”Jokainen biisi seisoo itsenäisesti ja kertoo oman tarinansa” – haastattelussa uuden pitkäsoiton julkaissut Rasvamaksa

Punk-yhtye Rasvamaksa julkaisi debyyttialbuminsa ”Muutakin kuin muisto” loppuvuodesta 2023. Nyt sille saadaan odotettua jatkoa, kun pitkäsoitto nimeltä ”Vastamelu” ilmestyi Love Is Punk Recordsin kautta 21. elokuuta. Kaaoszine kutsui yhtyeen juttusille päivittämään mitä viime vuosien aikana on tapahtunut, ja tottakai kertomaan lisää myös uudesta levystä. Lue haastattelusta, että mitä Sasu, Pietu ja Lasse kertoivat!

Tervehdys! Viimeksi oltiin juttusilla debyyttialbumin tiimoilta loppuvuodesta 2023 – mitä tällä välin on tapahtunut ja mitä teille kuuluu?

Sasu: Hyvää kuuluu! Viime haastattelun aikoihin ensimmäinen albumi oli juuri ilmestynyt. Aika pian sen jälkeen lähdettiin miettimään, että pitäisikö julkaista jo uutta musiikkia. Tämän uuden levyn ensimmäinen single, eli ”Lyö vielä” ilmestyi sitten toukokuussa 2024. Sitten lähdettiinkin loihtimaan uutta pitkäsoittoa.

Lassen kanssa tehtiin aika paljon aihioita tätäkin levyä varten – arvelisin, että lähempänä 50 biisiä. Niistä sitten matkan varrella kulminoitui 10 julkaistavaa kappaletta, joista osa on kuultu jo singleinä ja loput sitten tällä uudella albumilla. Toki on tehty myös keikkoja, mutta tämä vuosi on keskitytty hyvin pitkälti vain levyn tekemiseen.

Pietu: Minä itse asiassa laskin ne biisiaihiot, niin meillä oli 62 biisiä, jotka edellisen levyn jälkeen ovat olleet demovaiheessa tai pyörineet riffeinä. Se on toisaalta Rasvamaksan työskentelytapa, että biisejä tulee jatkuvasti. Toisaalta siinä on myös haettu sitä, mikä tämän levyn soundi on ja sen eteen Lasse ja Sasu tekivät kovaa duunia.

Sekä kotimaan keikkojen lisäksi olemme käyneet parina kesänä myös Brysselissä ihastuttamassa ja tanssittamassa porukkaa.

Lasse: Siinähän ne kuulumiset tulivatkin, ei mitään lisättävää.

Albuminteon taustat

Miten albumintekoprosessi tällä kertaa meni? Viimeksi teitte levyä omin voimin, mutta nyt teillä oli levy-yhtiö mukana – oliko jotain muuta erilaista tällä kertaa?

Lasse: Tälle levylle saatiin tosiaan mukaan tuottajaksi Love Is Punk Recordsin Jansku. Kun saatiin biisejä hieman valmiimmiksi, niin lähetettiin ne Janskulle ja hän sitten kertoi oman mielipiteensä niistä. Itse tehtiin käytännössä kaikki biisit sekä sovitustyö, Jansku puolestaan teki sen viimeisen silauksen levy-yhtiön toimesta.

Sasu: Kun tässä kuusi ukkoa pyörii omassa ringissä, niin välillä on hyvä saada mielipiteitä nimenomaan sieltä tuottajan näkökulmasta. Nyt kun Jansku on ollut mukana, niin otettiin jo aikaisemmassa vaiheessa ideoita mukaan esimerkiksi soundin ja tulokulman osalta. Ja se on ollut kyllä erittäin antoisaa. Ollaan äärimmäisen iloisia siitä, että saadaan jakaa tätä maailmaa Janskun kanssa.

