Kaaoszinen isänmaan toivot – Khiral

Suomi – metallimusiikin luvattu maa, jossa on metallibändejä väkilukuun suhteutettuna enemmän kuin missään muualla maailmassa. Suomi on voittanut jopa Euroviisut hevillä. Maa, jonka yhtenä kansantalouden kulmakivenä ja vienninedistäjänä maailmalla voidaan pitää metallimusiikkia. Meillä on Suomessa hienoja, isoja, maailmanlaajuisesti tunnettuja metallibändejä ja aivan helvetin paljon pieniä ja ahkeria bändejä, jotka ansaitsevat myös tulla kuulluiksi. Nightwish, HIM, Children of Bodom ja Amorphis ovat kaikki aloittaneet pieninä paikallisina bändeinä, ja myöhemmin pitkän puurtamisen jälkeen ne ovat kohonneet nykyiseen asemaansa. Tämän artikkelisarjan tarkoitus on nostaa esille suurelle yleisölle tuntemattomampia suomalaisia bändejä.

Khiral

Kuva: Jani Kormu

Helsingin kellareista möyrivän death/thrash-metalbändi Khiralin tarina nykymuodossaan alkoi vuoden 2016 kevättalvella. Alunperin Ivana Red -nimellä tunnettu kovaa möyrivä rockbändi tuli tiensä päähän, kun meno vaihtui metalliin. Loppuvuodesta 2008 siis tähän päivään asti soitellut bändi onkin muodostunut pysyväksi ryhmäksi alkuperäisjäsenten basisti Joni Öhmanin, rumpali Petri Raatikaisen ja kitaristi Matti Hämäläisen ympärille. Kyseinen voimatrio alkoi ajaa rokkihommia metallisemman ilmaisun suuntaan joskus vuoden 2009 paikkeilla, ja bändin senaikainen laulaja Mari olisi tahtonut viedä bändiä melodisemmaksi. Tämä johti lopulta siihen, että uusi solisti löytyi vuoden päästä edellisen lähdöstä, ja Ivana Red jäi historiaan bändin luodessa nahkansa Khiral-nimellä. Uutta tuulta purjeisiinsa bändi sai Tiina Honkanen-Gustafssonin löydyttyä murisemaan mikrofoniin. Tämäkään ei kuitenkaan ollut vakituinen pesti, ja vielä muutaman jäsenvaihdon jälkeen pysyvä miehitys löytyi vasta 2016, kun Tuomo Vänskä pestattiin mikkihommiin ja noin viikko sen jälkeen remmiin astui Jouni Tuovinen toiseksi kitaristiksi. Vuosien kypsyttelyn jälkeen Khiral tuntui löytäneen oikean kokoonpanonsa, sillä asioita alkoi tapahtua. Alkuperäisen voimatrion toimiessa orkesterin vakituisena runkona ja sydänpuuna, oli myös biisien kirjoittamien vuosien varrella muodostunut kolmikon tehtäväksi. Otimme bändin luuppilasimme alle ja näönkorjaimet kohdistettuina kyselimme bändiltä hieman kuulumisia. Niitähän tähän jo vuosikymmenen mittaiseen uraan mahtuu.

Hilijaa hyvä tulee. 

Tuomo: ”Mä sanoitin uusiksi kaikki bändin biisit, ja reenaamaan päästiin biisin-parin vauhdilla per kerta. Jouni toi lisää rässivivahdetta jo ennestään äkkiväärään soppaan, joten kuten tähänkään asti, genrerajoista ei pahemmin juttua isketty. Me reenattiin koko kevät siihen malliin, että 7-8 rallia alkoi olla jotakuinkin hallussa, ja näistä kahdesta päätettiin sitten väsätä eka demo kesän kynnyksellä.”

Ensimmäinen demo, kahden biisin pläjäys (Orphanage & UltravioleNt) äänitettiin Järvenpäässä Samuel Hjeltin (Kings of Modesty) studiolla kesäkuussa 2016, ja sen masteroi Finnvoxin Mika Jussila.

”Se [studiosessio] oli melko hektinen paripäiväinen”, tuumaa Joni. ”Ekan illan aikana saatiin just ja just kamat kasaan, tokana päivänä Pete kannutti rummut sisään, ja vikana päivänä runnottiin krapuloissamme kaikki muu. Tai no, Tuomo ei ollut krapulassa kun ei se raukka juo alkoholia. -Samppa (äänittäjä/miksaaja Hjelt) häippäsi lounastauollaan omille teilleenkin”, lisää Tuomo. ”Valmista kumminkin tuli.”

