Tanskalainen Myrkur on kerännyt vuosien saatossa paljon ihailevia sekä kieroon katsovia katseita. Ja ihmekös tuo. Amalie Bruunin visionäärinen ja ennakkoluuloton lähestymistapa black metalin suhteen on tullut ihmisille selväksi muun muassa ”M” ja ”Mareridt” -albumien myötä…
Miten lähestyä death metallia 2020-luvulla, kun tuntuu siltä, että kaikkea on jo kokeiltu? Tamperelaisella Torchialla tuskin on antaa yleispätevää vastausta koskien deathin ontologiaa – sen sijaan bändillä on antaa albumillinen…
Aikansa kovimpana rock-yhtyeenä pidetty yhdysvaltalainen trio Jimi Hendrix Experience luhistui suosionsa huipulla. Yhtye oli kärsinyt jo vuodesta 1968 asti luovuuden puutteesta ja hiljalleen rockin jättiläinen alkoi luhistua jäsentensä ja managementtinsa…
10 vuotta on vierähtänyt kyllä nopeasti, mutta vuoden eivät onneksi ole tätä albumia tuhonneet. ”Sydänjuuret” on ehdottomasti klassikko-leimansa ansainnut.
Uudelleen perustetun Thanatosin yli kaksikymmentä vuotta kestänyt toiminta näyttää uuden albumin myötä kokevan laskusuhdanteen. ”Violent Death Rituals” on omassa genressään melko helposti unohdettava julkaisu.
Grammy-ehdokkuuden taannoin napannut norjalainen Vredehammer on ehtinyt äärimetallillaan kolmanteen levyynsä saakka. ”Viperous” on moderni black metalin ja death metalin mylly, jota ryyditetään teollisella viballa. Valitettavasti musiikki on sielultaan tyhjää ja tylsää eikä maistu miltään.
Metalliyhtye Vanish julkaisi vuonna 2017 ”Abstract Insanity” -nimisen albumin, jolle yhtye oli luonut tunnin verran eeppistä musiikkia hevin ystävien iloksi. Nyt vajaa kolme vuotta myöhemmin saksalaisyhtye on päättänyt yllättää kuuntelijansa julkaisemalla 27. maaliskuuta ”Altered Insanity” -EP:n, joka on kuin ”Abstract Insanityn” parhaat palat plus kaksi uutta kappaletta.
Demonurkassa olemme pesseet kätemme ja pysyneet tiukasti kotona kuuntelemassa musiikkia. Kyllähän tämä poikkeustila vähintäänkin hiukan harmittaa, joten tämän sunnuntain teemaksi poimitaan suomalaisen miehen tuska. Mitäkö se musiikillisesti tarkoittaa? Tässä tapauksessa…
Pantera oli yhtye, joka kehittyi levy levyltä aina hieman, eikä koskaan tehnyt kahta täysin samanlaista levykokonaisuutta.
Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen parhaimpina puolina on edelleen se, että se ei yritäkään kuulostaa juuri miltään muulta kuin itseltään – samalla vaivihkaa tarjoten kuulijalle piristävää tuoreutta jollain merkityksettömällä, mutta ovelalla tavalla. Musikaalisuutta ja ideoita albumi pursuaa, vaikka saman vanhan kierrättämisestäkin on pitkälti kyse. Parhaiten musikaalisuus tulee esiin jälleen hienosti toimivissa stemmalauluissa, joita yhtye osaa viljellä juuri sopivasti. On mahdotonta sanoa, täytyykö ”Mahdoton yhtälö” kategorisoida vain raskaaksi suomirock-albumiksi mieluummin kuin esimerkiksi suomimetalliksi. Lopulta sillä ei ole välttämättä yhtään mitään merkitystä, sillä Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus on täällä jälleen, yllättävän vahvalla uudella albumikokonaisuudella.
Waltari ei juurikaan esittelyä kaipaa. Yhtye on julkaisemassa tänä keväänä 14. albuminsa, joka kantaa nimeä ”Global Rock”. Vierailijalista on ainakin varsin vakuuttava, mutta entäs albumin sisältö?