Pietu: Ensimmäinen single tuli aika varhaisessa vaiheessa ulos, ja se määritteli paljon tämän levyn soundia. Poiketen debyyttialbumiin, niin tällä levyllä kaikki jäsenet ovat osallistuneet sekä sanoituksiin, että sovituksiin ja se myös kuuluu lopputuloksessa. Viime pitkäsoitolla suurin osa biiseistä oli minun kynästä, niin nyt on ollut mukavaa, että Sasulta ja Lasselta on tullut paljon ideoita.

Esimerkiksi ”Huono omena” oli minun helppo kirjoittaa loppuun, koska se oli Lassen kynästä jo melko pitkälle valmis. Toisaalta taas Sasun kanssa tehty ”Buridanin aasi” -kappale on sellainen, että sitä hauduteltiin kuin joulukinkkua – hyvin ja huolella.

Rasvakeittimen salaisuus

Itselleni tuli levyä ennakkoon kuunnellessa tunne, että nyt on materiaali todellakin tiristetty rasvakeittimen läpi, eli siinä kuuluu paljon kehitystä vaikkapa edelliseen levyyn verrattuna. Mitä sanoisitte tästä?

Lasse: Se on mukava kuulla ja se on ollut tarkoituskin, että otetaan seuraava steppi eteenpäin.

Pietu: Tuo rasvakeittimen läpi tiristäminen on hyvin luonnehdittu, koska se on myös meidän bändin sanonta. Jollakin voi olla joku biisi-idea tai riffi, josta kuulee, että tässä voisi olla jotain. Silloin useasti se puheenparsi on, että laitetaan tämä vielä rasvakeittimen läpi niin siitä tulee hyvä.

Sasu: Tälläkin levyllä edellisen tavoin oli punaisena lankana se, että albumille ei tule kymmentä samaa kappaletta. Halutaan tarjota kuulijalle matka, jossa se punainen lanka on nimenomaan sen rasvakeittimen läpi.

Pietu, mainitsit viimeksi, että sitähän ei tiedä, vaikka seuraavasta levystä tulisi kokeileva teknoiskelmälevy. Ihan sitä ei tullut, mutta tuli paketti, jossa on mukana reilusti erilaisia genrejä: punkia, metallia, rockia ja metalcorea. Mitä mietteitä tämän suhteen?

Pietu: Vielä joutuu odottamaan sitä teknoiskelmälevyä, mutta koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu! Mutta ehkä siinä on pilke silmäkulmassa myös jotain siitä rasvakeittimen salaisuudesta. Meillä on kaikilla kuitenkin erilaisia musiikillisia taustoja, sekä vaikutteita. Rasvakeitin on hyvä vertauskuva sellaisesta sulatusuunista, jossa kaikki nämä asiat nivoutuvat yhteen. Toisaalta niistä biiseistä kuulee, että ne ovat samaa albumia, mutta tarkoituksella kaikki keskenään hyvin erilaisia.

Niin kuin Lasse sanoi jossain vaiheessa, että tällä levyllä ei ole täyteraitoja, mutta jokainen biisi seisoo itsenäisesti ja kertoo sitä omaa tarinaansa. Se on siis hyvä ikkuna siihen mitä Rasvamaksalle on viimeisen kolmen vuoden aikana tapahtunut. Toisaalta edelleen paljon sanoituksista syntyy niistä tarinoista, joita me kuulemme keikoilla ja keikkamatkoilla. Esimerkiksi vaikka kun meidän kuuntelijat kertovat mitä Rasvamaksan musiikki heille merkitsee, missä elämäntilanteessa he ovat saaneet siitä voimaa tai kokeneet sen tärkeäksi.

Huono omena

Viime levyllä Rasvamaksan herkempää puolta edusti ”Seireeni” ja nyt tällä levyllä se on jo äsken mainittu ”Huono omena”. Haluatteko avata biisin taustoja tarkemmin?