Tuomo – vokaalit. Kuva: Jani Kormu

”Mä voisin kirjoittaa kirjan ihmiskunnan kollektiivisesta tyhmyydestä, joten täältä kyllä piisaa.”

Tästä puolisen vuotta eteenpäin oli ensimmäisen uudella kokoonpanolla vedetyn keikan aika. Näyttämöksi oli valikoitunut jo legendan asemassa oleva vantaalainen Bar Rock Bear, 17.12.2016.

Tuomo: ”Jännitti aivan vitusti, mutta oli se vaan makeeta! Tuntui että nyt tämä homma lähtee kunnolla käyntiin.”

Petri oli jo kesällä studiosessioiden aikaan ilmoittanut siirtyvänsä muiden bändikiireidensä vuoksi sivuun Khiralin rumpujakkaralta, joten uuden rumpalin haku oli vääjäämätön tosiasia viimeistään nyt, kun keikkoja alkoi siunaantua. Pete tuurasi avuliaasti ex-bändiään neljän keikan ajan kunnes hiukan ennen kevään 2017 Emergenza-bändikilpailun alkua löytyi pelastaja. Markus Lehto istui pönttöjen taakse ja onkin pysynyt siellä siitä lähtien.

”Mara oli kunnon sissi alusta lähtien”, muistelee Tuomo. ”Se otti ralleja haltuun kuukauden varoajalla ennen Emergenzaa, ja kun alkuerä oli Loosessa, niin se oli Lapissa hiihtämässä. Sieltä se tuli lentokoneella Stadiin puol tuntia ennen keikkaa, veti muutaman rallin keikan, sanoi morjes ja lensi takaisin.”

”Ei ehtinyt edes hien haju laskeutua bäkkärille”, komppaa Joni.

Tuomo: ”Marallahan on ihan eri tyyli soittaa Peteen nähden, ja se ihan konkreettisesti junttasi tämän bändin soiton uomiinsa.”

Tuomo: ”Emergenzassa mentiinkin semifinaaliin ja finaaliin asti, joten Helsingin Nosturi tuli koettua kahteen otteeseen. Siinä oli kyllä yhdenlainen unelman täyttymys. Päästä räimimään noin legendaariseen mestaan, edes kerran mutta että kahdesti. Jumalauta. Porukkaakin oli kivasti. Samaan aikaan osallistuttiin Tuska-festareiden karsintaan, eli Tuska-torstai-bändikilpailuun. Tämä kuitenkin sattui niin samaan syssyyn Emergenzan kanssa, että bändin ollessa jo pidemmällä ensin mainitussa, jäi jälkimmäinen auttamatta vähemmälle huomiolle.”

”Me tehtiinkin sitten keikkoja pitkin vuotta hiljaksiin. Olisi kai noita voinut enempikin olla, mutta biisejä piti reenata ja töitäkin tehdä. Ja levykin piti tehdä! Mentiin sitten heinäkuussa pariksi viikoksi espoolaiseen studio Soundwelliin äänittämään meidän tulevaa esikoisalbumia Jaakko ”Eksu” Eskelisen johdolla. Studiourakka hoitui melko letkeästi, ja suurin säätö oli, kun joitain nyansseja hiottiin muuten jo valmiiden biisien osalta uusiksi.”

”Jotkut kohdat ei vaan toimineet samalla lailla kuin livetilanteissa, joten improttiin sit jonkun verran”, kertoo Joni.

Markus – rummut. Kuva: Jani Kormu 

”Mara veti kannut sisään kaikkiin ralleihin oliko se nyt kuudessa vai yhdeksässä tunnissa. Se ei käynyt edes kusella välissä. Ihme otus”, sanoo Tuomo

Ja hyvähän siitä tulikin. Kyseinen tuotos, seitsemän biisiä sisältänyt teos sai nimen ”Chained”, ja se julkaistiin Inverse Recordsin kautta tammikuussa 2018. Biisien aiheet liikkuivat yleisessä välinpitämättömydessä, yksinäisyydessä, häpeässä, narsismissa ja turhan kauneuden palvonnassa.

