Kaaoszinen toimitus on puhunut – tässä tulevat vuoden 2024 parhaat albumit toimittajien mielestä

Vuosi 2024 oli uuden musiikin suhteen erittäin aktiivinen, ja etenkin kotimaisen musiikin taso oli raskaamman rockin ja metallin saralla äärimmäisen kova. Kaaoszinen toimittajat ovat nyt tehneet omia valintojaan vuoden parhaiden albumeiden osalta. Voit lukea toimittajien valinnat ja niiden perustelut alta:

Arto Mäenpää:

1. Wintersun – Time II
   Kauan sitä saatiin odottaa, mutta joskus odottaminen on kaiken sen ajan arvoista. Wintersunin ”Time II” on mestariteos, joka kestää aikaa. Kappaleet kuten ”Storm” sekä ”Silver Leaves” ovat oivia esimerkkejä siitä, mihin Jari Mäenpää parhaimmillaan pystyy säveltämisen osalta.
2. Bring Me The Horizon – Post Human: Nex Gen
   Bring Me The Horizon yllätti faninsa julkaisemalla uuden albuminsa vain suoraan kuunneltavaksi suoratoistopalveluihin. Jälleen kerran tämä metallimusiikin raja-aitoja jatkuvasti rikkova kameleontti onnistui luomaan jotain, joka kuulostaa täysin freesiltä, mutta siltikin bändiltä itseltään.
3. Blind Channel – Exit Emotions
   Blind Channel on noussut vahvasti yhdeksi kotimaisen raskaamman rockin ja metallin tulevaisuuden toivoista. ”Exit Emotions” on yhtyeen uran toistaiseksi paras albumi kokonaisuutena ja mielenkiinnolla odotan, mitä yhtyeen seuraava ”raskaampi” vaihe tuo joskus tullessaan. Erittäin tarttuvia kappaleita ja muutenkin kansainvälistä meininkiä, jota voi ylpeänä seurata sivusta.
4. Nightwish – Yesterwynde
   Kotimaisen metallimusiikin Jean Sibelius Tuomas Holopainen loi taas albumin, joka jättää ensimmäisellä läpikuuntelulla huulet pyöreäksi. ”Yesterwynde” on jälleen kerran matka mielen syvyyksiin ja osoitus siitä, miksi Holopainen tulee jäämään historiaan yhtenä kotimaisen raskaamman musiikin ylivoimaisesti nerokkaimmista säveltäjistä. Vaikka omissa papereissani ”Yesterwynde” ei aivan yllä parhaiden Nightwish-albumeiden tasolle, on se kuitenkin erittäin upeasti toteutettu kokonaisuus.
5. Knocked Loose – You Won’t Go Before You’re Supposed To
   Oman vuoteni kuunnelluin kappale ”Suffocate” löytyy tältä albumilta. Erittäin vihaista ja murskaavaa meininkiä. Provinssin ensi kesän keikkaa odotellessa kannattaa laittaa albumi pyörimään. Nähdään pitissä!
6. Assemble The Chariots – Unyielding Night
   Toinen kotimainen metallialbumi, jota kypsyteltiin lopulta pitkään ja hartaasti. Assemble The Chariotsin ”Unyielding Night” on omissa papereissani paras deathcore-albumi, joka Suomessa on koskaan julkaistu. Todella rautaista meininkiä. Kannattaa ensi kesänä tulla Kaaos Festivaliin todistamaan bändi livenä!
7. Cemetery Skyline – Nordic Gothic
   En ole koskaan ollut mikään suuri goottimusiikin ystävä, mutta jokin tässä albumissa vain osuu syvälle sieluun. ”Nordic Gothic” on täynnä toinen toistaan tarttuvampia riffejä ja Dark Tranquillityn / The Halo Effectin riveistä tunnettu Mikael Stanne vain kruunaa albumin puhtaalla laulullaan. Kerrassaan upea tekele ja yksi vuoden kovimmista positiivisista yllätyksistä metallin saralla.
8. Nile – The Underworld Awaits Us All
   Nile otti mutkista kiinni ja loi tällä kertaa hieman suoraviivaisemman albumin, joka osoittautui erittäin toimivaksi ratkaisuksi. ”The Underworld Awaits Us All” on omissa papereissani yksi bändin parhaista albumeista koskaan ja sitä voi vahvasti suositella kaikille death metalin ystäville.
9. Judas Priest – Invincible Shield
   Vanha kunnon Judas Priest sai Richie Faulknerin mukaan tulemisen jälkeen uutta tuulta purjeisiinsa, ja vuonna 2018 ilmestynyt ”Firepower” on mielestäni yksi yhtyeen uran parhaista albumeista. Tänä vuonna ilmestynyt ”Invincible Shield” ei aivan yllä loistavan ”Firepowerin” tasolle, mutta sisältää silti kosolti erittäin laadukasta heavy metalia. Toivottavasti bändiltä vielä joskus saataisiin uutta musiikkia, sillä bensaa tuntuu yhtyeellä yhä riittävän.
10. Fleshgod Apocalypse – Opera
    Toinen listan bändi, joka saapuu ensi kesänä Kaaos Festivaliin. Mikäli pidät sinfonisesta death metalista, on ”Opera” ehdottomasti katsastamisen arvoinen. Ehjä ja hyvä kokonaisuus bändiltä, jolta on lupa odottaa tulevaisuudessa yhä suurempia juttuja.

Eritysmaininnat listan ulkopuolelta:
Linkin Park – From Zero
Wolfheart – Draconian Darkness
Mokoma – Myrsky
Ensiferum – Winter Storm
Bruce Dickinson – The Mandrake Project
Ryujin – Ryujin
Opeth – The Last Will and Testament
Swallow The Sun – Shining

Jani Lahti:

Top 10 -albumeiden valikoiminen listalle osoittautui lopulta ennakkoon kaavailtua vaikeammaksi, sillä loppuvuoden 2024 aikana julkaistiin niin paljon kiinnostavaa ja samalla laadukasta uutta musiikkia. Voisi sanoa, että melkeinpä ähkyksi asti. Eikä vielä ole edes joulu. Lista on laadittu niin sanotusti muusikkous edellä, eli miten paljon se korostuu albumeiden kokonaisilmeestä, kun sitä tarkastelee myös etäältä siitä näkökulmasta, mitä albumeista jäi mieleen. Ja mikä onkaan tärkeämpää kuin musiikki silloin, kun pelkkää musiikkia arvioidaan? Ei kai mikään.

