Kaksiosainen goottimessu – Cemetery Skyline ja Tribulation Tampereella 7.5.
Torstai on toivoa täynnä, kuuluu jokseenkin kulahtanut sananlasku. Toivoa päiviinsä voi kuitenkin jokainen ammentaa mielikuvitusta käyttämällä mistä tahansa lähteestä, ja viime torstaihin valoa valoivat goottirock-yhtyeet Tribulation ja Cemetery Skyline. Ensiksi mainittu otti ensiaskeleensa death metal -aktina vuosituhannen alussa, jälkimmäinen puolestaan julkaisi debyyttinsä vajaat kaksi vuotta sitten.
Tällaisilla kilometreillä olisi voinut kuvitella Tribulationin olevan illan pääesiintyjä, mutta ei. Cemetery Skylinen asema illan kiistattomana päätähtenä selittyy paitsi sillä ensiluokkaisella debyyttialbumilla, myös bändin viisihenkisen jäsenistön aiemmilla edesottamuksilla. Laulaja Mikael Stanne, rumpali Vesa Ranta, kosketinsoittaja Santeri Kallio, kitaristi Markus Vanhala ja basisti Victor Brandt ovat kukin tahoillaan niin meritoituneita muusikoita, että heidän edesottamustensa erittelyyn voisi kuluttaa artikkelin jos toisenkin. Tämän raportin fokuksena kuitenkin on nimenomaan Cemetery Skyline ja heidän viime viikkoinen keikkansa Tampereen Tavara-asemalla.
Tribulationin intronauha soi jo astellessani hämyiselle Tavara-asemalle. Tostai-iltana lämppäriä pääsi katsomaan hyvin läheltä lavan edustaa, jossa sauhuavat suitsukkeet loivat tunnelmaa lähestyvälle goottimessulle. Varttia vaille kahdeksan aikoihin Tribulation-nelikko Johannes Andersson, Adam Zaars, Oscar Leander ja Joseph Tholl käynnistivät 45 minuuttisen settinsä kappaleella ”The Unrelenting Choir”. Jo biisin ensimmäisestä kitaramelodiasta aavistin, että tulisin viihtymään loistavasti seuraavat kolme varttia.
Tribulationin paketissa palaset ovat loksahtaneet kohdilleen just eikä melkein. Tarttuvat kappaleet eivät päästä otteestaan helpolla ja varsinkin kitaristeilta löytyy soittotaitoa vapautuneeseenkin revittelyyn, eikä ulosannista paista sen enempää liiallinen itseironia kuin totisuuskaan. Soitto on sulavaa aina muusikoiden liikehdintää myöten, eikä yhtye vesitä tummanpuhuvaa imagoaan liiallisella yleisön kosiskelulla tai maanittelulla. Yleisö lämpenee Tribulationille setin edetessä aina vain paremmin, eikä vastaanotto ole lainkaan hassumpi arki-illan lämppärille. Setin päätyttyä pohdin, että tällaisen avauksen jälkeen Cemetery Skylinellä olisi täysi työ todistaa paremmuutensa.
Cemetery Skyline
Puoli tuntia Tribulationin jälkeen koittaa sitten superkokoonpanoksi kutsutun Cemetery Skylinen hetki parrasvaloissa. Vaikka orkesterilla ei toistaiseksi ole mittavaa yhteistä historiaa, huomaa bändin otteista heti, että nyt on lavalla sujuvasti yhteen pelaava ryhmä ammattilaisia. Jos Cemetery Skyline -viisikko ei olekaan ollut yhdessä pitkään, ovat bändin jäsenet tulleet kohtalaisen tutuiksi muiden yhtyeidensä kautta. Tällä on varmasti vaikutusta siihen, miten nopeasti nämä musikantit ovat löytäneet yhteisen sävelen Cemetery Skylinessä.
Goottirockin kliseillä flirttailu on oleellinen osa Cemetery Skylinen juonta, ja näitä kliseitä nostettiin ylpeästi framille Tavara-aseman keikalla. Lavavalaistus nojasi tukevasti tummiin neonväreihin, pukukoodi oli musta ja kitaristilla sekä kiipparilla oli varmuuden vuoksi vielä tummat kakkulat silmien suojana. Goottisynkistelyn kaavan rikkoi peittelemätön esiintymisen ilo, joka huokui vaihtelevasti jokaisesta laulu- ja soittoniekasta. Yleisö sai nopeasti kiinni bändin fiiliksestä, vaikka välillä basistin täytyikin vähän muistutella, missä kohdassa kuuluu taputtaa.
Lokakuussa 2024 julkaistu Cemetery Skyline -debyytti ”Nordic Gothic” sisälsi kymmenen kappaletta. Näiden lisäksi keikalla kuultiin kaksi ennen julkaisematonta biisiä, jotka näkivät päivänvalon vastikään julkaistulla esikoisalbumin deluxe-versiolla. ”Dream Delusion” ja ”Nothing from This World” olivat tervetullut lisä keikkasettiin, vaikka niiden karsiutuminen albumin alkuperäisversiolta olikin helppo ymmärtää. Reilun tunnin kestänyt setti huipentui kappaleeseen ”Alone Together”, jonka jylhät loppupaisuttelut olivat paras mahdollinen päätös illalle.
Tribulation ja Cemetery Skyline tarjosivat Tampereella kaksiosaisen goottinäytöksen, jossa ensimmäinen edusti perinteisempää ja synkempää linjaa, kun taas jälkimmäinen luotti vähän juustoisempaan ilmaisuun. Osapuolet täydensivät toisiaan, ja kokonaisuus olisi ehdottomasti kärsinyt jomman kumman puuttumisesta. Markus Vanhalan ja Sande Kallion visiosta käynnistynyt Cemetery Skyline on nopeasti kasvanut epämääräisestä sivuprojektista täysiveriseksi kokoonpanoksi, josta koko miehistö näyttää olevan aidosti innoissaan. Viime syksynä bändi keikkaili jo Atlantin tuolla puolen, ja muutama päivä sitten Suomesta käynnistynyt kiertue jatkuu Euroopan suurkaupunkeihin. Jos nämä suorastaan ylityöllistetyt muusikot eivät vain repeä liitoksistaan, voi näillä näytöillä povata Cemetery Skylinen lepakonsiipien kantavan vielä pitkälle.
Kuvat OutoKuva
