Supergroupit ovat lähes tulkoon aina suuri kasa hukattua potentiaalia. Useimmiten ryhmien jäsenistö on huomionarvoisempaa kuin itse musiikki, eikä olekaan kovin harvinaista nähdä noiden bändien vaipuvan alkuhuuman jälkeen unholaan. The Damned Things koki periaatteessa saman kohtalon, vaikka etenkin laulaja Keith Buckleyn pääbändi Every Time I Dien fanikunta on pitänyt yllä bändin fanitusta. ”Ironiclast”-debyytistä on kahdeksan ja puoli vuotta ja viimeisistä keikoista vuoden verran vähemmän, mutta bändi on taas yllättäen aktivoitunut keikkojen ja ”High Crimes” -levyn muodossa.

Tämän tyypin bändit epäonnistuvat monesti tyylillisesti siksi, että jokaisen bändin jäsenen oletetaan tuovan bändiin mukanaan oman pääprojektinsa parhaat puolet ikään kuin bändit olisivat suoraan osiensa summa. Useimmiten sivuprojekti on artistille kuitenkin mahdollisuus ilmaista muita musiikillisia puoliaan, joten noita epäreiluja odotuksia ei voine lunastaa oikein mitenkään. The Damned Things on siinä mielessä mielenkiintoinen bändi, että sen tähtäimessä on aina ollut tarttuva rock-musiikki, vaikka Every Time I Die / Anthrax / Fall Out Boy -akselin jäsenistö ei välttämättä anna sellaista mielikuvaa aivan heti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”High Crimes” on jopa hieman helpompaa sulateltavaa kuin ”Ironiclast”-debyytti, mutta kaikella hyvällä. Bändin jäsenistö on kokenut muutoksia: basisti Josh Newton (ex-Every Time I Die) on vaihtunut Alkaline Trio -basisti Dan Andrianoon ja TDT:n viime aktiivisuuden aikana Scott Ianin kanssa Anthraxissa kitaroinut Rob Caggiano on poistunut bändistä täysin ilman korvaajaa. Ja bändi toimiikin aivan hyvin ”vain” kahden kitaristin voimin. Muu jäsenistö on pysynyt samana – laulutonttia hoitaa edelleen Every Time I Dien Keith Buckley, rytmikitaraa Anthraxin Scott Ian ja soolokitaristin ja rumpalin virkaa hoitavat Fall Out Boyn Joe Trohman ja Andy Hurley.

Musiikillisesti ”High Crimes” tarjoaa melko lailla juuri sen, mitä bändiltä tässä vaiheessa voi odottaa – perusjykevää rockia tarttuvine melodioineen. Siinä, missä ”Ironiclast”-levyllä panostettiin hieman raskaampaan rock-ilmaisuun, on ”High Crimes” hieman henkevämpi ja groovaavampi. Säröä on hieman laskettu, ja bändi kuulostaa astetta persoonallisemmalta verrattuna nykyisillä mittapuilla hieman persoonattomaan debyyttiin. Vaikutteita on otettu edellislevyyn verrattuna huomattavasti vaihtoehtoisemman rockin puolelta, mikä näkyy vahvimmin ”Something Good” -sinkkukappaleella. Jokainen bändin jäsenistä hoitaa tonttinsa hyvin, eikä musiikki tunnu liikaa joltain show-caselta, jossa jokaisen jäsenen on pakko päästä erikseen esittelemään omia taitojaan.

Eniten äänessä ja suurimpana huomion kohteena on luonnollisesti laulaja Buckley, jonka pääbändissä kuullaan ajoittain vahvasti vaikutteita rockmusiikista. Buckleyn luontainen karisma pääsee ”High Crimesilla” vahvemmin esiin kuin ”Ironiclastilla”, mikä on näin artistin fanina mahtavaa kuultavaa. Sanoituksiltaan ”High Crimes” ei ole aivan yhtä huippuluokkaa kuin Every Time I Dien tuotanto, mutta ne sopivat kuitenkin hyvin bändin formaattiin, sillä pelkistettyyn ja tarttuvaan rockiin ei välttämättä sopisikaan Every Time I Dien kaltainen täyslaidallinen sarkastisia pommeja. Musiikillisesti ”High Crimes” on kaikessa hyvässä ja huonossa hyvin perusteellista ja tarttuvaa rockia, mutta Buckleyn lauluäänen ja sanoitusten karismaattisuus nostaa kuuntelukokemusta huomattavasti.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kaiken kaikkiaan The Damned Things on lähellä, ellei lähimpänä sitä, mitä supergroupilta voi odottaa: ryhmä muusikoita luomassa uutta, toisistaan liikaa riippumatonta musiikkia. Bändi ei ole keksimässä polkupyörää uudelleen, mikä ei tietysti olekaan tarkoitus. En kuitenkaan  kevätflunssan kourissa keksi nasevaa ”pyörä/kova meno” -vitsiä arvostelun päätteeksi. Ehkä ensi kerralla…

7½/10

Kappalelista:
1. Cells
2. Something Good
3. Invincible
4. Omen
5. Carry a Brick
6. Storm Charmer
7. Young Hearts
8. Keep Crawling
9. Let Me Be – Your Girl
10. The Fire Is Cold

Teksti: Thomas Frankton