1. Opeth – The Last Will and Testament
   Ottamatta mitään pois vanhojen Opeth-albumeiden hohdokkaasta omalaatuisuudesta ja intellektuaalisesta osaamisesta, ovat nämä muusikot jälleen uuden äärellä sanan varsinaisessa merkityksessä. Se on pieni ihme sinänsä, sillä musiikkia ei voi keksiä uudelleen. Silti Opeth keksii itsensä aina uudelleen, mikä on jo itsessään saavutus, kun albumeita on takana yli tusina. Tusinatavaraa tämä ei silti ole, eikä voikaan olla, kun kyseessä on Opeth. Sen jos minkä on yhtye jo todistanut – materiaalin määrällä ja ennen kaikkea laadulla. Ykkössijan ratkaiseekin lopulta se näppituntuma muusikkouteen kaikkien muiden ohi, joka on se tekijä, mikä Opethin musiikista ensimmäisenä välittyy.
2. Deep Purple – =1
   Voi hyvät hyssykät, että tämä yllätti laadullaan. Deep Purplellakin tuntuu olevan standardina laatu. Vähemmän mielenkiintoisten 2000-luvun Purple-albumeiden joukossa tämän albumin edesottamukset ovat helmiä ja korvakarkkia yhtä aikaa. Etenkin ne riffit, boogie ja Ian Gillanin äänenkäyttö ovat jotain sellaista, mitä nuoremmat eivät vain osaa. Tässä on hillittyä karismaa, laadukasta tuotantoa ja pelkäämätöntä asennetta tehdä musiikkia vielä yli 50 vuoden uran jatkeeksi.
3. Bruce Dickinson – The Mandrake Project
   Itselle se odotetuin albumi yli kymmeneen vuoteen – liikaa kuitenkaan odotuksia asettamatta. Dickinson tuottajanaan vanha kunnon Roy Z ei pettänyt tälläkään kertaa, sillä sävellyspuoli on tasalaatuista, vanhaa materiaalia liikaa jäljittelemättä. Ja koska mikään ei tietenkään voi päihittää vuoden 1998 ”The Chemical Wedding” -albumia Dickinsonin katalogissa – eikä muutenkaan – on ”The Mandrake Project” ansainnut paikkansa tällä listalla.
4. Judas Priest – Invincible Shield
   Judas Priestin uutukainen keväämmällä oli myöskin tasalaatuista heavy metalin ilottelua – sortumatta liikaa yksinkertaisuuksiin. Rob Halford käyttää ääntään ytimekkäästi ja laadukkaasti vielä vanhoilla päivillään. Laadukkaita ovat myös riffit ja melodiat kokonaisuutena arvioiden.
5. God Is An Astronaut – Embers
   Hieno tunnelmapala syksyn alkuun, josta ei myöskään musiikillista osaamista puutu. Mukavaa kuunneltavaa siksikin, että ihmisvokaalit loistavat poissaolollaan God Is An Astronautin uudessa musiikissa, mikä pakottaa keskittymään olennaiseen, eli musiikkiin ja sen tuomiin fiiliksiin. Teemoiltaan ja tunnelmaltaan ylivertainen, joten voisi olla listalla myös ylempänä.
6. Tyrantti – Ihmispyramidi
   Nyt viimeistään voin todeta olevani Tyrantti-yhtyeen fani. Vaikka Tyrantti käyttää tälläkin albumilla heavy metalin kliseistä oppikirjaa esimerkkinä, se ei tee sitä häiritsevällä tavalla. Iskulauseita ja iskeviä riffejä sinkoilee sieltä täältä vuoron perään. Lauluissa on entiseen verrattuna enemmän monipuolisuutta ja sanoitukset ovat parempia. Erityisesti kitarasoundi on tuotettu hyvällä balanssilla modernia ja vanhahtavaa, mikä ei voi tulla lopulta muualta kuin kitaristi Henry Segerin näppäristä sormista. Kokonaisuus on kompaktissa mitassa.
7. Nightwish – Yesterwynde
   Hieno albumi jälleen kerran Suomen ainoalta NW:ltä. Tasalaatuista sävellystä, mahtipontista toteutusta ja ennen muuta musiikillista osaamista. Albumilla niin sanottu täytemateriaalikin on hittien ohessa jälleen niin laadukasta, että ei voi kuin ihailla sitä, miten Nightwishin koko maailma, ura ja menestys maailmalla on kerta toisensa jälkeen varsin ansaittua.
8. T. Jarva & The Dark Place – Post Festum
   Tummanpuhuva esikoisalbumi Taneli Jarvan viimeisimmän kokoonpanon suunnalta oli mukava piristys heti vuoden 2024 alkuun. Eleganttia soundia ja tunnelmia sekä kaiken tämän osaamisen korostamista – ilman turhia säröjä tai mahtipontisuutta. Kaikki tuntuu täsmäävän lähes nerokkaasti. Tästä saattaa tulla vuosien saatossa vielä pienoinen kulttiklassikko.
9. Kerry King – From Hell I Rise
   Sen verran hieno comeback tyylikkäältä metallihahmolta, joka on niin ”metal” uuden musiikkinsa kanssa, että se ei tingi laadusta eikä energiasta. Osaava kokoonpano ympärillään Kerry King tuli ja näytti, miten vanhat kikat laitetaan asenteella myllyn läpi uutena kappaleena metallikorvien ihailtavaksi. Sooloissaan Kerry King yllätti myös sillä, että ne kuulostavat sävelletymmiltä kuin aikoihin.
10. Sorretun Voima – Kaaoksen ääriviivat
    Toinen piristysruiske vuoden 2024 alkupuolella oli Sorretun Voima -yhtyeen esikoisalbumi. Sopivasti nu metalia ja omalaatuista sekä ennen kaikkea laadukasta mättömusaa hieman Nicolen tyyliin sekoitteleva Sorretun Voima Helsingin suunnalta hämmentää mukavasti jo pinnalla olevien yhtyeiden paniikkia tehdä asioita hieman paremmin. Muuten Sorretun Voima saattaa rykäistä voimalla ohi isommille lavoille. Eikä siinä mitään, sillä siellä yhtyeen kuuluisikin olla.

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:

Swallow The Sun – Shining
Linkin Park – From Zero
Cemetery Skyline – Nordic Gothic
Mokoma – Myrsky
Nile – The Underworld Awaits Us All
External – Dreamscapes
Oranssi Pazuzu – Muuntautuja
Apocalyptica – Plays Metallica Vol. 2

Tia Salmela

1. Wolfheart – Draconian Darkness
   Ei ollut hankalaa valita, mikä albumi ansaitsee tänä vuonna ykköspaikan. Wolfheart otti “Draconian Darknessilla” askeleen kohti brutaalimpaa soundia ja majesteetillinen jylhäisyys on erittäin vahvasti läsnä lähes jokaisella raidalla. Tältä albumilta etenkin brutaalit “Grave” ja “Evenfall” ovat olleet itselläni jatkuvassa luukutuksessa.
2. Hellbutcher – Hellbutcher
   Nifelheimin nokkamiehen Hellbutcherin debyyttialbumi sisältää kahdeksan raitaa tiukkaa Venominkatkuista black metalia. Koukkuja löytyy sieltä sun täältä ja meno on vauhdikasta läpi koko albumin. “Hellbutcherin” kappaleet toimivat myös livenä varsin loistavasti, kuten yhtyeen niitintäyteisellä Steelfestin-keikalla päästiin todistamaan.
3. Horna – Nyx – Hymnejä Yölle
   Kotimaisen black metalin suurimpiin nimiin lukeutuva Horna julkaisi varsin Mglamaisen albumin, mikä näkyy niin yhtyeen soundissa kuin albumin kappaleiden nimeämisessä. “Nyx – Hymnejä Yölle” on helposti lähestyttävä kokonaisuus, jonka biisit loistavat monipuolisuudellaan. Kirsikkana kakun päällä on akustinen versio “Kuoleva Lupaus” -kappaleesta, joka tuo täysin uusia ulottuvuuksia kyseiseen upeaan teokseen.
4. Devin Townsend – PowerNerd
   “PowerNerd” on varsin tasapainoinen albumi. Se sisältää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mistä loistavana esimerkkinä albumin nimikkokappale. Vauhdin tasapainona kuitenkin löytyy myös pieniä herkistelyhetkiä “Gratituden” ja “Falling Apartin” muodossa. Tarttuvia kertsejä löytyy ihan jokaisesta kappaleesta, mutta etenkin huikeiden “PowerNerdin”, “Jainismin” ja “Falling Apartin” koukerot jäävät kummittelemaan pitkäksi aikaa kuuntelijan mielen sopukoihin.
5. Wintersun – Time II
   12 vuoden odotus on vihdoin ja viimein päättynyt. “Time I” oli aivan huikea albumi, mikä loi todella suuret odotukset tätä jatko-osaa kohtaan. “Time II” ei ehkä täysin näitä epärealistisia odotuksia täyttänyt, mutta siitä huolimatta se on upea kokonaisuus, joka yltää eeppisiin sfääreihin kauniilla melodioillaan.
6. Rotting Christ – Pro Xristoy
   Kreikan äärimetalliveteraanit pistivät ulos jälleen upean albumin. Tarinallinen “Pro Xristoy” ilahduttaa kuuntelijaa viikinki- ja pakanateemaisilla elementeillään. “The Apostate”, “Like Father, Like Son” ja “The Sixth Day” edustavat ehdottomasti “Pro Xristoyn” parasta antia.
7. Ensiferum – Winter Storm
   Meriseikkailulta ollaan siirrytty talvisiin maisemiin. Vaikka “Winter Storm” vaatii useamman pyöräytyskerran, saa onneksi jo ensimmäisellä kuuntelukerralla hyvän otteen albumin sisällöstä. Ensiferum tarjoaa jälleen todella suuripiirteistä äänimaisemaa, jossa yhtyeelle tyypilliset melodiakulut ja laukkakompit ovat vahvasti läsnä.
8. Barathrum – Überkill
   Barathrum on ottanut itseään niskasta kiinni oikein kunnolla. Yhtyeen kesän keikat Steelfestissä ja Hellsinki Metal Festivalissa olivat äärimmäisen kovia ja lokakuussa julkaisivat vielä loistavan “Überkill”-albuminkin. Kyseinen levy sisältää vahvaa suorittamista ensimmäiseltä raidalta viimeiseen, ja siitä huokuu sama skarppius, mitä päästiin todistamaan keikoilla.
9. Swallow The Sun – Shining
   Kotimainen Swallow The Sun tarjosi jälleen kymmenen kappaleen verran kaunista melankolista doom metal -tunnelmointia. “Shining” soljuu kauniisti eteenpäin raidalta toiselle muodostaen synkän, mutta lumoavan kokonaisuuden.
10. Fleshgod Apocalypse – Opera
    Italialaisen sinfonista death metalia tarjoavan Fleshgod Apocalypsen “Opera” tarjosi jälleen tiukkoja blast beatejä, vielä tiukempia kitarariffejä ja elämää suurempia sinfonioita. Verrattuna Fleshgod Apocalypsen edellisiin albumeihin, tällä yhtyeen kuudennella albumilla on hyödynnetty selkeästi enemmän laulajatar Veronica Bordacchinin puhdasta laulua oopperalaulannan sijaan. Mielenkiinnolla odotan, miten “Operan” kappaleet taipuvat livenä ensi kesän Kaaos Festivalissa.
    

