”Joutuu olemaan notkea rotta, kun elättää itsensä kirjailijana ja muusikkona” – haastattelussa Kauko Röyhkä
Jo usean vuosikymmenen ajan suomalaisen rockin vesissä ja kirjallisuuspiireissä porskuttanut Kauko Röyhkä julkaisi tänä syksynä uuden pitkäsoiton yhteistyössä Sami Hynnisen kanssa. Parivaljakon albumin nimeksi valikoitui ”Dekadenssi”. Kaaoszine tavoitti Röyhkän puhelimitse ja kyseli Hynnisen kanssa työskentelystä sekä uudesta albumista. Haastattelu kulkeutui myös Röyhkän kirjallisuusjulkaisujen puolelle, ja samalla sivuutettiin myös digitalisaation vaikutusta kirjallisuuteen.
Moro, Kauko Röyhkä! Mitä kuuluu? Sen verran tiedän, mitä olet Facebookiin kirjoittanut, että rahahuolet ovat tällä hetkellä läsnä.
Kauko: Rahahuolet ovat hieman helpottaneet, kun sain kirjatöitä eteenpäin, enkä toistaiseksi ole joutunut myymään kitaroita. Muutama viikko sitten näytti paljon pahemmalta, kun monta keikkaa peruuntui. Monet keikkajärjestäjät ovat nyt varpaillaan niiden suhteen, kun tartuntoja on ilmennyt enemmän. Toki kaikki eivät luovuta yhtä helpolla, vaan saattavat järjestää pienimuotoisempia tilaisuuksia. Itsekin toivon, että jotain pienempiä keikkatilaisuuksia tulisi, jotta keikkailu ei ihan kuivahtaisi. Elantoni on kuitenkin siitä kiinni.
Kun tätä tilannetta seuraa muusikoiden ja muiden musiikki- ja kulttuurialan työntekijöiden näkökulmasta, niin tuntuu, että elätte löysässä hirressä.
Kauko: No joo, nyt lokakuussa tulee Teoston apuraha haettavaksi, niin se saattaa pelastaa tilannetta hieman. Jos tämä tilanne kuitenkin pitkittyy paljon, on tässä vaikeita aikoja edessä. Onneksi Suomessa koronavirus on suhteellisen hyvin hallussa, vaikka tartuntamäärät lisääntyvätkin koko ajan. Musta tuntuu, että nyt ei laiteta paikkoja samalla tavalla kiinni kuin keväällä, jolloin oli enemmän paniikki päällä. Mutta se oli hyvä, että virus saatiin silloin keväällä kuriin.
Mainos päättyy
Kun tavalliset keikat ovat harvassa, niin oletko harkinnut striimikeikkoja?
Kauko: On niitä mietitty, mutta en oikein usko niihin. En tiedä, kuinka se rahankeruu tapahtuu, enkä sitä, ovatko ne musiikillisesti kovinkaan hyviä. Saako niihin hyvät soundit? Ja ulosantiin pitäisi panostaa paljon, jotta se näyttäisi hyvältä. Mutta voi olla, että niitä joutuu miettimään jossain vaiheessa, mutta sitten niihin pitäisi keksiä jokin juoni. Luulen, että ne ovat enimmäkseen tylsiä. Muistan, kun koronahomma alkoi ja jotkut maailmantähdet pitivät kotikonsertteja, niin ne olivat ihan kamalan kuuloisia. Suoraan sanottuna todella huonoja!
Sinulta ja Hynniseltä ilmestyi tässä kuussa ”Dekadenssi”-niminen albumi. Oletteko tehneet Hynnisen kanssa aiemmin yhteistyötä?
Kauko: Tämä on ensimmäinen albumi jonka teimme yhdessä, mutta me ollaan tunnettu toisemme jo kymmenen vuotta. Aina silloin tällöin olemme tavanneet ja jutelleet. Meillä on jonkin verran yhteisiä musiikkisuosikkeja. Pidämme molemmat esimerkiksi keskiaikaisesta musiikista sekä Velvet Undergroundista. Hynnisellä on myös sitten hevipuoli, josta itse en piittaa. Hän on eri sukupolvea kuin minä. Hänellä on kuitenkin hyvin laaja musiikkimaku ja hän on hauska ihminen, niin olemme aina tulleet hyvin juttuun. Yhteistyö tuntui luonnolliselta, ja kun olen viime vuosina tehnyt paljon yhteistyökuvioita eri muusikoiden kanssa, halusin kokeilla myös Hynnisen kanssa.