Lasse: Se on hyvin henkilökohtainen biisi, jonka sanoitusta pyörittelin pitkään mielessäni. Sen voi kuulla hyvin monella tavalla, esimerkiksi parisuhdebiisinä, mutta itselleni se kertoo vanhemmuudesta, sekä siitä kivusta mitä tulee teini-ikäisten lasten kanssa. Siitä tuli hieman tuollainen herkempi biisi. Livenä sitä on tähän mennessä testattu kerran ja se tuntuu toimivan oikein hyvin.

Pietu: Meidän musiikistahan puuttuu sellainen mikä ei ehkä myöskään ole sopivaa tämän ikäisille ukoille: heilutaan keskari pystyssä, huudetaan kaikille ja haukutaan kaikkea ympärillä. Rasvamaksan biiseistä toivottavasti välittyy se, että meillä kaikilla on erilaisia elämäntilanteita. On helppoja päiviä, vaikeita päiviä, isoja juttuja ja pieniä juttuja. Tietyllä tavalla sellainen inhimillisyys, ihmisyys ja ehkä sellainen toivokin sieltä kuultaa läpi.

Mielestäni ”Huono omena” on sellainen super-rehellinen kuvaus, mistä moni voi vaikean ihmissuhteen äärellä saada kiinni. Mutta silti se ei ole toivoton biisi. Eli siinä mielessä se menee linjassa koko levyn tekstien kanssa.

Tositarinoihin pohjautuvat biisit

Kerroitte, että biiseissä on omakohtaisia kokemuksia ja sitten fanien kokemuksia, niin löytyykö jokaisen biisin takaa oikea tarina?

Sasu: Siitä on pidetty kiinni, että näitä tarinoita ei tuulesta temmata, vaan on aina joku pohja mistä ponnistaa. On yhdessä pyöritelty sitä mainittua punaista lankaa taustalla ja koetettu löytää oikea tapa sanoittaa se asia niin, että se istuu kokonaisuuteen.

Pietu: Sasu ja Lasse vastaavat valtaosin musiikillisesta maisemasta. Toki bändin kesken voi tulla sovituksellisia näkökulmia, mutta Sasulta ja Lasselta tulevat kitarat, sekä riffit. Tarinapuoli on ollut sitten omalla pöydälläni ja yhdessä biisissä voi helposti olla kolmen eri ihmisen kertomuksia.

Yksi hienoimpia kokemuksia on nähdä ne reaktiot keikoilla, kun joku tunnistaa, että hei, tämähän oli se minun kertoma juttu! Siitä saa itsellekin lisää virtaa, olivat ne kertomukset sitten kevyitä tai tosi raskaita. Sitähän tämä meillä kaikilla on: tavallista elämää erilaisissa lahjakääreissä. Edellisen levyn tavoin myöskään ”Vastamelu” ei ole ainoastaan meidän mielenmaisemaa, vaan kunnianosoitus heille, jotka ovat pyörineet mukana kaikki nämä vuodet.

Sasu: Kun noita kappaleita sekä sanoja on pyöritelty, niin kyllähän niistä toivoisi välittyvän kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus. Kukin löytää varmasti jotain niistä itselleen. Toki osa voi mennä ohi, mutta jostain toisesta kohtaa voi tulla tunne, että ei ole yksin tämän asian kanssa.

Pietu: Jos miettii asioita tekstillisesti, niin tältä levyltä löytyy aivan uudenlaista Rasvamaksaa. Esimerkiksi kappale ”Niin ne sanoo” on lähtenyt liikkeelle Lassen tekstipohjasta. Se on erilainen niin tekstin, kuin tarinan kerronnankin kautta verrattuna aikaisempaan. Rasvakeittimen läpi on siis tullut tähän hommaan hieman uusia sävyjä.

Sasu: Nostan uudelleen esiin sen, että tämän toisen levyn myötä on ollut hieno matka, kun on saatu Janskun kanssa pyöritellä ideoita. Se on tuonut tähän koko hommaan erityistä lisäarvoa.