Ilona Pakarinen

1. Where’s My Bible – Kave
   Tätä albumia voi kutsua taideteokseksi. Yhtye on onnistunut niputtamaan mytologisen salaperäisyyden yhteen mieleenpainuvan riipivän tulkinnan kanssa, joka saa aikaan suuria tunteita kerta toisensa jälkeen. Albumin kappaleista ”Runo” ja ”Sòl” luovat ennenkuulemattoman häkellyttävän kappaleparin, johon olen palannut monesti paetakseni elämänpolulle sattuneita suruja ja murheita. Tämä albumi on toiminut suurena lohduttajana silloin, kun elämä kohtelee kaltoin. Kiitos.
2. Kati Rán – Sála
   ”Sála” herättää paljon erilaisia tunteita, mitä voi pitää yhtenä onnistuneen albumin merkkinä. Ympäröivässä maailmassamme vallitsee tänä päivänä ajoittain hyvinkin suorituskeinen kulttuuri, jota omalta osaltaan värittää kiire, kilpailu ja täysin ylimitoitettu negatiivisuus. ”Sála” on voimaannuttava kokonaisuus, joka tuo tarvittavaa rauhaa ja persoonallista juurevuutta ympäröivän maailman tuottamien paineiden keskelle. Albumi on erinomainen esimerkki siitä, kuinka tuotanto tukee artistia ja toisinpäin.
3. Swallow The Sun – Shining
   Tämä albumi on loistava esimerkki siitä, kuinka pitkänkin linjan yhtye pystyy löytämään uutta kulmaa tulkintaan yli 20-vuotisen taipaleen jälkeenkin. Vaikka albumilla kuullaan totuttua enemmän puhdasta laulua, ei yhtye ole kadottanut loputtoman lohduttomuuden ydintä ja melankolian sielunmaisemaa. ”Shining” on kaunis kokonaisuus, joka ei välttämättä avaudu heti ensikuuntelulla, mutta on valmis puhkeamaan lopulta lopulliseen loistoonsa ja herättämään suuria tunteita.
4. Cemetery Skyline – Nordic Gothic
   Vaikka nykypäivänä joka toinen uusi projekti tuntuu koostuvan erinäisistä superkokoonpanoista, onnistui tämä superkokoonpano tuomaan musiikkikenttään jotain tarpeeksi raikasta menettämättä kuitenkaan kasvojaan vakavasti otettuina muusikkoina. Elokuvamaisuus ja menneet vuosikymmenet yhdistettynä ammattitaitoiseen toteutukseen onnistuvat puhuttelemaan, ja ”Nordic Gothic” oli näin ollen yksi tämän vuoden odotetuimmista albumeista. Hyvää työtä.
5. Assemble The Chariots – Unyielding Night
   Kosmisen pimeyden tahtipuikkoa heilutteleva Assemble The Chariots julkaisi tänä vuonna odotetun debyyttialbuminsa. Yhtyettä revitään tällä hetkellä moneen suuntaan, eikä suotta, sillä debyyttialbumi on huikea kokonaisuus, joka saa mahanpohjan hykertelemään onnellisuutta ja sielun pamppailemaan eri planeettojen tahtiin. Albumissa on määrätietoisen persoonallinen ote, joka onnistuu jäämään mieleen.
6. Split Iris – Bloodred Dusk
   Tämä vuosi on tuonut mukanaan paljon loistavia debyyttialbumeja. Raumalainen Split Iris julkaisi tänä vuonna ensimmäisen pitkäsoittonsa ”Bloodred Dusk”, joka jatkaa upeiden debyyttialbumien polulla. Djentillä ja progella leikittelevä metalcore-yhtye on yhtye, jonka loistokas ensimmäinen pitkäsoitto jättää suuren nälän nähdä yhtye livenä – mitä pikemmin sen parempi, sillä albumin kappaleet ovat toinen toistaan ällistyttävämpiä kokonaisuuksia.
7. Infected Rain – TIME
   Heti alkuvuodesta moldovalainen Infected Rain julkaisi uuden albumin ”TIME”. Yhtyeen edellinen albumi sai hieman vaisumman vastaanoton, joten oli mahtava kuulla yhtyeen palaavan takaisin levyhyllyyni ja äänentoistolaitteisiini. Yhtyeen laulajan Lena Scissorhandsin lavapreesens on energisen karismaattinen, enkä tämän uuden toimivan albumikokonaisuuden myötä malttaisi odottaa alkuvuoteen, kun yhtye keikkailee yhdssä Eluveitien kanssa myös Suomessa.
8. Priest – Dark Pulse
   Synthwave-yhtye Priest julkaisi tänä vuonna levyllisen uutta musiikkia. Yhtyeen musiikkia voi pitää miltei performatiivisena elämyksenä, jonka seurassa viihtyy niin albumin kuin livemusiikin parissa. ”Dark Pulse” ei suostu kumartelemaan kenellekään, vaan ottaa oman paikkansa omaan persoonalliseen tyyliinsä laservaloin koristellussa kumipuvussa synthwave-tähtien kartalta. En usko, että tämä tähti on ihan hetkeen himmentymässä. Lämmin suositus. 
9. One Morning Left – Neon Inferno
   One Morning Leftin uutukainen ei välttämättä tarjoile suuria suunnanmuutoksia yhtyeen musiikkiin, mutta välillä sille ei ole edes tarvetta. ”Neon Inferno” on kepeä hyvän mielen albumi, joka ei ota elämää liian vakavasti. Albumi saa monesti hymyn huulille ja onnistuu tuomaan neonvalojen välkettä ja iloa pimeyteen. Tästä albumista tulee hyvälle tuulelle.
10. Dark Tranquillity – Endtime Signals
    Tämän pitkän linjan yhtyeen matkaan olen hypännyt itse aivan hävyttömän myöhään, mutta kun viimein löysin tämän yhtyeen pysäkille, ei pysähdystä horisontissa ole nähtävissä. ”Endtime Signals” on varmaa tulkintaa, joka ei jätä kylmäksi. Albumi tarjoilee niin rosoisempaa paatosta kuin herkempää otetta, joka saa silmäkulman hikoilemaan. Onkin ollut varsin harmittavaa, että uutuuslevyn kiertue ei yltänyt Suomeen asti. 

