K-X-P – Miehiä vai koneita?
K-X-P on mielenkiintoinen ilmiö. Bändiä on vaikea lokeroida yhteen genreen. K-X-P:n musiikki hajaantuu jonnekin krautrockin, psykedelian, noisen ja jopa teknon välimaailmaan. Yhtye koostuu tällä hetkellä Timo Kaukolammesta ja Tomi Leppäsestä. Bändin nimi on muodostunut Kaukolammen ja alkuperäisjäsen Tuomo Purasen sukunimistä. X merkitsee satunnaista vaihtelevaa toista rumpalia, joka useasti on ollut Anssi Nykänen. Alun perin bändin nimi oli KNP, mutta Nykäsen muiden kiireiden takia N muuttui X kirjaimeksi. Bändin neljäs levy ”IV” julkaistiin tämän vuoden toukokuussa ja se on saanut vaihtelevia arvosteluita, pääsääntöisesti kuitenkin hyviä. Omasta mielestäni se on ehkä bändin yhtenäisin levy ja tämän takia olikin mielenkiintoista nähdä duo ensimmäistä kertaa livenä sitten julkaisun.
Mainos päättyy
Olen nähnyt bändin useampaan kertaan niin duona kuin suurempana kokoonpanona. Keikat ovat vaihdelleet hyvinkin paljon niin sisällöllisesti kuin laadullisesti. Parhaillaan K-X-P on uskomaton livebändi, mutta taipuu omaan makuuni välillä liikaa ambientin ja noisen puolelle.
Tavastialle oli saapunut yllättävän paljon väkeä torstai-illaksi. Arvioisin että ilta oli jopa lähelle loppuunmyytyä. Keikka alkoi dramaattisella ja hyvin minimaalisella valaistuksella sekä tutulla shamaanimaisella mantran omaisella introlla. Äänentoisto ja miksaus harvoin pettävät Tavastialla, eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Parvelle vievät portaat tärisivät äänivallin vyöryessä yleisöön, ja musiikki ei pelkästään kuulunut vaan tuntui myös päästä varpaisiin. Tämä on samaan aikaan yksi K-X-P:n vahvuuksia ja heikkouksia osalla heidän keikoistaan. Kaukolammen kitara / syntetisaattori -yhdistelmä vyöryy niin kovaa, että välillä kappaleita voi olla jopa vaikea tunnistaa. Samaan aikaan kaikki kuitenkin kuulostaa uskomattoman suurelta, mahtipontiselta ja vaikuttavalta. Välillä silti kaipaisin hiukan puhtaampaa äänimaailma. Biisien sovitukset ovat levyillä kuitenkin todella mielenkiintoisia ja yksityiskohtaisia, ja jotain livesovituksista jää usein uupumaan. Keikalla kuultiin kaikki kolme ”IV”-levyn biiseistä, mutta niissäkin olisin kaivannut selkeämpää lähestymistä.
Livetilanteissa K-X-P:lle sopisi myös tietynlainen yhtenäisyys, vaikka kappaleet ovatkin omia teoksiaan ja paikoitellen eroavat paljonkin toisistaan. Tämän tyyppisessä musiikissa niin visuaalisesti kuin musiikillisesti hiljaiset tauot kappaleiden välillä ovat kuitenkin aavistuksen kiusaannuttavia.
Se kuitenkin mikä jäi päällimmäisenä mieleen, oli Kaukolammen ja Leppäsen uskomaton tiimityöskentely. Molemmat tuntuvat olevan lavalla kuin koneita, jotka paahtavat eteenpäin järkkymättömällä tarkkuudella ja taidolla sisällyttäen arvaamattomuuden ja tietyn vaarantunteen musiikkiinsa. Se jos mikä saa minut uudestaan ja uudestaan nauttimaan heidän livemusiikistaan.
Teksti ja kuvat: Ville Saarni