”Mä voisin kirjoittaa kirjan ihmiskunnan kollektiivisesta tyhmyydestä, joten täältä kyllä piisaa”, Tuomo lupaa.

Joni – basso. Kuva: Jani Kormu

Loppuvuodesta 2017 toteutui toinenkin bändin haave eli reissu ulkomaille, kun Khiral pyydettiin Saksaan Dresdenin Heavy Duty -klubille soittamaan keikka paikallisen Starless Aeon -nimisen death/thrash-poppoon kanssa.

”Siellä oli sakkia niin paljon, että ne joutui käännyttämään porukkaa pois ovelta”, Joni kertoo.

”Ja ne oli meistä ihan pähkinöinä, kädet heilui ja tukat hulmusi”, jatkaa Tuomo. Toinen Saksan-reissu tehtiin heti vuoden 2018 tammikuussa, tällä kertaa Münchenin lähelle Diessen am Ammerseen Club 1516:een. Tälläkin kertaa mukana oli Starless Aeon ja toinenkin dresdeniläispoppoo Doublewide. Vuoteen 2018 mahtui monta hienoa keikkaa pitkin etelä-Suomea. ”Chained” keräsi mukavia arvosteluja ympäri metallimedioita, joskin se ”iso hitti” jäi monien mielestä puuttumaan levyltä. Kakkoslevyä alettiin pikkuhiljaa suunnitella, mutta biisien kirjoitus ei meinannut ottaa tulta toivotulla tavalla.

”Vaikka äijät ovat soittajina loistavia, niin ihmisinä he ovat vieläkin parempia. Voisin ostaa heiltä jokaiselta jopa käytetyn auton.”

Muutoksen tornadot

”Kyllä niitä koitettiin vääntää, mutta yhteistä linjaa ei oikein meinannut löytyä. Tuntui, että jokaisella bändissä oli vähän omanlainen visio siitä, mitä tämän nyt pitäisi olla, kun oli kaksi ihan eri tyyppistä kitaristia ja kaikkea”, tuumii Tuomo. ”Välillä näistä oli aika tiukkojakin vääntöjä meidän sisäisissä viestiryhmissä, ja senhän nyt tietää kun jossain mesessä ruvetaan juttuja puimaan niin sotahan siitä tulee”.

”Joo, kyllä se oli välillä aika kaunareita”, Joni jatkaa.

Lopulta Kauniiden & Rohkeiden draamankaarta muistuttavat melodramaattiset käänteet ja sisäiset ristiriidat bändin riveissä johtivat lopulta siihen, että Khiral alkoi olla levällään kuin Ridge Forresterin leukaperät. Ilmassa oli jopa pelkoa siitä, joutuuko bändi sammuttamaan soihtunsa ja vetämään itsensä telakalle. Antibioottikuuria tähän tulehdustilaan etsittiin ja haettiin kuin muinaista kultaista kaupunkia, ja Khiral tuli siihen tulokseen, että jonkinlainen muutos on pakko saada aikaiseksi. Muutoksen tuulet puhalsivatkin, kun bändin ja kitaraa soittaneen Matin tiet erosivat ilman suurta draamaa ja hyvässä hengessä. Molemmat osapuolet olivat loppujen lopuksi sitä mieltä, että se oli paras vaihtoehto, vaikka aloite alkujaan tuli juuri Matilta itseltään.

Sami – kitara. Kuva: Jani Kormu.

Korvaava kitaristi löytyi läheltä: Tuomo oli laulanut Khiralin ohella Motörhead-coverbändi Iron Wristissä, jonka kitaristi Sami Lehtonen oli kova Khiral-fani. Mies olikin melko fiiliksissä, kun hänelle tarjottiin kirvesmiehen paikkaa. ”Sami toi Khiralin soundiin pirun tiukkaa särmää, sillä sen soittotyyli on tosi jämäkkä ja kaveri on kaiken päälle ihan helkkarin taitava!”, kehuu Tuomo.

Kun sataa, sataa yleensä lunta tai kaatamalla, ja tässä tapauksessa muutoksen pasaatituulet puhalsivat kunnolla. Samaan aikaan Matin lähdön kanssa sattui niin, että saksalainen levy-yhtiö Heathen Tribes Records kiinnostui Khiralista ja tarjoutui julkaisemaan bändin kakkoslevyn vuonna 2019. Heti uudenvuoden jälkeen toinen kitaristi Jouni joutui kuitenkin antamaan terveyshuolille periksi ja jättäytymään pois. Tilalle pestattiin mm. Blackedgessä sahurin hommia paiskinut Tommi Kinnunen, joka oli kiinnityksestä lievästi sanottuna mehuissaan.

