Hammerfall – (r)Evolution

Kirjoittanut Riku Mäkinen - 20.8.2014

Tähän on tultu. Jo kaksi vuosikymmentä sitten perustettu Hammerfall lukeutui vielä kolmella ensimmäisellä täyspitkällään yhdeksi ehdottomaksi suosikikseni power metallin saralta. Vaan sitten vuoden 2000 ”Renegade”-albumin ovat tämän ruotsalaisyhtyeen tekeleet olleet lähinnä keskinkertaisia, maksimissaan ”ihan ok” -tasoa, lukuun ottamatta muutamia yksittäisiä kappaleita. Kaiken tämän keskinkertaisuudessa tarpomisen kruunasi kolme vuotta sitten julkaistu viimeisin ”Infected”-albumi, joka suoraan sanottuna oli niin sysipaska tuotos, että jopa silloin arvostelussa antamani 2/10 pistettä oli liikaa. Toisen niistä annoin säälistä ja toisen päätoimittajan painostuksesta.

Nyt on tultu siihen pisteeseen, että Hammerfallilta pukkaa jälleen uutta albumia; ”(r)Evolution” on järjestyksessään yhtyeen yhdeksäs täyspitkä, ja allekirjoittanut joutui ihan vakavissaan edellisen levyn aiheuttaman karvaan pettymyksen jälkeen harkitsemaan useampaan otteeseen, onko halukas kuuntelemaan, mitä yhtye on tällä kertaa saanut aikaiseksi. Ennakkohuhut levystä lupailivat kuitenkin paljon, puhuttiin jopa ”paluusta vanhaan”, ja koska olen luonteeltani utelias, niin ei muuta kuin levyä pyörimään. Eikä tätä ratkaisua ole tarvinnut katua sekuntiakaan jälkikäteen. Surkuhupaisten edellisellä levyllä tarjoiltujen ”Patient Zeron” ja ”666-The Enemy Withinin” kaltaisten sommitelmien jälkeen yhtye todellakin palaa takaisin niille taistelukentille, jotka se parhaiten hallitsee. ”(r)Evolution” on parhaimmillaan jälleen tuttua ja turvallista Hammerfallia, missä teräs kohtaa teräksen ja metalli on laki.

Levy potkaistaan käyntiin niin sanotusti kova pää edellä, sillä heti kärkeen kuultava ”Hector’s Hymn” nostaa mahtipontisuudellaan vasaraa korkealle eikä perään kuultava nimikappale ”(r)Evolution” häpeä sen rinnalla yhtään. Jos joskus kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä tapauksessa levyn kansikuva kertoo arvostelijan tunnelmat erittäin osuvasti levyn avausraitoja kuunnellessaan. Perään kuultavat sinkkulohkaisu ”Bushido” sekä ”Live Life Loud” ja ennen kaikkea levyn loppupuolella kuultava ”Tainted Metal” edustavat vielä sitä klassista Hammerfallia, johon ainakin itse aikoinaan tykästyin ja jonka tahdissa nyrkkiä saa takoa taivasta kohdin ihan tosissaan. Mutta kyllä ”(r)Evolution” sisältää myös muutaman kompastuskiven, joista karkeimpana esimerkkinä mainittakoon levyn keskivaiheilla kuultava surumielinen balladi ”Winter Is Coming”. Kappale itsessään ei mikään surkeuden multihuipentuma ole, mutta tunnelmaltaan muuten lähinnä juurikin levyn kansikuvaa muistuttava levytys on kovin omituista katkaista keskeltä tämänkaltaisella synkistelyllä. Myös levyn päätösraita ”Wildfire” jää kokonaiskuvaa ajatellessa hiukan ulkopuoliksesi, vaikka sekin yksittäisenä kappaleena ihan toimiva ralli on. Hiukan nykyaikaisempaa Hammerfallia edustava raita tuo sinfonisuudellaan mieleen hiukan jopa Nightwishin, jättäen jälkeensä valitettavasti pienen kysymysmerkin yhtyeen tulevaisuudesta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Onko ”(r)Evolution” vain yksittäinen paluu vanhaan kunnon taistelumetalliin? Toivon mukaan ei, sillä nuo pienet mainitsemani kompastuskivetkin tuntuvat loppupeleissä pelkiltä hiekanmurusilta isompien järkäleiden vyöryessä yli. Joten sitä, mitä tulevaisuus tuo yhtyeen osalta tullessaan, on mielestäni tässä vaiheessa vielä turha murehtia, vaan nyt on aika nauttia tästä. Tähän on tultu: Hammerfall on palannut.

9/10

Kappalelista:
01. Hector’s Hymn
02. (r)Evolution
03. Bushido
04. Live Life Loud
05. Ex Inferis
06. We Won’t Back Down
07. Winter Is Coming
08. Origins
09. Tainted Metal
10. Evil Incarnate
11. Wildfire