KadavriK – Grimm I & II

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 25.6.2015

”Grimm I & II” on saksalaisen KadavriKin neljäs albumi, mutta ensimmäinen julkaisu, johon allekirjoittanut bändin tuotannosta tutustui. Aihepiireiltään tämä kokonaisuus rakentuu kahden vähemmän tunnetun Grimmin sadun ympärille. Jos tuntee Grimmin satuja, voi päätellä, ettei kyseessä ole tarinat hilpeimmästä päästä. Synkät sanoitukset saavat toverikseen yhtä synkeää musiikkia, joka on tarkemmin paikannettavissa tunnelmallisen black/death metalin kentälle. Valonpilkahduksia ei juurikaan ole, mutta kauneutta voi löytää myös synkkyyden keskeltä, kuten kaikki metallin kuuntelijat varmasti tietävätkin.

Albumin ensimmäinen puolisko ”The Armless Maiden” kertoo erään sankarittaren tarinan lapsuuden traumoista vapautukseen. Se muodostuu viidestä kappaleesta, joihin mahtuu mukaan myös yksi instrumentaali. Näissä biiseissä paljolti toiston voimaan luottavat lyriikat eivät päätä huimaa, mutta musiikissa on sentään paljon vaihtelua. Ajoittain sorrutaan jopa liikaan kikkailuun, kun yksinkertaistaminen olisi voinut olla fiksumpi vaihtoehto. Saatekirjeessä sanotaan, että tätä albumia tehtäessä ei haluttu tehdä minkäänlaisia kompromisseja vaan tehtiin kaikki tarkalleen siten, kuin haluttiin. Tulee väistämättä mieleen, että jokunen kompromissi olisi voinut olla paikallaan.

Tarina-arkun avaa ”Wither Away”, joka alkaa vakuuttavasti muttei kuitenkaan osoittaudu kovinkaan erikoiseksi biisiksi. Toisessa kappaleessa ”All The World But One” kuullaan paras ja tarttuvin kertosäemelodia, mitä levyltä löytyy. ”Ruins” on progeilevampi kappale, joka kompastuu jankkaaviin sanoituksiin. Instrumentaali ”7 Years” on tunnelmaltaan odottavainen, kuten sen nimenkin perusteella voi olettaa. Se ei katkaise tarinaa ikävästi vaan vie sitä sujuvasti eteenpäin verkkaisilla ja aavistuksen vinksahtaneen kuuloisilla kitaravalleillaan. ”Queen Of Sylvan Landsissa” päästään tämän lorun loppuun, joskin loppuratkaisu jää itselleni hieman hämäräksi. Melodisilta osiltaan viides biisi kuitenkin miellyttää korvaa suuresti. Tästä suurin kiitos kuuluu pianolle, joka ilmaantuu kuin tyhjästä levylle mukaan tässä biisissä ja pysyy mukana kautta toisen puoliskon.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Albumin toinen osa ”Thoughts Of The Sore” on pääpiirteiltään musiikillisesti linjassa ensimmäisen puoliskon kanssa, mutta lyyrisesti ja temaattisesti erilainen sekä myös kiinnostavampi. Vaikka ensimmäinen osio kertookin kädettömästä neitosesta, nyt sukelletaan vieläkin synkemmille vesille. Kuten saatekirjeessäkin todetaan, ”Thoughts Of The Sore” rikkoo viimeisetkin romanttiset alluusiot, joita kuulijalla vielä tässä vaiheessa saattaa mielessään olla.

”Lords” jää etäiseksi, vaikkei mikään huono kappale olekaan. En oikein saa sen sanoituksista otetta, minkä takia koko biisi jää vähän roikkumaan kysymysmerkkinä ilmaan. Toisen osion toinen biisi ”Voids” on sekä musiikillisesti että sanoitusten puolesta kenties albumin suoraviivaisin tekele. Silti se on mielestäni myös kiinnostavin, koska siinä on eniten tarttumapintaa. Siinä missä moni muu kappale uhkaa äityä sekavaksi, tässä pysytään itse asiassa. Tätä seuraava ”Shuttered” on melkoinen alistusbiisi naisen nyyhkimisäänineen ja tylyine lyriikoineen. Jälleen pianoa pimputetaan taustalla mielipuolisesti. Tämän kaikin puolin väkivaltaisen rykäisyn jälkeen onkin vuorossa albumin päätösbiisi ”Helix”. Sen mukaan me emme koskaan tule oppimaan virheistämme, ja vaikka kuinka yritämme pysäyttää tätä syöksykierrettä, se ei onnistu, vaan aallot tulevat ja nielaisevat meidät syvyyksiin. Biisin lopussa tuleva saksofonipätkä tulee lievästi sanottuna puskista ja jättää kuuntelijan kulmat hämmentyneeseen kurttuun levyn päättyessä.

”Grimm I & II” on albumikokonaisuus, joka koostuu kahdesta temaattisesti toisilleen vastakkaisesta osasta tai luvusta. Siinä missä ”The Armless Maiden” on selkeä tarina, joka etenee kronologisesti alusta loppuun, ”Thoughts Of The Sore” on nimensä mukaisesti enemmänkin ajatuksia, jotka eivät asetu mihinkään tiettyyn aikaan tai paikkaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Huomaan tämän albumin kohdalla tarttuvani monessa kohtaa sanoituksiin. Läheskään kaikkien digitaalisten promojen mukana ei lyriikoita tule, mikä on harmillista. Koska usein se menee niin, että jos kiinnostun jonkin biisin sanoituksista, alan kuunnella musiikkiakin eri tavalla, tarkemmin. Kaikkien musiikkityylien tai bändien kohdalla sanoituksilla ei ole minulle niin paljon merkitystä, mutta esimerkiksi tämä albumi on sellainen, joka olisi varmasti jäänyt hyvin ontoksi kuuntelukokemukseksi, ellei lyriikoita olisi ollut käsillä. Myös pelkällä musiikilla voi toki kertoa tarinoita ilman sanoja, mutta tässä tapauksessa sanat ja musiikilla maalatut kuvat linkittyvät kiinteästi yhteen.