Impaled Nazarenen 13. studioalbumi ei pyydä (edelleenkään) anteeksi

Kirjoittanut Elias Tomperi - 20.5.2021

Oululainen kolmekymppisensä hiljattain ohittanut Impaled Nazarene on pidättänyt ruumiineritteitään seitsemän siveellistä vuotta ja räjäyttääkin ne nyt kerralla pitkin seiniä uudella ”Eight Headed Serpent”- levyllään.

Impaled Nazarene ja poliittisesti korrekti eivät ole koskaan mahtuneet samaan lauseeseen, eikä sitä tarvitse onneksi tälläkään kertaa pelätä. Sen sijaan Impaled Nazarene on uransa aikana seilannut Punk – Black Metal akselilla suuntaan ja toiseen eri sekoitussuhteilla vähän levystä riippuen. Jos ”Motorpenis EP” ja sitä seurannut ”Latex Cult” edustavat “punkimpaa” Impaled Nazarenea, ollaan ”Eight Headed Serpentillä” paria poikkeusta lukuunottamatta sysimustissa tunnelmissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Levyn avaavan ja samalla myös ehkä sen nopeimman ”Goat of Mendesin” introssa manataan ulos “suuseksidemonia”, ja kun tuo demoni on päässyt valloilleen, ei se ainakaan hellitä otettaan ennen päätösraita ”Foucault Pendulumia”. Viisi-minuuttinen lopetus on raskas ja doomaava, täysi kontrasti koko muun levyn repiville tempoille. Nopeimman ja hitaimman biisin väliin mahtuu paljon mustaa massaa ja paholaisia, Mika Luttisen tavaramekiksi muodostunutta rallienglantia, perversioita, yhteiskuntakritiikkiä ja kaikkea sitä hyvää, mistä Impaled Nazarene tunnetaan. Valtakunnassa kaikki hyvin.

Soundit ovat hyvät. Basso jyrisee Impaled Nazarenen tapaan kovaa ja korkealta juuri kuten allekirjoittanut sen haluaakin, kitaravallit ovat tasaisen terävät ja jopa hieman liiankin maltilliset. Rummut paukkuvat kuten pitääkin ja Luttisen laulu… Noh, sanotaan että siitä kuuluu 30 vuotta tekemisen meininkiä. Kulunut ja kärsinyt ääni tosin kuulostaa omalla härskillä tavallaan juuri oikealta tälle levylle. Vaikka kyllähän Luttiselta vielä ne korkeat ja kireät huudot lähtevät esimerkiksi ”Octagon Orderin” lopussa. Valitettavasti ne jättävät hieman väkinäisen vaikutelman. Jokainen kuulija muodostakoon tästä oman mielipiteensä!

Black Metal painotteisen levyn parhaat biisit ovatkin yllättäen ne vähemmän norjacoret vedot. Lampaat kerivä ”The Nonconformist” on pirullisen tarttuva ja varma keikkahitti loppuhuutoineen. Loppupään ”Unholy Necromancy” huokuu Archgoatin kanssa flirttailevaa blackened death metalia ja on muutoinkin yksi mieleenpainuvimmista biiseistä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Eight Headed Serpent” on hyvä levy. Se kärsii kuitenkin parista pienestä ongelmasta, jotka estävät sitä saamasta parempaa arvosanaa. Ensinnäkin se on liian tasainen, eikä hidas päätösbiisikään tätä pelasta. Tasaisuuden ainoa varsinainen rikkoja on thrash metal ja punk vaikutteinen ”The Nonconformist”, ja se onkin levyn paras yksittäinen biisi. Näitä olisi voinut olla pari lisää. Toiseksi on siinä ja siinä, sortuuko meno ajoittain ylikorostuksen puolelle. Tätä on vaikea osoittaa sormella, mutta kuuntelukerrasta riippuen levy on joko “sopivasti överi”, tai aiheuttaa huokailua. Ja tavallaan juuri tämä on samalla levyn parasta antia. Josko 14. Impaled Nazarene levytys kaatuisi kunnolla sinne överin ilmaisun puolelle, eikä kiusoittelisi kuuntelijaa tällä tavalla.

 

7/10

 

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
  1. Goat of Mendes
  2. Eight Headed Serpent
  3. Shock and Awe
  4. The Nonconformist
  5. Octagon Order
  6. Metastasizing and Changing Threat
  7. Debauchery and Decay
  8. Human Cesspool
  9. Apocalypse Pervertor
  10. Triumphant Return of the Antichrist
  11. Unholy Necromancy
  12. Mutilation of the Nazarene Whore
  13. Foucault Pendulum

Luetuimmat

Uusimmat