”Tommilla ja Samilla on kova into päällä, ne potkii hyvin pontta meihin vanhoihin pieruihin”, tunnustaa Joni. ”Vaikka on sitä meissä potkimattakin”, puolustelee Tuomo”.

”Näin bändin ilmoituksen Muusikoiden.netissä ja kuuntelin musiikkinäytteen. En ollut kuullut bändistä aikaisemmin, mutta musiikki iski heti kuin miljoona volttia. Sitten saatiin koesoitto järjestymään, jossa tuntui välittömästi kotoisa ja rento fiilis äijien kesken. Kyse taitaa olla myös henkilökemiasta, joka näyttelee tärkeää roolia kaikissa ihmissuhteissa. Tässä bändissä henkilökemiat ovat kohdillaan, ja ilmapiiri huokuu luottamusta ja avoimuutta. Jokainen on tahollaan kokenut huippusoittaja, joten tässä kokee varttuneena samankaltaista intoa kuin teini-iässä”, pohdiskelee Tommi.

Tommi – kitara. Kuva: Jani Kormu.

”Kuka tässä on varttunu, hä?”, tiedustelee Joni.

Tommi jatkaa: ”Vaikka äijät ovat soittajina loistavia, niin ihmisinä he ovat vieläkin parempia. Voisin ostaa heiltä jokaiselta jopa käytetyn auton. Samin soittotekniikka hipoo täydellisyyttä ja yhteissoitto tuntui hyvin luontevalta hänen kanssaan. Aina kaksi kitaristia eivät toimi harmonisesti toisiaan täydentäen, mutta Sami tykkää mättää rappauksia ja minä lirutella melodioita, joten yhteissoitto svengaa kuin hirvi. Tästä on hyvä ponnistaa ja säveltää yhteisiä tykkibiisejä. Joni sahaa bassoa tarkasti ja hyvällä groovella. Alkuvaiheen opettelussa onkin helppo tukeutua tarvittaessa myös Jonin viitoittamiin askeliin. Markus tykittää metronomiakin tarkemmin ja ensivaikutelma oli metalliversio Neil Peartista, jota täydentää nallemaisen rauhallinen persoonallisuus. Tuomo on bändin keulakuvana juuri sopivan energinen ja äänialahan on käsittämättömän laaja sekä voimakas. Vaikka mies tekee savusukelluksia tupakkapaikalla, niin palkeista irtoaa voimakkaammin ja puhtaammin kuin Pavarottilla, jos on tarvetta”.

”Höyrysukelluksia”, korjaa Tuomo.

Joni: ”Ukot osaa soittaa ja on muutenki helvatan jees, siks näin”.

Samillakin on sanansa sanottavana: ”Diggasin Khiralista jo ennen liittymistäni bändiin. Biisit olivat tarttuvia ja ne tuntuivat jo silloin jollain tavalla kotoisilta. Ei tarvinnut miettiä, kun bändistä tarjottiin mahdollisuutta liittyä mukaan. Äijät ovat ammattilaisia ja soitto tuntui heti luontevalta kimpassa. Tämän kaiken lisäksi potentiaalia tiesin olevan isosti. Happy to join”.

Tästä on siis hyvä jatkaa kohti uusia keikkoja ja kakkoslevyn nauhoituksia. Koko bändi on into piukeana päästä kasaamaan levyä ja esittelemään uudistuneen line-upin keikkakuntoa. Sitä intoa ja kuntoa sopiikin tulla ihmettelemään vaikkapa Helsingin Semifinalin lavalle 28.3. tai Lappeenrannan Lucky Monkeysiin 27.4. tai Helsingin Lepakkomiehen lauteille 15.5.

 

Khiral
Joni – Basso
Sami – Kitara
Tommi – Kitara
Markus – Rummut
Tuomo – Vokaalit

Julkaisut
”Orphanage” (single, 2016)
”UltravioleNt” (single, 2016)
”Stain” (single, 2017)
”Chained” (2018)

Khiralin kotisivut

Khiralin Facebook

Khiral Instagramissa

Kommentit