Pietu: Se inputti joka Janskulta on tullut, on ollut hirmu tärkeää levyn kokonaisuuden kannalta. Joka ikinen biisi näistä on sellainen, että se toimii varmasti livenä. Meille livekokemus on todella tärkeää! Yleisölle ei saa jäädä sellaista fiilistä, että tässä nyt oli joku bändi soittamassa. Vaan niin, että tässä oli jotain, joka kosketti paatuneimmankin punkkarin tai rokkarin sydäntä ja sielua, sekä sai heiluttamaan päätä mukana. Albumin kappaleet on ajateltu nimenomaan siitä livenäkökulmasta, ja siihen Jansku on antanut paljon sekä tuotannollisesti, että myös ulkopuolisin silmin katsottuna.

Ja kyllähän me kuulemme myös Janskun ääntä tällä levyllä! Se jääköön kuulijoille itse selvitettäväksi, että missä kohdassa, mutta tottakai levy-yhtiön pomon ääni on mukana.

Edellinen albumi oli nimeltään ”Muutakin kuin muisto”, ja nyt sitten sitä seuraa ”Vastamelu”. Haluatteko avata tarkemmin tarinaa nimen taustalla?

Lasse: Jätetään se kuulijoille arvoitukseksi.

Sasu: Minä myös pitäisin tämän mielelläni arvoituksena. Sille on monta merkitystä, joten jätetään tulkinta enemmän kuulijalle ja kuunteluprosessin taustalle.

Pietu: Sen verran asiaa voi toki avata, että suomen kieli on kaunis kieli ja sanaparilla voi olla kontekstiin liittyen monta erilaista merkitystä. Kuten aikaisemmin puhuttiin, että meidän biisit voi kuulla monella eri tavalla, niin myös levyn nimi kantaa sitä samaa linjaa.

Omat lempibiisit

Entäpä sitten oma lempibiisi sieltä levyltä?

Lasse: Kyllä se itselläni on ”Huono omena”.

Pietu: Oma lempibiisini liittyy sen syntyhetkeen, kun odotetaan kesää ja lämpöä, sekä siihen mitä ystävyys on parhaimmillaan. Jaetaan syviä juttuja ja pidetään hauskaa, sekä pystytään nauramaan ihan kaikelle. Eli vastaan ”Niin ne sanoo”.

Muistan tämän biisin ensivaiheista sen hetken, kun on Lassen kanssa istuttu ja meillä on ollut aivan järkyttävän hauskaa. Sitten on ollut menevä riffi, josta on mietitty, että olisiko tässä mitään ideaa, jota lähteä jalostamaan eteenpäin. Se on myös todella mukava vetää livenä koska siinä on sitä meininkiä!

Sasu: Se sopiva dikotomia tähän meidän musagenreen – mikä ikinä se genre onkaan mihin meidät koetetaan upottaa – niin valitsen ”Me vastaan me” -kappaleen. Sanoituksen, sekä äänimaiseman näkökulmasta siinä on jotain sellaista, mitä harvoin musamaailmassa saa kuulla.

Pietu: Oikeasti? Minä olin sitä mieltä, että valitset ehdottomasti ”Buridanin aasin”, koska se on ensimmäinen kappale, jossa kitaristi Hyytiä laulaa itse heleällä äänellään. Mutta tuokin on hyvä vaihtoehto.

Sasu: ”Me vastaan me” on yksi Rasvamaksan raskaammista biiseistä. Jos sen äänimaisema on jollekin tuttu ja tuntee kappaleita, joissa tämän tyyppistä maisemaa on, niin siihen istuvien lyriikoiden löytäminen voi viedä aikaa. Lisäksi siinä kulminoituu ehkä parhaalla mahdollisella tavalla se, millainen bändi Rasvamaksa on. Tämmöistä haista v*ttu -tekstiä löytyy maailman loppuun asti, mutta kannattaa pysähtyä ”Me vastaan me” -raidan äärelle. Jos kuuntelee sen äänimaiseman sekä sanat loppuun asti, niin siinä on upea yhdistelmä. Tarina, joka sitten ruokitaan raskaammalla soundilla.

