Miss May I on puhdasta, virheetöntä ja huippuunsa asti tuotettua musiikkia. Tätä kaikkea on myös poppoon kolmas pitkäsoitto “At Heart”. Tätä aikaisemmin yhtyeen katalogista löytyy vain kaksi albumia ja hieman harvinaisempi “Demo” -niminen EP. Joka tapauksessa kaikelle kansalle saatavilla olevat edelliset “Apologies are for the Weak” (2009) ja “Monument” (2010) ovat jonkinlainen vertailukohta tarkastellessa tämän viisihenkisen yhtyeen uuden “At Heart” -levyn sisältöä hieman tarkemmin.

Bändin ensimmäinen levy “Apologies are for the Weak” on uutukaiseen verrattuna hieman rosoisempaa ja suoraviivaisempaa mättöä ja vokaalit tulevat hieman paremmin esiin biisissä kuin biisissä. “Monument” on taas selkeämpi, eikä rosoisuus paista läpi koko tuotannon läpi, mutta potkua ja asennetta löytyy senkin edestä. Uuden levyn kohdalla voidaan todeta se fakta, että instrumenttien ja vokaalien yhteensulautuminen on täydellisyyttä hipovaa kollaboraatiota bändin ja muun tuotannon välillä. Mutta jos otetaan se kuuluisa muna käteen, niin tämän levyn kohdalta sitä saa etsiä housuistaan aika ajoin. Vaikka levy on hiottu, niin jokin särmä siitä puuttuu, joten näin teknistä termistöä käyttäen voi tokaista, että “ei oo tarpeeksi munaa!”

Levy kuulostaa, näyttää ja tuntuu niin loppuun asti sliipatulta, että tästä on vaikea parantaa, ja se luultavimmin nostaa yhtyeen keikat ihan omaan arvoonsa. Miten näin hieno kokonaisuus siirretään live-tilanteeseen? Helppoa se ei voi olla, mutta varmasti pää-ärjynnästä vastaava Levi Benton ja kumppanit (Ryan Neff, Jerod Boyd, Justin Aufdemkampe, B.J. Stead) hoitavat sen kunnialla. Bändi onkin epäilemättä genrensä yksi ahkerimmin keikkailevista yhtyeistä. Töitä pitääkin tehdä väsymättä, jos halutaan ponkaista Bring Me the Horizonin, Parkway Driven ja The Devil Wears Pradan varjosta muunkin kansan korvakäytäviin.

Tämän levyn biisejä ei nyt sen tarkemmin voi ruveta erittelemään, sillä jokainen veisu on tiukasti yhteen nivottua metalcorea. “Hey Mister” on levyn sinkku/musavideo-biisi, mutta levyllä on muitakin helmiä kuten “Opening Wounds”, “Bleeding Out” ja “Gold To Rust”. Introt tempaavat mukaansa, on hienoja pittitoimintaa/moshausta edellyttäviä väliosia. Jopa hieman seesteinen “Ballad Of A Broken Man” päättää hyvästeineen levyn vallan kivasti. Vaikka levyllä onkin kolmetoista kappaletta, niin lopetuksen jälkeen jää kaipaamaan lisää.

On todella vaikea sanoa tästä levystä mitään pahaa, mutta se vaan on todettava, että vaikka biisit ovat todella mainiota kuunneltavaa, niin suurimmasta osasta puuttuu munaa, jota esimerkiksi “Monumentissa” on potenssiin kaksi! Pari vuotta odotettu levy tuskin jättää ketään ihan kylmäksi, joten se kannattaa hankkia hyllyyn vaikka ekaksi Miss May I -kiekoksi. Jos tämä on kuitenkin ensimmäinen MMI-plätty, niin marginaalista miehen jatkeen parin sentin puuttumista ei tule edes huomaamaan!

9/10

Kappalelista:
01. At Heart
02. Hey Mister
03. Opening Wounds
04. Leech
05. Second To No One
06. Sirens Song
07. Day By Day
08. Bleeding Out
09. Road Of The Lost
10. Found Our Way
11. Gold To Rust
12. Live This Life
13. Ballad Of A Broken Man

http://www.myspace.com/missmayi

Kirjoittanut Jarmo Hänninen