Jäsenistöltään K-X-P on melkein Op:l Bastards, mutta ilman Vilunki 3000:ta, joka vaikuttaa tällä hetkellä tuoreeltaan levyn julkaisseen Tähtiportin miehistössä. Yhtäläisyydet jäävät genreen ja miehistöön, vaikka on helppo kuvitella, että yhtyeillä on yhteisiä faneja. K-X-P:lla homman nimi on pitkälti oikeiden instrumenttien avustama elektro. Tämänkaltainen tyylitaju ja tekemisen meininki tuo iloa maailmassa, jossa kaikki lähes elektroninen musiikki on nykyään tavalla tai toisella progressiivista housea; näiden alalajien ainoa ero on siinä, minkälainen droppi musiikissa on.

K-X-P on aivan oikeaa jytkettä. Ei mitään tutoriaalihousea, jossa otetaan yhdet bassot Skrillexiltä, toiset Benassilta, liidi Madeonilta ja pimputus Martin Garrixilta. Se on kuin menisi saunaan, joka on lämmitetty. Syntikkasoundit ovat raskaita ja tuntuvat olevan joltain toiselta ajalta. K-X-P ei jää tässä kuitenkaan yksin, sillä tänä vuonna John Carpenter saa mediahuomiota – ei elokuvallaan, vaan äänilevyllään – ja seitsemänkymppinen Giorgio Moroder tekee jälleen kerran maailman edistyksellisintä tanssimusiikkia. Suurin osa levyn materiaalista on enemmän tai vähemmän instrumentaalista, mutta Timo Kaukolammen minimalistiset vokaalit täydentävät kohtalaisesti kokonaisuutta, vaikka englannin lausuminen voisi olla parempaakin.

K-X-P:n tuorein on meditatiivista, mutta raskasta jytkettä, joka sopisi Tronin ääniraidalle paremmin kuin Daft Punk. Siinä on vaikutteita elektronisen musiikin historiasta, mutta se kuulostaa silti tuoreemmalta kuin juuri mikään tänä päivänä tuotettu vastaava. K-X-P sopii sinulle erityisen hyvin, jos olet John Titor. Se on huomisen ääniraita jo eilen.

8½/10

Kappalelista

1. Psychic Hibernation
2. Space Precious Time
3. Ra
4. Obsolete and Beyond
5. Siren’s Dawn
6. Descend To Eternal

K-X-P Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Sebastian Laitila