Tulevaisuus ja terveiset lukijoille

Entä Rasvamaksan tulevaisuus? Tiedän että on hankalaa lähteä tässä vaiheessa sinne tähystämään, mutta onko jotain ajatuksia jo sen suhteen?

Lasse: Ainakin mahdollisimman paljon keikkoja koetetaan saada tähän syksylle ja alkuvuoteen. Varmaankin siinä sivussa tulee koko ajan myös biisi-ideoita. Ei nyt saman tien lähdetä tekemään kolmatta levyä, mutta pidetään mielessä, että sekin mahdollisuus on tuolla tulevaisuudessa olemassa. Tavoitteena olisi myös saada festarikeikkoja tuonne ensi kesälle ja sitä kautta bändi suuremman yleisön tietoisuuteen.

Sasu: Kuten sanottu, kappaleita oli monta ja tälle levylle päätyivät nyt nämä. Biisintekoprosessi ei toki ole loppunut missään kohtaa, vaan se kulkee koko ajan tässä sivussa mukana 24/7. Nyt suunnataan katse siihen, että saadaan tämä levy ihmisille ja päästään soittamaan biisejä livenä. Siinä sivussa tullaan etsimään kolmannen levyn kulmaa, sen soundia ja maailmaa. Toivottavasti tällainen vierivä kivi ei sammaloidu -tyyppinen sanonta voisi päteä myös Rasvamaksan toimintaan. Eli ei tehdä kovin montaa samanlaista levyä, vaan päästään mahdollisesti tekemään taas jotain muuta. Toivon mukaan meidän fanit ja yleisö kasvaa siinä mukana.

Pietu: Niin kauan kun me emme tee iskelmää – se voi olla, että me teemme iskelmäkantrilevyn sitten tulevaisuudessa – niin suomenkielisellä musiikilla on kuitenkin aika nopeat, sekä kapeat markkinat. Verrattuna siihen, että tehdään se yksi hitti joka trendaa TikTokissa, niin meille on ollut aina tärkeää se, että pääsee soittamaan mukavien tyyppien ja bändien kanssa, sekä näkemään erilaisia keikkapaikkoja ja yleisöä. Ajattelen, että meistä jokainen kaipaa arkeen pientä keidasta, jonka livemusiikki mahdollistaa.

Jos Rasvamaksa pystyy jatkossakin tarjoamaan sellaisia hetkiä, joiden jälkeen on ehkä pikkuisen helpompi hymyillä, kun lähtee keikalta kotiin, niin sitten me elämme sitä mitä haluamme. Sekä tietysti ne festarit on meidän bändillä sitten se seuraava vaihe.

Terveisinä lukijoille: menkää hyvät ihmiset keikoille! Aivan sama minkä bändin keikoille. Kaikki ei välttämättä fiilistele juuri Rasvamaksaa ja se on ihan ok. Mutta sitä livekokemusta ei siellä kotona saa. On ne sitten isot festarit tai pienet autotallibileet, niin menkää mukaan.

Jos nuori sukupolvi tätä lehteä lukee ja miettii, että uskaltaisikohan laittaa bändin pystyyn, niin laittakaa ihmeessä. Näin on alkanut myös Rasvamaksan tarina eikä meillä ollut mitään maailmanvalloitustavoitteita siinä vaiheessa, kun on ensimmäistä kertaa laitettu piuhat kiinni soittimiin. Enemmän on ollut kyse siitä, että pidetään hauskaa yhdessä ja katsotaan mihin matka vie.

Rasvamaksa on:
Anssi – laulu
Pietu – laulu
Lasse – kitara
Sasu – kitara
Joel – basso
Tero – rummut

Tutustu bändiin lisää näistä linkeistä: Facebook, Instagram, virallinen bändisivu