”Karma, karma, karma, karma, karma chameleon” – Haastattelussa vastikään uuden kokopitkän julkaisseen Vulture Clubin BillyBob BBQ

– No niitä alter egoja nyt tietenkin ollaan vatvottu edes ja takas tässä vuosien varrella, mutta siitä lähdettiin, että jotain luokatonta sen pitäisi olla. Joten tällä kertaa, kun on uusia väännöksiä rummuissa, päädyttiin hieman viilaamaan taas. Paitti basistia, sitä ei viilata. Mihinkään suuntaan.

Teidän uutukainen julkaistiin muutama viikko sitten. Millainen sen tekoprosessi oli, vaikuttiko maailmanlaajuinen pandemia levyn syntymiseen?

– Ei päässy korona puraisemaan meidän sessioita, nauhoitukset hoidettiin jo reilusti ennen. Jopa vuosia sitten. Mutta päädyttiin vetään ne taas kerran studiossa uusiks. Eikä siinä, kyllä kannatti, biisit sykkii nyt kuin ravurin rinta! Sen sijaan tietysti keikkahommia saattoi vähän kusasta asian tiimoilta, mutta ainahan se on seuraava kerta!

Millaisia sykäyksiä ”Human Slaves At Planet Retard” on aiheuttanut niin itse muusikoissa kuin fanikunnassa? Teillä oli älpyn tiimoilta myös levyjulkkarikeikka, fiilikset?

– Keikka oli mainiota aikaa. Soitettiin kaks settiä, levy ekassa, ja tokassa perinteistä sekoilua, jolloinka ihmisetkin lähtivät kiitettävästi mukaan huumaan. Tälleen muutenkin, kun keikat on kortilla, oli ihan helvetin hienoa saada perseet ylös penkeistä. Levyä ei oo kukaan vielä haukkunut, eli varmaan tehtiin jotain oikein taas? Fiilikset on mahtavat, nyt kun vielä kaikki muistaisivat ostaa sen levyn kokoelmiinsa!

Kappaleiden nimet ja lyriikat eivät jää kuulijan mieleen ehkä ensimmäisellä kuuntelukerralla. Kerro hieman sanoitusten synnystä, onko ensin muna vai kana?

– Meidän artisti munii kanoja vuosia. Kukaan ei tiedä, miten se saa ahdettua noin paljon jänniä lauseita noin lyhyisiin biiseihin, mutta ollaan kyllä kovasti tykätty seistä kaiken takana. Kertseissä tähdätään enämpi tohon ”wooohooo-go”-osastoon, ettei kenenkään tartte oppia kovin montaa aakkosta keikan aikana laulaakseen mukana. Mutta kyllähän sinne välillä lipsahtelee ihan oikeitakin virkkeitä.

Mitä muuten tarkoittaa teidän yhteydessä B.F.T.G?

– Tähän olis tietty kiva kelailla jotain mystistä, kuten ”bestial foe to gorgoth”, mutta kyllähän se on tylsästi ”back from the grave”. Alun perin se taisi kertoa Leninin noususta lasiarkusta. Silleen sirkustyyliin.

Hitto, ensimmäinen ajatus ”Vulture Clubista” oli Boy George ja ”Karma Chameleon”. Voisin kuvitella, ettei Culture Club kuulu kuitenkaan siihen bändilaariin, josta ammennatte vaikutteita. Mistä vaikutteet tulevat, mikä innostaa?

– Juurihan se siis tosiaan oli alkuperäinen idea, hyvä kun muistutit, soittaa vain kasaripoppia läskärillä ja mollista, post-Modern Talking olis kans ollut vaihtoehtona, tai Spanky Goes To Hollywood, ja karma kameleontista piti tulla yhtyeelle maskotti. Mutta bändihän siis ammentaa kyllä niin monesta laarista, että välillä hämmentää, et kuin noinkin samankaltaisia biisejä pusketaan pihalle. Yleisesti ottaen kaikki kitaravetoinen musa on lähdemateriaalina, Pulliaisesta Hetfieldiin.

Miten pitkälle olette suunnitelleet bändin tulevaisuutta, mitä siellä näkyy? Discografian perusteella voisi vetää johtopäätöksen, ettei uutta musiikkia tule tyrkylle aivan lähiaikoina…

– Joo, siitähän lähdetään, että yhtään uutta levyä ei enää tehdä. Saattaa toki jotain sinkkua tms. julkaisua vielä puskea, koska uutta musaa tulee väkisinkin. Mutta jos kymmenen vuotta menee välissä, niin pahalta näyttää täyspitkäily. Sen sijaan aiomme edelleen olla kovaakin kovempi livebändi, joka sykkii todella yllättäviin suuntiin, todella yllättäen. Tulevaisuus tuo mitä tuo, toivon mukaan pelkkää ihanuutta.

Mikä sinusta piti tulla isona? Tuliko?

– Tuli, satakiloinen karvanalle, joka vuodesta toiseen saa viihdyttää ihmisiä eri tavoin ja tyylein!

Meillä oli Kaaoszinessä Viisi biisiä piristämään korona-arkea -sarja. Siinä artistit nimesivät ja kertoivat muutamalla sanalla korona-ajan kuunteluistaan. Sarja päätettiin, kun tuli sadas osa julki. Nimeä tältä istumalta viisi biisiä.

– Siitä sarjasta vai viisi biisiä? Omat olis selkeesti: Hanoi Rocks ”Tragedy”, AC/DC ”Ride On”,  Motörhead ”One Track Mind”, Stray Cats ”Storm The Embassy” ja DAG ”Pervy In The Park”. Koska jos istuu suljetun ikkunan takana unelmoimassa, voi yhtä hyvin kuunnella nuoruusvuosien soundtrackia. Silloin ei vielä tiennyt mistään mitään, eikä totuus ollut iskenyt kuin märkä sukka!

Sana on vapaa – eli muistokirjoitus, vapaan kynän tai mielipiteen vuoro on nyt. Sitä ennen: kiitos!

– Kannattaa pitää kengännauhat aina solmittuina. Koskaan ei voi tietää, ryhtyykö jatsijalka allasi joraamaan! Niin, ja menkää hyvät ihmiset levykauppaan ja ostakaa kotimaista musiikkia!

Vulture Club Facebookissa: https://www.facebook.com/vulturec/