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Blind Channel – Exit Emotions
Crow Mayhem – Chaos Divine
Bear McCreary – The Singularity

Jesse Kärkkäinen

1. Tyrantti – Ihmispyramidi
   Tyrantti täräytti lähes napakymppiin kolmannella täyspitkällään. “Ihmispyramidi” on hevimetallin juhlaa, jossa tiukka asenne yhdistyy loistavaan biisikattaukseen. Helposti vuoden paras levy!
2. Sonata Arctica – Clear Cold Beyond
   Sonata Arctica teki onnistuneen paluun juurilleen alkuvuodesta ilmestyneellä uutuuskiekollaan. “Clear Cold Beyond” on monipuolinen ja hengästyttävä metallialbumi, joka on pyörinyt kovassa kuuntelussa koko vuoden ajan.
3. Opeth – The Last Will and Testament
   Albumi, jota monet Opeth-fanit ovat odottaneet vuosikausia. Murinaa ja aggressiota sisältävä kiekko on väkevä kokonaisuus, joka huomioi bändin viime vuosien edesottamukset, mutta tekee kunniaa myös yhtyeen historialle. Mielleyhtymät muun muassa mainioon “Watershed”-albumiin ovat vain plussaa.
4. Mokoma – Myrsky
   Yhden heikomman albumin jälkeen Mokoma onnistui palaamaan ryhdikkäästi voittojen tielle. “Myrsky” on laadukas kokonaisuus, jolla mekastaa yllättävänkin vihainen yhtye.
5. Judas Priest – Invincible Shield
   Judas Priest elää ja voi hyvin! Laadukas “Invincible Shield” on kaikin puolin toimiva albumi, joka on täynnä loistavia heviralleja.
6. Ensiferum – Winter Storm
   Ensiferumin tuorein täyspitkä ei ole aivan samanlainen napakymppi, kuin bändin edellinen kiekko, mutta kyllä tällä vuoden parhaimpien levyjen listalle noustaan. Takuuvarmaa toimitusta ja laadukasta melodista metallia.
7. Wintersun – Time II
   Pitkään odotettu “Time II” ei ehkä ole messiaslevy, jollaiseksi se mainospuheissa maalailtiin. Kaikesta huolimatta kyseessä on tasavahva ja mainio metallialbumi, jota kuuntelee mielellään. Jospa Wintersunin tulevia levyjä ei tarvitsisi odottaa vuosikausia.
8. Ryujin – Ryujin
   Japanilaista eksotiikkaa tarjoileva “Ryujin” oli alkuvuoden positiivisimpia yllätyksiä. Tarttuvia kappaleita ja mainioita tunnelmia sisältävä kiekko ansaitsee paikkansa vuoden parhaimpien levyjen listauksella.
9. Apocalyptica – Plays Metallica, Vol. 2
   Apocalyptica teki paluun debyyttikiekkonsa tunnelmiin, eikä lopputuloksessa ole suurempaa vikaa. Sellohevareiden tulkinnat Metallican tuotannosta kuulostavat kautta linjan hyvältä. Oman lisänsä kokonaisuuteen tuovat lukuisat kiekolla vierailevat muusikot, joista lähes kaikki ovat Metallica-leiristä tuttuja hahmoja.
10. Verikalpa – Tuomio
    Keväällä ilmestynyt “Tuomio” vahvistaa tekijöidensä paikkaa kotimaisella folk metal -kentällä. Vahva kokonaisuus, joka kannattaa tsekata, jos folk metal maistuu.

Mikko Nissinen

1. Ina Forsman – Live
   Kaikki kansainväliset laatustandardit täyttävän kotimaisen soul-tulkitsijan edesottamukset levylaulajana tiedettiin kyllä jo entuudestaan, mutta oikeastaan vasta keväällä 2024 julkaistulla kuusitoista kappaletta kattavalla ”Live”-albumilla nuo röyhkeän suloiset soul-, funk- ja fiftari-pop-kappaleet saavat kunnolla tuulta ja energiavirtausta alleen.
2. Hero Dishonest – Flat Society
   Jos tästä rytällyksestä ei tykkää, on kuuntelijan sydämen silloin pakko olla oikealla ja pirun kylmä.
3. Aino & Hajonneet – Enemmän kuin mitään muuta
   Sen enempää albumin kappaleita erottelematta siltä ei löydy yhtään hutia, eikä oikeastaan heikompaakaan rallia. Hommasta huokuu kauttaaltaan heittäytyminen, tekemisen riemu ja ehtymätön energisyys.
4. Haunted Plasma – I
   Lukuisten kuuntelukertojen myötä on helppo olla yhä vakuuttuneempi siitä, että Haunted Plasma ei ole vain lahjakkaan sisäpiirin spin off -projekti muiden joukossa, vaan oma luova, väristyksiä kuulijan selkäpiissä herättävä organisminsa, jolla tämän teoksen perusteella on enemmän kuin lupaava tulevaisuus.
5. Pallbearer – Mind Burns Alive
   Kaiken kuullun ja koetun jälkeen herää vain ihmetys, miten trio-yhtye voikaan kuulostaa yhtä aikaa höyhenenkevyeltä, mutta kuitenkin lyijynraskaalta toimien silti osastensa suhteen näinkin moitteettomassa balanssissa.
6. Anna Inginmaa & Hypnomen – Maailma katoaa
   Anna ja ’Hypnot’ onnistuivat loihtimaan heti kuluneen vuoden alkumetreillä erään koko auringonkierron eleganteimmista albumikokonaisuuksista. Tämä kaikki tapahtuu pakottomasti, luonnonmukaisesti, vuosikymmenten patinoimalla tyylitajulla ja piinkovalla ammattitaidolla, sielukkuutta unohtamatta.
7. Samael – Passage – Live
   Livelosuhteissa ja nykyaikaisella ääniteknologialla toteutettuna jo lähtökohtaisesti hieno paketti kuulostaa luonnollisestikin ”Passagen” alkuperäistä studioversiota muhkeammalta. ”Passage – Liven” perusteella kyseinen kokonaisuus on vielä reilun neljännesvuosisadan jälkeenkin rohkeasti rajoja rikkova albumi. Samael teki alun perin rohkean ja häpeilemättömän loikan ottaakseen pesäeroa aikansa mustan metallin mörköpiireihin. Vielä 25 vuoden jälkeenkin nuo kappaleet kuulostavat relevanteilta.
8. Cryptic Hatred – Internal Torment
   Nuoremman polven kotimaisista musikanteista koostuva ryhmä sijoittelee äimistyttävällä tyylitajulla ja elementtien yhteensulatustaidolla vanhan liiton dödiksen mestaritekijöiden musiikillisia piirteitä yhteen hyvin vaivattoman kuuloisesti.
9. Cavalera – Schizophrenia
   Fakta on, että moderni äänitysteknologia nyt vain oikein hyödynnettynä tuo vanhan liiton biiseihinkin moninkertaisesti lisää munaa ja potkua alkuperäisversioihin verrattuna, niiden autenttista, aikansa mukaista äänimaisemaa sinällään mitenkään vähättelemättä. Tämä ei myöskään tarkoita sitä, että veljekset olisivat irtaantuneet hardcore-juuriltaan tai myyneet itsensä. Nyt toteutus on vain yksinkertaisesti hallitumpaa ja parempaa millä mittarilla tahansa mitattuna.
10.  Black Devils with Ile Kallio & Janne Louhivuori – Get Ready!
    Näitä Ganes-versiointeja kuunnellessa Remunkin luulisi nauttivan mitä lokoisimmin eläkepäivistään tietäen kuinka lujalaatuisen musiikillisen perinnön hän on kavereineen jättänyt näille seutukunnille. Eikä siinä vielä kaikki. Cisse ja Albertkin näyttävät peukkua pilvenreunalta hyväksynnän merkiksi.