Mainos päättyy
Hynninen halusi synkän levyn, koska hän oli nuorena kuunnellut paljon mun musaa ja tykännyt niistä. Ja synkkiä biisejä en ole viime aikoina juurikaan tehnyt muiden kanssa, joten tuntui hauskalta päästä tekemään sellaisia. Mun yksi suosikki on Iggy Popin ”The Idiot” -levy. Iggy Popin ja Velvet Undergroundin kaltainen kolkko kama uppoaa muhun, ja sellaista halusin ruveta tekemään Hynnisen kanssa. Ja sekin oli mielenkiintoista tässä kuviossa, että me soitettiin itse kaikki instrumentit. Paitsi rummut, jotka hoiti Roberto Lanz. Mutta kun lähdetään soittamaan muutama keikka tässä syksyllä, niin niissä ei soiteta kaikkia soittimia itse, vaan meillä on sitten bändi mukana.
Mitä tulee levyn sanoituksiin, niin ”Dekadenssin” kappaleiden sanoitukset ovat hyvin ajatuksia herättäviä.
Kauko: Niihin nähtiin vaivaa, ja Samikin osallistui niihin, vaikka olenkin kirjoittanut kaikki kappaleet lukuun ottamatta ”Bohemiadia”. Sami puuttui joihinkin sanoituksiin, ja niitä hiottiin yhdessä. Tällä levyllä on kuultavissa mustaa huumoria, esimerkiksi ”Alennustila”-kappaleella. ”Seksuaalisuus”-kappaleen Sami halusi laulaa, ja siinä on sellainen aihe, jota ei ole ainakaan suomalaisessa rokissa ikinä käsitelty noin. Yritän aina löytää eri kulmia noihin kappaleisiin, ja se on hauska välillä kehitellä jotain ihan uutta.
Sinulta ilmestyi hiljattain myös uusi romaani?
Kauko: ”Lapsosen tie”, joka on jatko-osa ”Maan korvessa kulkevi” -kirjalle. Siihen tulee aikanaan kolmaskin osa, ja se jatkaa myös ideaansa ”Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” -laulusta. Samojen henkilöiden tarina jatkuu, ja siinä mennään sodan jälkeiseen Ruotsiin. Se on pitkä seikkailutarina.
Tämän kirjatrilogian tausta on minulle tuntematon, niin on pakko kysyä, mistä ajatus siihen syntyi?
Kauko: Ensimmäinen kirja lähti siitä, että näin joskus nuorena Åke Lindmanin ohjelman ”Alppikengistä jäljet vain jää”, joka perustuu Erkki Eklundin samannimiseen romaaniin. Siinä päähenkilönä on Lapin sodan saksalainen rintamakarkuri, joka kulkee halki maan ja tapaa ihmisiä. Käytin samaa henkilöä kirjassani, mutta sen lisäksi siinä on kaksi lasta, jotka joutuvat myös kulkemaan sotatilassa olevan Lapin halki. Lapset ovat Jehovan todistajia, ja tässä toisen kirjan lopussa lapset ja saksalaissotilas lopulta kohtaavat. Toinen lapsista, tyttö, on jo saavuttanut aikuisiän ja päätyy Ruotsiin pakoon Jehovan todistajan pakkoavioliittoa ja sinne päätyy myös se sotilas, joka Lapissa pakenee.
Kirjassa seurataan näitä henkilöitä ja maailmankuvan muuttumista sota-ajasta sodan jälkeiseen. Ja erityisesti sitä, kuinka tyhjästä pitää kehittää uusia suuntia elämään. Toinen edustaa uskonnollista ajattelua ja toinen sekulaaria, joka pakenee kaikkea. Kolmannessa osassa henkilöt siirtyvät Yhdysvaltoihin, mutta siitä sitten myöhemmin.
Mielenkiintoisia henkilöhahmoja, pakko myöntää! Minun on myös pakko kysyä, miksi päädyit valitsemaan juuri Jehovan todistajan taustan lapsille, etkä esimerkiksi jotain herätyskristillistä piiriä?
Kauko: Jehovan todistajat tulivat 1920-luvulla Suomeen, ja sehän on sellainen liike, joka pitää ainoastaan omaa uskontoa ainoana oikeana. Siinä on voimakkaita kieltoja: ei saa tehdä verensiirtoja, eikä viettää joulua eikä mennä kirkkoon. Eikä ristiäkään hyväksytä symboliksi. Haluaisin ajatella, että ne lapset kokevat sen takia epäluuloa koko maailmaa kohtaan koska eivät tunne kuuluvansa tänne.
