Ion Dissonancen uusinta albumia on bändin fanit saaneet odottaa jo kolmisen vuotta. Osalle faneista bändin viimeisin, vuoden 2007 julkaisu ”Minus the Herd” oli pettymys. Uusi laulaja ei kolahtanut kaikille ja tyylimuutokset musiikissa eivät kolahtaneet. Heidän aikaisimmissa levyissä tunnettu kaaoottisuus oli vähentynyt ja groovempaa settiä oltiin lisätty. Osalle taas tämä taas kolahti porukalle todella hyvin. Kaikesta huolimatta yhtyeen neljäs albumi, ”Cursed” julkaistaan elokuun 24. päivä kauppojen hyllyille. Muutamien kuuntelujen perusteella tämä levy on selvästi paluuta yhtyeen varhaisempaan tuotantoon. Matemaattinen kaaos on taattu.

Levy pärähtää käyntiin levyn nimeä kantavalla, alle minuutin pituisella introlla joka antaa hyvän ”tästä se lähtee”-fiiliksen. Toisella raidalla se matemaattisten riffien ja teknisyyden luvattu kaamos alkaa. Tahtilajeista ei ole tietoakaan, soundit ovat korville sulosointua, tarkkaan hiotut riffit sekä breakdownit vievät mukanansa ja rauhoittumisesta ei ole tietoakaan. Tämä levy on armotonta mättäämistä alusta loppuun. Mikin takana huutavan Kevin McCaugheyn ääni on täynnä armotonta vihaa kuten myös soittokin on agressiivista. Etenkin rumpali JF Richardin kompit ovat täyttä teknisyyttä joiden harjoitteluun on mennyt enemmän kuin muutama kuukausi. Jokainen biisi on hiottu hyvin alusta loppuun ja pitää otteensa. Tämä levy yhdistelee hyvin yhtyeen aikaisempia albumeja ja onhan tässä jotain uuttakin. Levyn neljännessä raidassa joka kantaa nimeä ”This is The Last Time I Repeat Myself”, päästään kuulemaan myös tänä vuonna hajonneen Despised Iconin toisen vokalistin, Alex Erianin huutoa.

On levyllä myös huonojakin puolia. Ensimmäinen levyn ongelma on itseään toistavuus. Kappaleet eivät suuresti toisistaan eroa. Tuntuu että bändin on panostanut enemmän kaaoottisuuteen kuin levyn monipuolisuuteen. Jokainen biisi käy samalla kaavalla: tahtilajeista ei ole tietoakaan, kitaratyöskentelyssä näkyy paljon samaa toistoa ja breakdownit ovat nähty ennenkin ja käyvät tylsäksi. Levyssä on siis aivan liian paljon kaaosta ja vihaa mitä ei aina jaksa kuunnella alusta loppuun. Levy ei anna yhtäkään hengähdystaukoa, rauhallisista biiseistä ei siis ole tietoa ja juuri mainitsemani monipuolisuus on kateissa.

Kaikesta huolimatta levy on silti tähän mennessä parasta mitä Ion Dissonance on julkaissut 9 vuoden aikana. Levyssä on toki paljon puutteita mutta se on silti hyvin koottu, yksi suuri kaaos. Levy tarjoaa varmasti mielihyvää jokaikiselle Ion Dissonancen fanille, mutta myös teknisen mathcoren faneille. Jos The Chariot, The Dillinger Escape Plan tai vaikkapa PsyOpus kolahtaa niin tämäkin löytää varmasti paikkansa sinun levyhyllylläsi. Ion Dissonancen tulevaisuus on valoisa ja uskallan väittää että heidän maineensa nousee vuosien myötä vielä ylemmäs. Toivon mukaan heidät nähtäisiin joskus Suomessa asti kiertueella. Mitä todennäköisesti tämä bändi on livenä varmaa mahtavuutta.

7/10

Kappalelista:

1. Cursed
2. You People Are Messed Up
3. The More Things Change The More They Stay The Same
4. This is The Last Time I Repeat Myself (featuring Alex Erian from Despised Icon)
5. No Care Ever
6. After Everything That’s Happened, What Did You Expect?
7. We Like To Call This One… Fuck Off
8. Can Someone Please Explain This to Me?
9. Disaster In Sight
10. This is Considered Mere Formality
11. This Feels The End…
12. They’ll Never Know

http://www.myspace.com/iondissonance

Kirjoittanut: Markus Tervamäki