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Ulterror – Transcendent Origins
Alcest – Les Chants de L’Aurore
The Troops of Doom – A Mass to the Grotesque
Black Country Communion – V
The Dead Daisies – Light ’Em Up!
Body Count – Merciless

Päivi Närvänen

1. Blind Channel – Exit Emotions
   Tämänvuotisen listan kärkipaikkaa ei todellakaan tarvinnut miettiä, sillä se kuuluu ehdottomasti Blind Channelille. Kokonaisuus on tarkkaan mietitty, ja se pitää sisällään useammankin lempibiisini.
2. Kalle Ahola & Puut – Meri josta elän
   Albumi, joka edustaa suuria tunteita ja todistaa, että surusta voi syntyä jotain todella herkkää ja kaunista. Tämä levy jätti jälkeensä uteliaisuuden kuulla yhtyeeltä lisää musiikkia.
3. Rimbacher – High Hopes On The Rocks
   Debyyttilevy, jota saatiin hetki odotella – mutta se todellakin kannatti. Tässä on vuoden hyväntuulisin rock-albumi ja bändistä kuullaan varmasti vielä.
4. Sebastian Bach – Child Within The Man
   Parhainta Bachia sitten Skid Row -aikojen! Erittäin positiivinen yllätys, joka osoittaa tukkajumalan olevan edelleen iskussaan.
5. Nestor – Teenage Rebel
   Ruotsalainen Nestor pitää kasarin hard rock -lippua uljaasti ylhäällä. Jo tämän albumin arviota kirjoittaessani touko-kesäkuun vaihteessa arvelin, että tässä voi olla yksi vuoden laadukkaimmista julkaisuista – ja oikeassa olin.
6. Kissin’ Dynamite – Back With A Bang!
   Silkkaa stadionrockia 80-luvun tyyliin, ja sehän toimii. Nimensä veroinen levy, joka ei sisällä yhtään täytebiisiä.
7. Rock-Criminals – Rock-Criminals
   Tässä jälleen mainio esikoisalbumi, jota kuuntelee mielellään. Biisimateriaali on kautta linjan erittäin laadukasta, eikä jämälaaria ole tarvinnut kaivella. Ari Taskisen muistolle omistettu albumi sisältää myös Pelle Miljoona Oy -coverin, josta Rock-Criminals on tehnyt omankuuloisensa version aina englanniksi käännettyjä lyriikoita myöten.
8. Desperate Measures – Sublime Destruction
   Brittiläistä punk rockia allekirjoittaneen makuun. Mainiot lyriikat ja sävellykset saavat lopullisen mausteensa Eugene Butcherin raspisesta äänestä.
9. Dharma Guns – Ex-Generation Superstars
   Mistä ihmeestä näitä kovia kotimaisia debyyttejä kuluvalle vuodelle on oikein syntynytkään? Tässä myös yksi esimerkki, jota kuunnellessaan voi todeta, että suomalainen rock elää edelleen vahvasti.
10. Aki Tykki – Junantuoma
    Happoradion keulakuva julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa, ja hyvältähän se kuulostaa. Erityisesti kappaleen ”Jopo vs. mopo” riimittely on omaa luokkaansa ja haikeasta tarinastaan huolimatta saa aina hymyn huulille.

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Huora – Neljä huolenaikaa
Saimaa – Vol. 6 & Vol. 7
Karri Lehtonen & Hautajaismuusikot – Kuoleman puutarhassa
Tomy Laisto – Penumbra
Plastic Tears – Old Treasures And Lost Pleasures -EP
Anzi Destruction – High On You -EP

Joonas Valkonen

1. SETYØURSAILS – Bad Blood
   Henkilökohtainen ykkösvalintani on saksalaisen SETYØURSAILS:in keväällä julkaistu “Bad Blood” -albumi. Energinen, uutta suuntaa hakeva ja ennen kaikkea luulot pois ottava levy on ollut tehokuuntelussa pitkin vuotta.
2. Bring Me The Horizon – Post Human: Nex Gen
   Brittijätti Bring Me The Horizonin uusin levy on askel parempaan suuntaan useamman omasta mielestäni heikomman tuotoksen jälkeen. Levyllä on mielenkiintoisia vierailijoita ja varsinaiset hudit loistavat poissaolollaan.
3. Linkin Park – From Zero
   Uusi laulaja, sama tuttu kaava. Linkin Parkin uutta laulajaa odotettiin pelonsekaisin tuntein, mutta lopputulos on vakuuttava. Emily sopii yhtyeen uuteen ilmeeseen, joka flirttailee sopivasti menneisyyden kanssa ottaen kuitenkin askeleita eteenpäin.
4. GHØSTKID – Hollywood Suicide
   Toinen saksalainen orkesteri omalla listalla. Yhtye tuo mielenkiintoisia elementtejä suhteellisen paikalleen jumahtaneeseen metalcore-skeneen. Raskaat kitarat, breakdownit ja muut kliseet löytyvät kyllä, mutta etenkin tuotannon puolella on tarjolla mielenkiintoisia äänimaisemia.
5. Huora – Neljä Huolenaikaa
   Suomalainen punk-orkesteri julkaisi alkuvuodesta levyn, joka on mielestäni yhtyeen parhaimpia. Sanoituksiin on tuotu perinteisen kritiikin lisäksi mukavasti huumoria, ja koko levy, teemoistaan huolimatta, saa kuulijan aina hyvälle tuulelle!
6. Blind Channel – Exit Emotions
   Blind Channelin uusin levy jatkaa siitä, mihin edellinen jäi. Vierailevia tähtiä ja laadukkaasti toteutettu albumi ei tarjoile yllätyksiä, mutta toisaalta, jos kaava toimii, miksi sitä lähtisi muuttamaan? Ehkä Backstreet Boys -coverin olisi voinut lisätä levylle eikä julkaista omana singlenään.
7. Turmion Kätilöt – Reset
   Tekno jytää ja humppa voi alkaa. Kätilöiden uusi levykäinen on täynnä tuttuja elementtejä, mutta omaan korvaani tuotannon saralla on menty eteenpäin. Jalka alkaa automaattisesti tampata tahtia levyä kuunnellessa, joten se ilmeisesti tekee tehtävänsä.
8. God Is An Astronaut – Embers
   Itselleni uudehko tuttavuus tälle vuodelle. Post-rock-yhtyeen uusin pitkäsoitto on sukellus jonkinlaiseen uuteen maailmaan. Synkkä mutta kaunis levy vie kuulijansa syviin vesiin tarjoten tämän vuoden parhaan taidelevykokemuksen.
9. Mokoma – Myrsky
   Pitkän tauon jälkeen olin ensimmäistä kertaa kiinnostunut kuulemaan uutta Mokomaa. Raskaat riffit sekä Annalan sanoitukset ja laulu vievät minut jonnekin 2000-luvun loppupuolelle, kun kuulin “Luihin ja Ytimiin” -levyn ensimmäistä kertaa. Vieraileepa levyllä myös listalta aiemmin tuttu Anni Lötjönen!
10. Amaranthe – The Catalyst
    Listan päättää Ruotsin popmetallin lähettiläs Amaranthe. Kyseessä on yhtyeen seitsemäs albumi, eikä se tarjoa omaan makuuni mitään uutta. Radioon sopivaa, mukavan positiivista poljentoa sisältävää tanssimetallia. Kädenlämpöinen ja siksi listan viimeinen.

