Herkkää ja kantaa ottavaa – arvostelussa Sonata Arctican ”Talviyö”

Sonata Arctican musiikista voidaan olla montaa mieltä. Osa yhtyeen jo julkaistuista albumeista on tuntunut melkeinpä pelkästään väliteokselta, toiset taas ovat soineet päässä vielä viikkojenkin päästä ensikuuntelusta. Herääkin kysymys, millainen bändin uusin albumi oikein on?

”Talviyö” on Sonata Arctican järjestyksessään kymmenes studioalbumi, joka seuraa edellistä, vuonna 2016 julkaistua ”The Ninth Houria”, ja on äänimaailmaltaan hyvin samankaltainen edeltäjänsä kanssa. Bändin musiikkityyli on vuosien saatossa muokkaantunut puhtaasta power metalista nykyiseen muotoonsa, jossa yhtye yhdistelee sekä perinteistä heavy metalia, progressiivista metallia että sinfonisen metallin piirteitä. On tosin äärimmäisen vaikeaa luokitella bändiä mihinkään yksittäiseen genrelokeroon.

Albumin avausraita ”Message From The Sun” polkee menemään kuin poro lumihangessa ja onnistuu maalaamaan mielikuvan talvisesta sielunmatkasta läpi pohjoisten maiden revontulien loistaessa taivaalla. Vaikka kyseessä ei niinkään ole talvialbumi – mitä tosin voisi odottaa ottaen huomioon albumin nimen – talvinen teema toistuu myös muutamassa muussa albumin kappaleessa, mikä ei ole ollenkaan negatiivista.

Yhtyeen aktiivisille kuuntelijoille termi ”Caleb-saaga” ei luultavasti ole vaikea sisäistää, mutta satunnainen kuulija tarvitsee todennäköisesti hieman taustoja. Kyseinen kappaleiden saaga alkoi jo vuonna 2001 jatkuen aina vuoteen 2016, ja se sisältää kappaleet ”The End of This Chapter”, ”Don’t Say a Word”, ”Caleb”, ”Julie” sekä ”Till Death’s Done Us Apart”. Jokaisessa Caleb-saagan osassa toistuvat samankaltaiset teemat, rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen vaikeus sekä petetyksi tuleminen suurimpina aihealueina.

Tämän pohjustuksen perusteella voisi melkeinpä todeta, että ”Talviyön” järjestyksessään toinen kappale on jatkumoa Caleb-sarjaan. ”Whirlwind” on liki seitsemän minuutin pituinen pienoiseepos, joka kuljettaa kuuntelijan läpi sellaisella nopeudella, että kappaleen pituutta tuskin huomaa, ja ainakin allekirjoittanut huomasi hyräilevänsä tämän menevän, erosta kertovan kappaleen kertosäettä jo muutaman kuuntelukerran jälkeen.

Cold” , ”Last of the Lambs”,” Who Failed The Most” sekä ”Storm the Armada” edustavat levyn huomattavasti raskaampaa puolta, mitä lyriikoihin tulee, eikä edes muhkeissa kitara- sekä bassoriffeissä säästellä.
Sonata Arctica tunnetaan tarttuvien melodioiden lisäksi myös kantaa ottavista sanoituksistaan, ja tämä korostuu erityisesti ”Storm The Armadassa”, joka pureutuu äärimmäisen hyvin ajankohtaiseen, ihmiskuntaa koskevaan huoleen, ilmastonmuutokseen ja planeettamme rappioitumiseen.

”Talviyön” voi periaatteessa jakaa kolmeen eri näytökseen: alun melodisuus sekä nopeatempoisuus tietyissä kappaleissa vievät kuuntelijan mukanaan kohti keskiosan raskaampaa ja monimuotoisempaa äänimaailmaa kulminoituen keskiosan äärimmäisen mielikuvituksellisella tavalla nimettyyn ”Ismo’s Got Good Reactors” – instrumentaaliin.

Singlenäkin julkaistu ”A Little Less Understanding” on selkeästi levyn radioystävällisin lohkaisu. Kappaletta edeltävä ”Demon’s Cage” sekä seuraava ”The Raven Still Flies” ovat molemmat äärimmäisen kokeellisia äänimaailmaltaan, ja ainakin allekirjoittaneen täytyi antaa levyn loppuosalle muutama ylimääräinen kuuntelukerta ennen kuin kokonaisuus selkeni. Albumin päättää eteerisen kaunis ”The Garden”, joka onnistuu vangitsemaan kuulijansa ja päättää rauhoittaen levyn noin tunnin mittaisen matkan läpi erilaisten tunteiden vuoristoradan.

Kokonaisuutena ”Talviyö” on onnistunut, ja muutaman kuuntelukerran jälkeen erittäin menevä kokonaisuus. Tämä tosin on täysin kuulijakohtaista, montako kuuntelukertaa itse kukin tarvitsee. Levy on mainio jatkumo edeltäjälleen ja kuvastaa hyvin, kuinka paljon Sonata Arctica on vuosien saatossa aikuistunut tyyliltään.

8/10

Kappalelista:
1. Message From The Sun
2. Whirlwind
3. Cold
4. Storm The Armada
5. The Last Of The Lambs
6. Who Failed The Most
7. Ismo’s Got Good Reactors
8. Demon’s Cage
9. A Little Less Understanding
10. The Raven Still Flies
11. The Garden

Kommentoi julkaisua