Kahdenkymmenen vuoden jälkeen soitanta on yhä tiukkaa ja raivokasta – klassikkoarviossa Testamentin ”The Gathering”

Yli kolmekymppinen jenkkiläinen thrash-hirmu Testament on yhä tänäkin päivänä hyvässä iskussa. Vuonna 2008 julkaistun ”The Formation of Damnationin” jälkeen kokoonpanolta on tullut laadukasta tuotosta. Tämän vuoden loppupuolella Testamentin on tarkoitus lätkäistä julki uutta soitantaa, joka lupailee muusikoiden sanojen mukaan enemmän ”old schoolimpaa” tavaraa.

Testamentin old school -tuotanto on aina ollut erittäin tiukkaa tavaraa. Aina bändin esikoisjulkaisusta ”The Legacy” (1987) 1990-luvun alkupuolella julkaistuun ”Souls of Blackiin” ovat bändin nykyisten tuotantojen lisäksi monesti soineet levysoittimella, kun kalifornialaisten thrash-veteraanien musiikkia halutaan fiilistellä. Joillekin on nähtävästi bändin ensimmäinen kokopitkä se ainoa ja oikea kunnon old school -julkaisu, jolloin ”The New Order” (1988), ”Practice What You Preach” (1989) ja ”Souls of Black” (1990) ovat jääneet enemmän välimaastoon tai korkeintaan ok:n ja hyvän arvosanan välille. Näen itse, että nämä neljä ensimmäistä albumia ovat Testamentin klassikkotason julkaisuja, jotka ansaitsevat enemmän arvostusta ja kunniaa.

Sitten koitti 1990-luvun huuma, kun grunge saavutti suosiota kuluttajien keskuudessa. Monet heavy/thrash-yhtyeet joutuivat kovan paikan eteen, kun varsinaiselle hevimusiikille ei löytynyt enää tarpeeksi kysyntää. Jotkut bändit lähtivät etsimään uudenlaista tyylisuuntaa ja imagoa, kuten aikoinaan Metallica, minkä seurauksena tulos oli heikompaa mitä klassisella 80-luvulla.

Testament joutui saman ongelman eteen. Mainio ”Souls of Black” ei saanut yhtä hyvää vastaanottoa mitä aikaisempi ”Practice What You Preach” sai. Sen seurauksena bändi lähti kokeilemaan hevimpää suuntaa ”The Ritual”-albumilla (1992), mutta vastaanotto oli kehno. Tästä seurasi bändin ilmapiirissä turhautuneisuutta, joka johti miehistövaihdoksiin ja uudenlaisten tyylien kokeiluihin. Hieman ok-tasoisen ”The Low”-albumin (1994) ilmestyttyä tulos oli kokoonpanon raskaimpia vetoja, mitä bändi oli noihin aikoihin saanut aikaiseksi, mutta seuraava julkaisu ”Demonic” (1997) osoittautui kiistanalaiseksi. Levy on paikoitellen aggressiivista ja samalla death metal -vaikutteista jälkeä, muttei ole koskaan ollut hyvässä suosiossa. Joillekin albumi maistuu, mutta itse en näe tämän olevan Testamentin parhaimpia julkaisuja. Se on bändin mittapuulla liian raskas levytys, joka ei vain sovi heidän tyyliinsä.

Tänä vuonna 20 vuotta täyttävä ”The Gathering” on aivan toista maata. Aikaisempien sekoilujen jälkeen Testament on saanut suuntauksensa paremmin kasaan, mikä kuuluu bändin kahdeksannessa kokopitkässä. ”The Gathering” on vielä tänä päivänä bändin raskaimpia julkaisuja, mutta mikä saa tämän julkaisun kuulostamaan paremmalta kuin edellinen ”Demonic”, siihen löytyy monia syitä. Sävellyksistä löytyy tarttuvia, mieleen uppoutuvia ja tiukkoja soitantoja sekä monipuolisia sovituksia. Levyn nopeatempoinen starttiralli ”D.N.R. (Do Not Resuscitate)” iskee ensimmäisten kolmen minuutin aikana ällikällä naamaan, minkä seurauksena ”Down for Life” antaa armotta samalla mitalla takaisin. Hullunkurista myllerrystä jatkuu ”Eyes of Wrathin”, ”True Believerin” ja ”3 Days in Darknessin” aikana, vaikka välissä lasketaan maltillisesti tempoa. Mainioiden sovituksien myötä kappaleet eivät missään vaiheessa tunnu tylsiltä.

”Legions of the Dead” luokittuu albumin tylyimmäksi ralliksi, joka paranee jokaisen kuuntelukerran jälkeen. Tähän vihaiseen ja raivokkaaseen kappaleeseen ei tule tippaakaan kyllästymään! Levyn puolivälin aikana taso ja maltti pysyvät hitusen verran kevyempinä, mutta seasta löytyy mainiot ”Careful What You Wish For”, ”Allegiance” ja upea päätösveisu ”Fall of Sipledome”. Kiekon niinkutsutut ”heikommat lenkit” ”Riding the Snake” ja ”Sewn Shut Eyes” luokittuvat enemmänkin pienimuotoisiksi välimaastoiksi, kunnes muusikot painavat viimeisillä metreillä kaasua ja jyräävät kaikki mielistelijät ja epäilijät alta pois.

”The Gathering” on vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeen aggressiivinen, mutta laadukas julkaisu. Erityisesti isot plussat tulevat Chuck Billyn väkevistä laulusuorituksista. Onhan ukko tuonut aikaisemmin esille örinäosaamisensa edellisellä albumilla, mutta ”The Gathering”-kiekossa örinät on onnistuttu hyvin sovittamaan ja pitämään maltillisemmin esillä, mitä ”Demonicissa”. Ärinöitä ja örinöitä on yksinkertaisesti ”Demonicissa” liikaa.

Vuonna 2017 Nuclear Blastin uudelleenjulkaisema albumi uudella kansitaiteella on myös hieno suoritus. Alkuperäinen kansi on aina ollut mielestäni hieman outo näky kaikkine epäsymmetrisine ja kummallisine anatomioineen. Uudempi ulkoasu on tyylikkäämpi ja selkeämpi ja juuri sellainen, mikä sen piti olla alun perin. Uusimman ja päivitetyn julkaisun lisäksi albumilta löytyy Japanin-versiossa julkaistu instrumentaalijammailuveto ”Hammer of the Gods”.

Tiivistetyin sanoin Testamentin ”The Gathering” on todellinen helmi yhtyeen historiikissa. Edellisen julkaisun jälkeen levyä on paranneltu huomattavasti, vaikka meno ja tunnelma on raskas. Silti ”The Gathering” ei kuulosta kuolonmetallilta, vaan hyvältä thrashilta, ja erityisesti hyvältä Testamentilta. Kahdenkymmenenkään vuoden jälkeen ”The Gathering”-albumin jälki ei ole heltynyt yhtään.

 

Kappalelista:

1. D.N.R. (Do Not Resuscitate)
2. Down for Life
3. Eyes of Wrath
4. True Believer
5. 3 Days in Darkness
6. Legions of the Dead
7. Careful What You Wish For
8. Riding the Snake
9. Allegiance
10. Sewn Shut Eyes
11. Fall of Sipledome

Testament Facebookissa

Testament Homepage

Kirjoittanut: Sami Elamaa

 

 

Kommentoi julkaisua