Oskari Paavonen

1. Disembodied Tyrant/Synestia – The Poetic Edda
   Melkein vaikea uskoa että ”core”-liitteinen levy nousisi ikinä vuoden levyksi (vaikka EP onkin), mutta The Poetic Edda on vain jotain ihan poikkeuksellista. Genrenä lukee sinfoninen deathcore, mutta tämä tuotos on sen verran eri kaliiperia kuin mikään muu mitä tässä genressä on hetkeen puuhattu, että tuntuu menevän jo genrerajojen yli niin black metallin kuin teknisen death metallinkin suuntaan. Melkein hämmentää, kuinka vähän tästä on suomessa pidetty haloota, kun mukana oleva Synestia edustaa kotimaista osaamista. EP:n nimikkokappale ja uusversio Vivaldin Talvesta ovat helposti vuoden kuunnelluin parivaljakko omassa soittimessani.
2. Bloody Keep – Rats of Black Death
   Abysmal Specterillä pitää kiirettä omien projektiensa kanssa, ja siinä missä Curta’n Wallin uusin levy oli pienoinen pettymys niin Bloody Keep veti itsensä melodisen black metallin osalta kärkipaikoille. Aiempia levyjä hiotumpi äänimaailma toimii isosti edukseen varsinkin rumpujen osalta.
3. Wintersun – Time II
   Sitä sai odottaa ja kyllä se kannatti. ”Forest Seasonsia” paljon paremmilla soundeilla varustettu eepos tarjoilee sitä hyvää ultra-melodista satumaailmaa isolla otteella ja osaamisella.
4. Concrete Winds – s/t
   Raivotautisin ja rujoin levy, joka koko vuonna tuli vastaan. Paikoin on tuntunut, että Suomesta puuttuvat ne raaimmat Revengen tyyliset bändit, mutta voi jumalauta millä voimalla Concrete Winds iskee tällä kertaa. Heittämällä kovinta war metallia, mitä Suomessa on hetkeen tehty.
5. Theurgy – Emanations of the Unconscious Luminescense
   Nithing otti viime vuonna kopin vuoden raskaimman ja absurdeimman brutaalin death metal -levyn julkaisusta. Tänä vuonna Theurgy pistää parastaan samassa hengessä jokseenkin progemmalla otteella. Sekavaa, kiehtovaa ja ainutlaatuista brutaalia death metallia epämääräisillä korinavokaaleilla.
6. Defacement – Duality
   Defacement tarjoaa melankolista tunnelmaa ja murskaavaa riitasointuista death metallia. Tasapaino fiilistelyn ja runnomisen välillä on toteutettu loistavasti, ja levyn voi helposti pyöräyttää monta kertaa uusiksi kyllästymättä.
7. Sirpinmurtaja – Ajanvalajain Nouseva Myrsky
   Suomalaisen melodisen black metallin piilotettuja helmiä. Aiempi nimikkolevy tarjoili sen verran mielikuvituksellisia melodioita ja äkkijyrkkiä bridgejä biisien välillä, että pari ekaa kuuntelukertaa olivat hengästyttäviä kokemuksia. Kaikista jyrkimmät taiteelliset vapaudet on jätetty ekalle levylle (esim. Suvivirren tapailu särökitaralla), mutta aika pitkälti samassa hengessä edetään. Mystistä, jylhää ja kaikin puolin upeaa suomalaiseen sielunmaisemaan peilaavaa musiikkia.
8. Dödsrit – Nocturnal Will
   Jos yhtyeen aiempi levy ”Mortal Coil” ei olisi yksi parhaista levyistä genressään, niin tämä olisi listalla korkeammalla. Vaikka levyltä löytyykin loistavia riffejä ja biisejä, niin aiemmin mainittu levy lähtee silti aina soimaan, kun tekee mieli kuunnella Dödsritiä. Olisi kuitenkin virhe olla nostamatta tätä vuoden kovimpiin levyihin.
9. Primitive Warfare – Extinction Protocol
   Pienimuotoista kulttimainetta jo ennen ensimmäistä levyään nauttinut bändi pisti sen nyt pihalle, ja armotonta war metallia on taas luvassa. Pyörää ei ole keksitty uudelleen, mutta se hakataan palasiksi kovalla raivolla ja isolla liekillä.
10. Ghoëst – In Eternal Sleep
    Dungeon synthin yksi uudemman aallon parhaita artisteja pisti parin vuoden aikana ties kuinka ison liudan demoja ennen kuin siirtyi täyspitkien albumeiden pariin. Nyt, kun tähän pisteeseen on saavuttu, niin onhan tämä nyt syntikkatunnelmointigenressään ihan pakollinen tapaus genren ystäville.

Erityismaininnat listan ulkopuolelta:
Saidan – The Visual Kill: The Blossoming of Psychotic Depravity
Curta’n Wall – Yr Gwyddbwyll
Knoll – As Spoken
Old Sorcery – Tales of the Old Kingdom
Antichrist Siege Machine – Vengeance of Eternal Fire
Hauntologist – Hollow
Werewolves – Die for Us
Gaerea – Coma
Groza – Nadir
Chapel of Disease – Echoes of Light
Örnatorpet – Fordomdags
Effluence – Necrobiology

Lauri Nieminen

1. Kati Ran – SÁLA
   Omintakeinen, keskittymistä vaativa, auetessaan avartava, harras ja koskettava Kati Ranin ”Sála” oikeuttaa listan vaikeasti valittavan ykköspaikan yksinkertaisesta syystä: ainutlaatuisen ja voimakkaasti puhuttelevan elämyksen tarjoava mystinen teos jäi tämän vuoden levyistä kirkkaimmin mieleeni.
2. The True Black Dawn – Of Thick-circling Shadows
   Nurmosta ponnistava mustan metallin soturi yhdistelee tuoreimmalla teoksellaan lajin parhaita aineksia. Bändin ilmaisu asettuu jonnekin kellaribläkkiksen ja hypnotisoivan maisematunnelmoinnin välimaastoon kadottamatta missään kohtaa fokustaan ja pysyen kaiken aikaa mielenkiintoisena ja jännittävänä. Albumi on genreensä nähden koherentisti tuotettu, muttei kuitenkaan kliininen. The True Black Dawn onnistui taikomaan raskaan musiikin kentälle jälleen yhden erinomaisen albumin, josta suomalaisena sietää olla ylpeä.
3. Opeth – The Last Will and Testament
   Parin etäisemmäksi jääneen teoksen jälkeen ruotsalaisjätin uusimman levyn sinkut lupailivat hyvää, ja kuinka ollakaan ”The Last Will and Testament” yltää kokonaisuudessaan lähelle bändin kovimpia teoksia. Albumi muistuttaa ehkä kaikkein eniten, hieman modernisoituna, ”Deliverancea”. Terästäytynyt progetähti todistaa jälleen poikkeuksellisen kekseliäisyytensä. On melko harvinaista, että liki kolmenkymmenen vuoden levytysuran jälkeen ylipäätään mikään bändi taikoo aidosti mielenkiintoista, saati vielä omassa katalogissaan tuoreen kuuloista albumia. Åkerfeldtin johtaman ryhmän taiteellinen kyvykkyys ja kunnianhimo lienee kuitenkin omalaatuista sarjaansa, ja se on myös osaltaan tämänkaltaisen yllätyksen mahdollistanut.
4. Koitos – En taida kuulua tänne
   Koitoksen debyyttialbumi laajentaa bändin ilmaisua tarjotessaan häpeilemättömällä asenteella rykäistyn rähinärockin vastapainoksi vakavamielisen synkkiä, mutta musiikillisesti kirjavia maailmanlopun eepoksia. Vastakkaiset mielentilat korostavat toisiaan, ja vokalisti Matti Hiitti taipuu niin äänen kuin sanoitusten osalta purevaan ja tarttuvaan ilmaisuun. Hienoisena miinuksena levyllä on täyteen ahdattu soundi. Päällekäyvä, kuitenkin silottelun vuoksi karismaa syönyt tuotantojälki ei ole pahe, josta Koitos todellakaan kärsisi yksin, ja tällaisenaankin levyltä onnistuu erottautumaan Suomi-metallin vallankahvaa kurottelevia teoksia, joista ”Kaaostilan” lisäksi on mainittava albumin päättävä trilogia ”Sarastaa”, ”Aikaa Vastaan” ja ”Sammunut Aurinko”.
5. The Black Dahlia Murder – Servitude
   Tasaisen tappavalla tahdilla tasokkaita teoksia tehtaillut death metal -hirviö The Black Dahlia Murder kiristi mutteriaan ansiokkaasti uusimmalle teokselleen. “Servitude” on kenties bändin uran parhaiten tuotettu albumi. Noin puolituntinen rääkäisy näyttää taivaan merkit verrokeilleen ja todistaa piikikkäästi sen, että kun kappaleet on soitettu tämänkaltaisella taidokkuudella, ei musiikkia tarvitse ylikompensoida iskeväksi jälkituotannossa. Äkkiväärä kappalemateriaali on läpi albumin vahvaa, vaikka nyt yhdeksi suosikiksi onkin nostettava rytmikäästi groovaava ”Mammoth’s Hand”.
6. Cult of Erinyes – Metempsychosis
   Belgialainen black metal -yhtye lunasti paikkansa sydämestäni jo vuonna 2017 julkaistulla ”Tiberivs”-albumillaan. Tänä vuonna julkaistu bändin neljäs kokopitkä teos sisälsi kaksi mammuttimaisen pitkää kappaletta, joiden aikana sfäärit, tunnelma ja intensiteetti sinkoilevat ympäriinsä mielipuolen lailla. Hieman vaikeasti lähestyttävä paketti sisältää kiehtovia yksityiskohtia, aggressiivista maalailua sekä niin kaaottisen rakenteen, etten ole sitä liki kymmenen kuuntelukerran jälkeen vieläkään todella sisäistänyt.
7. God Is an Astronaut – Embers
   Kontekstiinsa nähden melko ihanteellisilla soundeilla varustettu ”Embers” tarjoilee taidonnäytteen monenlaisiin tilanteisiin ja mielentiloihin uppoavasta instrumentaalimusiikista. Hennon herkällä otteella esitetyt kappaleet herättävät voimakkaita mielikuvia. Vaikutteiden kaarti on sen verran laaja, että tuskin oma sanavarastoni riittää niitä kuvaamaan. Tässä on kuullakseni aika iso annos siitä, mitä progerockilta kehtaa vaatia.
8. Einvigi – Monokroma
   Sympaattista ja herkkää tunnelmointia esittävä Einvigi puhuttelee harkituilla sanotuksillaan ja muistettavilla melodioillaan. ”Monokroma” sisältää hienoja biisejä, joista erityisesti mieleen ovat jääneet ”Elossa eilen, tänään jo kuollut”, ”Tumman veden lapsi” sekä levyn päättävä trilogia ”Yksinäinen laulu”.
9. Unto Others – Never, Neverland
   Eläytyvällä ja varsin persoonallisella, mutta hieman monotonisella laululla säestetty goottirock-albumi vakuuttaa alkupuolen kappaleillaan ja tarjoaa parhaina hetkinään teinimäisen nostalgisia kuunteluelämyksiä. Erityisen kaunis viisu on albumilta sinkkunakin julkaistu kolmosraita ”Angel of the Night”.
10. Alcest – Les Chants de l’Aurore
    Mielenrauhan tyyssija Alcest vakuuttaa albumi toisensa jälkeen. Tyylitajuinen unelmoija on kasannut parhaimmillaan vieläkin tähdellisempiä teoksia, mikä kertoo yhtyeen tuotantokatalogian tasosta. ”Les Chants de l’Aurore” on albumi, jonka parissa malttaa viihtyä ja rentoutua.
    
