Kaaoszine Copenhellissa: keskiviikko tarjoili punkia, death metalia, perinteisempää heviä sekä black metalia

Copenhellissä on vuodesta toiseen ollut aina isoja ja megastaroja pääesiintyjinä. Tänä vuonna oli pääesiintyjiksi buukattu Avenged Sevenfold, Limp Bizkit, Machine Head ja Tool. Kaaoszine teki perinteisen täsmäiskun Copenhelliin.

Kun alueelle pääsi, oli kiireen vilkkaa suunnattava neloslavalle, jossa vanhan liiton dödisryhmittymä Jungle Rot veti old school-death metallia. Nelikko soitti tiukasti, eikä ote lipsunut kertaakaan. Nokkamiehen Dave Matriesen johdolla Jungle Rot paiskoi menemään muun muassa seuraavia biisejä ”A Call To Arms”, ”Beyond The Grave” etc. On suorastaan erikoista, ettei yhtyettä ole saatu Suomeen saakka. Nyt nähdyn esityksen perusteella vanhan liiton dödis-fanit olisivat olleet tyytyväisiä.

Jungle Rotin setin jälkeen oli suunnattava päälavan läheisyyteen, sillä Slipknotin nokkamies Corey Taylor oli omaa nimeään kantavalla soolobändillään liikkeellä. Taylorin settilista oli mielenkiintoinen yhdistelmä niin miehen omaa soolotuotantoa, Stone Sourin materiaalia, kuin tietenkin Slipknotinkin biisejä. Taylor on todella hieno tulkitsija, omaten hienon ja laajan lauluäänen, heleämmästä aina rankempaan örinään.  ”Home” biisien esittelyvaiheessa, Corey Taylor omisti ko. kappaleen vaimolleen, joka pelasti noin kuusi kuukautta pimeästä aikakaudesta. Keikka päätettiin Slipknot-coverilla ”Duality”.

Kuriositeettina oli tsekattava hyvää suosiota nauttiva Palaye Royale. Bändissä vaikuttavat sen perustaneet kolme veljestä. Palaye Royale on saavuttanut hyvin suosion valtameren toisella puolella, joten nyt bändi pyrkii samaan suosiota myös Euroopassa. Miksei onnistuisi, sillä viisikko rokkasi hyvin ja biisit toimivat mainiosti. Laulajan hieman nasaali ääni sopi hyvin Palaye Royalen musaan. Kitaristi liikkui lavalla puolelta toiselle, kun taas muut pysyivät omilla tonteillaan. Palaye Royalelle on selvästi kannatusta, sillä porukkaa oli kertynyt melkoinen määrä seuraamaan yhtyettä.

Seuraavaksi oli vuorossa The Offspring. The Offspringin letkeä punk ja sanoisiko jopa pop, osui hyvään kohtaan päivästä. Aurinko paistoi ja alue oli tupaten täynnä. The Offspring veti varsinaisen hittikimaran, sillä heti aluksi vedettiin yksi 90-luvun megahiteistä ”Come Out And Play”. Samaan tahtiin jatkettiin läpi setin. Hollandin ja Noodlesin välinen vitsailu sai yleisön mukaan. The Offspring keräsi todella yhden Copenhellin isoimmista yleisöstä. Yleisö oli aivan pähkinöinä, sillä crowdsurffaajien virta oli katkeamaton.

Näillä megasuurilla festareilla on aina päällekkäisyyksiä, kun useammalla lavalla esiintyy mielenkiintoisia nimiä. Tässä yhteydessä kakkoslavalla oli aloittamassa Bruce Dickinson ja kolmannella oli virittämässä Dying Fetus kitaroitaan. Molemmat edustavat eri genrejä, mutta nyt suunta kääntyi kohti kolmoslavaa ja Dying Fetusta. Kolmikko veti tymäkkää dödöä. Yhtyeen ei tarvinnut juuri liikkua lavalla, sillä musiikki itsessään otti suuren roolin. Örinät hoituivat pääosin kitaristi Gallagherin ja basisti Beaslyn välillä. Dying Fetus on nostanut kovasti suosiotaan ahkeran kiertämisen myötä. Bändi on aina, kuten nyt Copenhellissäkin, takuuvarma, eikä petä. Settilistasta sen verran, että kaikkiaan yksitoista biisiä Dying Fetus kerkesi vetämään soittoajan puitteissa. Viimeisimmältä ”Make Them Beg For Death” levyltä tuli ”Compulsion Of Cruelty” ja ”Feast Of Ashes”. Keikka aloitettiin ”Wrong One to Fuck With” ja päätettiin sopivasti ”Kill Your Mother, Rape Your Dog”.

Avenged Sevenfold oli ensimmäisen päivän pääesiintyjä. Huolimatta siitä, että yhtye on varsin iso nimi, alue ei ollut missään vaiheessa tupaten täynnä. A7X aloitti keikan viimeisimmän levyn tuotoksilla, johon Copenhellin yleisö ei reagoinut mitenkään. Vastaanotto oli yllättävänkin laimea. Nämä uusimmat biisit eivät ole selvästi mitenkään suuren yleisön tiedossa. Kun taas A7X heitti näitä tunnetuimpia biisiä kuten ”Nightmare” ja ”Hail To The King”, vastaanotto oli aivan toisenlainen. Uusi materiaali poikkeaa varsin radikaalisti näistä metallisimmista biiseistä, sillä uusi matsku oli varsin kevyttä puhaltelua. Jos yhtye jatkaa tulevilla levyillä kevyempää ja popimpaa linjaa, pohjakosketus on vääjäämätön, ellei viisikko tee radikaalia suunnan muutosta takaisin metallisempaan puoleen. Lisäksi yhtyeen suoritus lavalla oli yllättävän vaisua, verrattuna mitä yhtyettä on aikaisemmin nähnyt vuosien varrella. Valitettavasti A7X ei olisi tällä esityksellä sopinut pääesiintyjäksi.

Illan päätteeksi norjalaista black metallia, kun 1349 sai päättää illan kolmoslavalla. Kun norjalaiset veivasivat, samaan aikaan Steel Panther veivasi kakkoslavalla. Tällä kertaa norski bläkki veti puoleensa. Sinänsä yllätys, että 1349 oli päätynyt Copenhelliin, sillä näillä festareilla ei juuri norjalainen black metal ole soinut. Noh Emperor oli jokunen vuosi sitten. Heti keikan aluksi kitaristi puhalsi komeasti tulta. Kieltämättä olisi ollut komeampaa, jos 1349 olisi käyttänyt enemmänkin tulta, sillä vallinnut pimeys olisi ollut hyvä hetki. Pimeys loi hienot puitteet valojen käytölle, sillä ilman niitä bändi olisi näyttänyt varsin valjulta. Bändi soitti tiukan setin ja varsinkin Frostin rummutus oli vailla vertaa.