenä täytyy mainita Metallica. Heidän vaikutustaan The Crowniin ei koskaan voi korostaa liikaa. Ensimmäinen kappale, jonka kuulin Metallicalta oli ”Blackened” ja voi veljet kuinka se potkaisi! Teki mieli tuhota kaikki. Joten ensimmäinen albumi on Metallican ”…And Justice For All”.
Ensimmäinen oikea thrash –albumi oli Kreatorin “Extreme Aggression”, ja kaikki meistä rakastivat Kreatoria siihen aikaan. Joten tästä toinen.
Morbid Angelin ”Altars of Madness” on yksi albumeista, jota olen rakastanut yli kaiken. Kaikki sillä levyllä oli yksinkertaisesti taikaa, kun kiekko julkaistiin. Ahdistavat melodiat, nopeus ja grindaaminen, vokaalit ja levyn yleisilme. Kolmas.
Entombedin ”Left Hand Pathilla” oli valtava vaikutus meihin ruotsalaisiin ilmestyessään. Se todella nosti ruotsalaisen death metalin maailmankartalle. Entombed neljänneksi.
Viidentenä ja viimeisenä on mainittava paikallisen underground –bändin VALCYRIEn demokasetti ”The Emperor” vuodelta 1989. Sen Slayerin ja Bathoryn kaltainen thrash oli valtava vaikuttaja itseeni ja lopulta sai minut tajuamaan, että voimme pistää pystyyn samanlaisen pumpun, vaikka tulemmekin pikkukylästä. VALCYRIE veti myös muutamia kovia ja energisiä keikkoja, ja joka kerta minä, Johan (laulu) ja Janne (ex-rumpali) olimme riehumassa eturivissä.
Sittenpä olisi vapaan sanan vuoro, onko jotain sanottavaa suomalaisille faneillenne?
Suomalaiset fanit, Skandinavian metallivallankumous on tosiasia! Hommatkaa ”Cobra Speed Venom” ja antakaa palaa!
Lopuksi, onneksi olkoon kymmenennen studioalbumin johdosta, erittäin kunnioitettava saavutus! Olen melko varma, että ihmiset ympäri maailmaa nauttivat kiekosta vähintään yhtä paljon kuin minä itse.
Kiitokset! Haastattelu ja tukenne merkitsee meille paljon!
”Cobra Speed Venom” julkaistaan tänään perjantaina 16.3. Metal Blade Recordsin kautta. Kaaoszinen arvion levystä voit lukea täältä. Alla pari levyltä poimittua musiikkivideota.