    
    
    
    
    

Otto Kankainen

1. Bütcher – On Fowl Of Tyrants Wing
   Belgian ihme sekoitti pakkaa laittamalla pihalle mielettömän hyvän kolmoslevynsä, jolle bändi on uudistanut tyyliään reippaasti. Kimurantimmat sävellykset ja monipuolisempi vokaalityöskentely sekä hyvä tarinankerronta nostavat Bütcherin täysin uudelle tasolle. Vuoden levy!
2. Judas Priest – Invincible Shield
   Judas Priestin aiempi ”Firepower” todisti bändin kyvyn tehdä edelleen hyviä levyjä, mutta ”Invincible Shield” otti vielä askeleen kohti parempaa. Rob Halford on itseoikeutetusti ainoa oikea metal god ja pulinat pois. Älytöntä, että bändi tekee näin hyvän levyn yli 50 vuotta ensimmäisen albumin ilmestymisen jälkeen.
3. Hellbutcher – s/t
   Sääli että Nifelheim hajosi, mutta sen jättämää tyhjyyttä täyttää oivallisesti Hellbutcher, joka jatkaa musiikillisesti pitkälti samoilla linjoilla. Kovia riffejä alusta loppuun, eikä fillereille ole tällä levyllä sijaa. Mr. Hellbutcherin vokaalityöskentely on jälleen kerran kohdillaan. Levy on täydellinen jatkumo ensimmäiselle sinkkubiisille ”The Sword Of Wrath”, joka näytti, mitä tuleman pitää.
4. Abigor – Taphonomia Aeternitatis – Gesänge im Leichenlicht der Welt
   Fyysinen levy taisi ilmestyä joulukuun lopussa 2023, mutta diginä tämä tuli ulos tammikuussa 2024, joten lasketaan tämä nyt vuoden 2024 levyihin. Black metallin pitkän linjan outolintu toimitti jälleen uuden levyn avantgardemman pään black metallia, joka tempaa mukaansa ja koukuttaa tehokkaasti. Saapa nähdä seuraako jatkoa pitkäaikaisen kitaristi Peter Kubikin poismenon myötä.
5. Darkthrone – It Beckons Us All
   Darkthronen pitkälle uralle mahtuu hienoja levytyksiä usealta vuosikymmeneltä ja ”It Beckons Us All” voidaan lisätä onnistumisten listalle.
6. Abhorration – Demonolatry
   Norjan Abhorration julkaisi ensimmäisen studioalbuminsa ja onhan tylyä ajoa. Mielettömän aggressiiviset vokaalit ja todella rujot soundit tekevät kokonaisuudesta lähes mielipuolisen. Tästä porukasta kuullaan vielä!
7. Sabbat – Sabbaticult
   Japanin Sabbat taitaa blackthrashin ja peijoonin palvonnan salat. Uusi studiolevy kolmentoista vuoden jälkeen osoittaa väittämän jälleen todeksi. Nähtäväksi jää, jääkö tämä viimeiseksi Sabbat-albumiksi, vai saadaanko vielä jatkoa.
8. Blood incantation – Absolute Elsewhere
   Kosmista huuruilua, death metallia, 70-luvun space rockia, vähän jousisoittimia ja huiluja. Melkoinen soppa, mutta Blood Incantation saa sen toimimaan. Bändi uskaltaa ja osaa rikkoa genrerajoja tyylikkäästi, eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä.
9. Deicide – Banished By Sin
   Vanha yrmy Glen Benton joukkioineen näytti, että vielä lähtee ja vallan hyvin lähteekin. Tiukkaa ajamista ja ai että Steve Ashaimin rumpalointia on ilo kuunnella.
10. Scumripper – For a Few Fixes More
    Scumripperin uutuukainen on saastaista, punkinkatkuista death metal -ryöpytystä. Hyvällä tavalla räkäiset soundit, repivät vokaalit ja kunnon riffejä. Hyvä Mikkeli!

Erikoismaininnat listan ulkopuolelta:
Cryptic Hatred – Internal Torment
Bruce Dickinson – The Mandrake Project
Inquisition – Veneration of Medieval Mysticism and Cosmological Violence