Ja ensi vuonna tulee ”Marjatan pojan” jatko-osa?
Kauko: Kyllä, siihen pitääkin alkaa paneutua enemmän seuraavaksi. Olen myös tällä hetkellä tekemässä rikosromaania eläkkeellä olevan poliisin Anneli Aunolan kanssa. Kirja ilmestyy sitten keväällä. Hän on 90-luvulla ja 2000-luvun alussa ratkaissut monia isoja keissejä. Hänellä oli halu kirjoittaa rikoskirja, mutta hän tarvitsi siihen apua ammattikirjailijalta, niin löimme päät yhteen tässä hommassa.
Olen nyt tehnyt sitä rikosromaanikirjaa, ja se on ollut mielenkiintoista. Annelilla on vankka kokemus poliisin työstä ja se näkyy tässä kirjassa. Olen törmännyt moniin rikosromaaneihin, joissa kirjoittajalla ei tietoa poliisien toimintatavoista ja sen seurauksena, moni poliisikirja näyttää hutiloidulta. Sellaiselta on tietenkin nyt vältytty, kun Annelilla on vankka tausta ja tietämys.
Muistaakseni kotimainen kirjailija Christian Rönnbacka on myös entinen poliisi ja ainakin muutama hänen kirjansa ovat hyvin mukaansa tempaavia.
Kauko: Aivan. Ja Matti-Yrjänä Joensuu on entinen poliisi, ja hänen kirjoissaan on Annelikin sijoitettu Onerva-hahmon muotoon. Anneli on varsin legendaarinen nainen, ja olen päässyt nyt kirjoittamaan hänen kanssaan. Se on tosi kivaa.
Varmasti, ja antaa mahdollisuuden saada sisäpiiritietoa poliisin työstä.
Kauko: Kyllä, ja uusi aluevaltaus, kun tässä joutuu olemaan aika notkea rotta, kun elättää itsensä kirjailijana ja musiikin avulla. Ihan koko ajan ja etenkin nyt korona-aikana. Internetin vaikutus kirjoihinkin näkyy myös omalla tavalla. Spotify ja muut suoratoistopalvelut ovat mullistaneet levyjen myynnin. CD:itä ei osta enää kovinkaan moni mutta LP:t myyvät. Kirjojen puolella äänikirjat ovat vallanneet alaa. Äänikirjoja menee kohta yhtä paljon kaupaksi kuin kovakantisia kirjoja, ja niistä kirjailijat saavat vähemmän rahaa. Kirjakaupat tulevat romahtamaan lähiaikoina ,ja jäljelle jää muutamat isot ketjut. Ja me kirjailijat ja muusikot joudumme tämän kaiken keskellä uudistumaan ja miettimään, miten pärjäämme kaiken mullistuksen keskellä.
Olen kyllä ollut perillä siitä ,millainen vaikutus suoratoistopalveluilla on ollut levymyynteihin, mutta tuo äänikirjojen vaikutus kirjojen myyntiin tuli yllätyksenä.
Kauko: Se on merkittävä. Äänikirjabuumi on räjähtänyt käsiin vuoden sisällä, ja korona on vain lisännyt sitä. Ja tietyt kirjat menevät äänikirjoina paremmin kaupoiksi, kuten elämäkerrat ja muu kevyempi luettava.
Oletko miettinyt, että lukisit itsekin äänikirjoja?
Kauko: En ole sitä paljon miettinyt. Kaverini on töissä äänikirjoja pyörittävässä yrityksessä, ja hän on sitä mieltä, että näyttelijät ovat parhaita äänikirjan lukijoita. Eikä minulla kyllä toistaiseksi olisi aikaakaan. Annan mieluummin näyttelijän lukea, ja muutamista kirjoistani on tehty äänikirjoja, joten niistäkin on saanut rahaa sitten. Saanpa itse keskittyä enemmän sisällön tuottamiseen kuin tekniseen puoleen.
Näinpä juuri. Kiitos haastattelusta, Kauko! Haluatko laittaa lukijoille terveisiä?
Kauko: Tukekaa suomalaista musiikkia ja kirjallisuutta sekä musiikkilehdistöä, kaikkea sitä, mikä tuo elämäänne rikkautta.
Haastatellut: Aleksi Parkkonen