Jani Tuomi

1. Blood Incantation – Absolute Everywhere
   Death (se old-school-bändi), Pink Floyd ja Tangerine Dream yhtenä soppana maistuu paremmin kuin luulisi. Dullaakin palaa kuin Snoop Doggilla yhden päivän aikana. Muistakaa lapset varoa, Blood Incantation voi olla portti vahvempiin äänitteisiin!
2. Ihsahn – Ihsahn
   Kirkkojen tuhkaamisesta ollaan jo aika kaukana, mutta Ihsahnin uusimmalla levyllä on luonnollinen jatkumo hienojen soololevyjen kategoriassa. Myös instrumentaalina julkaistu levy sisältää varsin muikeita orkestraatioita.
3. Fleshgod Apocalypse – Opera
   Italiasta tulee muutakin hyvää kuin pasta, pizza ja jalkapallo? Voiko olla mahdollista? No voi, sillä FA:n uusin levy sisältää kipakan rytmin lisäksi enemmän melodioita kuin Ruotsin euroviisukarsinnat vuosiin. Vertaukseni kenties ontuu kuin FA:n solisti/biisintekijä F. Paoli vuorelta pudottuaan, mutta on silti totta!
4. Wintersun – Time II ja Time Package
   Mäenpään Jari sai kovalevynsä sisällön uploadattua ja löysi tarpeeksi siedettävät asetukset digitaalisista hilavitkuttimistaan, jotta kehtasi laittaa ulos tämän eeppisen metallin La Sagrada Familian. Jos olisin kultakorva, kitisisin liiasta volyymista, mutta koska kuuntelen metallia ja minulla on tinnitus, niin mitäs siitä. ”Bonusmateriaali”-biisejä oli niin paljon, että Ensiferumin jätkät itkevät vieläkin hyvän biisin perään.
5. Wormwood – The Star
   Ruotsista tulee muutakin hyvää kuin…öh…no tämä bändi ja seuraava. Helvetin hienoa melo-/folk-ördää ja ehkä vuoden kaikista komein yksittäinen biisi ”Ro”.
6. Skraeckoedlan – The Vermillion Sky
   Ruotsista tulee siis muutakin hyvää kuin Wormwood! Kunnon surinarokkia ja avaruudellisia visioita.
7. Einvigi – Monokroma
   Parhaiten piilotettu helmi -kilpailun voittaja jo vuodesta simpukka ja kalkkikivilouhos. Kun yhdistää parhauksia tavoittelevat puhtaat melodiat ja rähinää sisältävää bläkkistä pienissä erissä, niin tulos on parhaimmillaan tämä.
8. Leprous – Melodies of Atonement
   Jos Einar Solbergin falsetti ottaa korvaan, niin mene korvalääkäriin. Entisestä Ihsahnin taustabändistä on kasvanut vuosien myötä todella mielenkiintoinen yhtye, jonka kimurantit sävellykset ja enkelimäiset laulut sopivat yhteen kuin hernesoppa ja sinappi.
9. Deep Purple – =1
   Ikisuosikkini syvä purppura on ollut bisneksessä jo kohta 60 vuotta ja poljento on yhä maagista. Uusi kitaristi Simon McBride on tuonut taas sen pakollisen piristysruiskeen, ja bändi kuulostaa yhä classic rockin parhaimmistolta.
10. David Gilmour – Luck & Strange
    Julkaisutahti on kuin Mäenpään Jarilla ja välit entisen bändin jäseniinkiin ovat vähän samankaltaista suorittamista. Siltikin kitaran tunteikkaassa soitossa harva pääsee edes lähelle Gilmouria. Koska lista alkoi pinkfloydiaanisella mehevyydellä, loppukoon se myös siihen.

Konsta Hietaniemi

1. Wintersun – Time II
   Itselleni vuoden (tai no vuosikymmenen) odotetuin levy. Odotukset olivat kasvaneet jo ehkä liiankin massiivisiksi, mutta siitä huolimatta tämä metallimusiikin Iisakinkirkko on sen verran timanttista settiä, että se on ansainnut listan ykköspaikan.
2. The Mist From the Mountains – Portal – The Gathering of Storms
   The Mist From the Mountainsin kakkoslevy ei jäänyt kauaksi listan ykkössijasta. Tämä melodisen, kansantaruista ammentavan metallin järkäle on black metalin genrerajoja rikkova mestariteos.
3. 1349 – The Wolf and the King
   1349:n uusin jatkaa kovien levytysten jatkumoa tarjoamalla jälleen taidolla kasatun kokonaisuuden raivoa, kaaosta ja synkkyyttä.
4. Wintersun – Legendary Early Demos
   Teknisesti ottaen kyseessä ei ole albumi, mutta viiden levyn demokokoelmasta saisi helposti ainakin pari sellaista kasattua. Jari Mäenpään Wintersunia edeltänyt tuotanto sisältää melkoisia helmiä, enkä kyllä vuosi sitten olisi osannut odottaa, että saan listata Wintersunin kahdesti tällaiselle listalle.
5. Cemetery Skyline – Nordic Gothic
   Superkokoonpanon debyyttilevy ei ole ehkä kokonaisuutena osiaan parempi, mutta se ei juurikaan haittaa, kun osat itsessään ovat näin toimivia. “Nordic Gothic” on täysosumia täynnä.
6. Opeth – The Last Will And Testament
   Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan odotin mielenkiinnolla uutta Opeth-albumia, eikä odotus osoittautunut turhaksi. Neljän levyn ajan progemaailmassa seikkaillut yhtye on onnistunut naittamaan nämä vaikutteet uransa alkupuoliskon death metaliin upealla tavalla.
7. Horna – Nyx – Hymnejä Yölle
   Taatun toimivaa black metalia, bonarina hieno akustinen sovitus “Kuoleva lupaus” -kappaleesta. Sanoituspuolen keskittyminen täysin muuhun kun Saatanasta messuamiseen oli piristävää vaihtelua.
8. Nile – The Underworld Awaits Us All
   Nilen nopeus, nälkä ja raivo eivät näytä laantumisen merkkejä. Päätähuimaavan nopeuden lisäksi levyn huippuhetkiä löytyy myös loppupään hitaammasta groovesta.
9. Multa – The Amazing Question
   Murskaavan black metalin ja noisen hallitun kaoottinen kokonaisuus hyvällä lyriikalla höystettynä.
10. Oranssi Pazuzu – Muuntautuja
    Maailman pelottavimman yhtyeen uusin levy ei ehkä aivan yltänyt edeltäjänsä tasolle, mutta ihastuttavan ahdistava ja painostava kokonaisuus bändiltä jälleen saatiin.

Erikoismaininnat listan ulkopuolelta:
Satanic Warmaster – Exultation of Cruelty
Ensiferum – Winter Storm
Pikakassa – Kuudes julkaisu
Ihsahn – Ihsahn

Jaana Wuorma

1. Amaranthe – The Catalyst
   Kyllä Ruotsissa osataan – taas saadaan siitä oivallinen osoitus! Omalle tyylilleen uskollinen bändi ei ole koskaan vielä sortunut toistamaan itseään. Tämäkin levy tuntuu jollain tavalla raikkaalta, vaikka ei sinänsä mitään uutta tuokaan pöytään.
2. Moon Shot – The Power
   Isosoundista tykitystä ja muutama kappale sai ihon kunnolla kananlihalle. Upea teos!
3. Royal Republic – Love Cop
   Toinen ruotsalainen listalla. Vaikka yhtyeen musiikki on punkrock-kaahauksesta vähän rauhoittunut, ja varsinkin tällä levyllä mukaan on haettu vähän popimpiakin sävyjä, on Royal Republic yksinkertaisesti aivan erinomainen yhtye. Tarttuvia biisejä toinen toisensa perään.
4. Kissin’ Dynamite – Back With A Bang
   Rehellistä ja raivokasta bile- ja kruisailurokkia. Tymäkät kitarasoundit. Tykkään!
5. Tyrantti – Ihmispyramidi
   Ero niin soundillisesti kuin muutenkin on niin huomattava aikaisempiin levyihin verrattuna, ettei tätä mitenkään voi jättää listaamatta. Hieno onnistuminen!
6. Nightwish – Yesterwynde
   Nightwish voi käytännössä jo musiikillisesti tehdä mitä haluaa. Nyt on tehty jopa niin kunnianhimoinen eepos, että allekirjoittanut ei ole päässyt siitä vieläkään kunnolla kärryille. Eli omalla tavallaan yllättää edelleen jokaisella kuuntelukerralla.
7. Nestor – Teenage Rebel
   Bändi, joka on yhtä kova niin livenä kuin levylläkin. Laadukasta ja tarttuvaa perusrokkia.
8. Linkin Park – From Zero
   Ensimmäinen levy uuden laulajan Emily Armstrongin kanssa tarjoaa tuttua Linkin Parkia.  Naislaulaja täydentää bändin täydellisesti ja uudet biisit ansaitsevat paikkansa.
9. Dharma Guns – Ex-Generation Superstars
   Mainio debyytti kotimaiselta rokkipumpulta!
10. Anthrax – Buried Into Your Flesh ( Live Fitchberg ’93)
    Livelevy, jota kuuntelee oikeasti mielellään. Meininki kuuluu tällä lätyllä erinomaisesti. Tätä kuunnellessa kyllä nyrkki viuhuu!

Erikoismaininnat listan ulkopuolelta:
Sebastian Helin – Katarsis
Thundermother –  Dead or Alive EP
Anzi Destruction – High on You EP 

Lukijoiden vuosiäänestys löytyy puolestaan täältä.