Kesällä 1969 tehdastyöläisten ja alemman työväenluokan kansoittamassa Astonin kaupunginosassa Englannin Birminghamin ytimen luoteispuolella syntyi eräs maailman kaikkien aikojen merkityksellisimpiä ja itsellisimpiä rock-yhtyeitä. Paikalliset nuoret miehet ilman sen suurempaa päämäärää olivat…
Kreikkalaisen Plaguen debyyttialbumi ”Portraits of Mind” ei ehkä ole liialla omaperäisyydellä pilattu, mutta bändin vanhan liiton death metallissa kaikki palaset ovat saumattomasti juuri oikeilla paikoillaan. ”Portraits of Mind” on sävellyksiä, sooloja, tuotantoa ja kansitaiteita myöten harvinaisen eheä paketti.
Ranskalaisen Necrowretchin takoman neljännen levytyksen ”The Ones From Hell” vihainen anti ei pidemmän päälle jaksa kiinnostaa. Suurimmat ongelmat kuuluvat läpi puuduttavan suoraviivaisissa sävellyksissä.
Suicide Silence päättää edellisen albuminsa flopattua tehdä juuri sitä, mitä fanit haluavat. Lopputulos on samalla sekä hyvä, että hieman mietityttävä.
Puolalaisen Blaze of Perditionin viides täyspitkä ”Harrowing of the Hearts” on syvällinen ja filosofinen matka sielun ytimeen, jossa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Yhtyeen black metal on helposti lähestyttävää, mutta ei kuitenkaan kärsi katu-uskottavuuden puutteesta.
”Paradigm”-albumista kuulee selvästi että sen on luonut yhtye, jolla on pitkä musiikillinen historia. Albumin kappaleet ovat monipuolisia ja kappalelista on rakennettu huolella, jotta se ylläpitää kuuntelijan mielenkiintoa eikä töki korvissa.
Kevät etenee ja päivät pitenevät, joten kasvakoon myös biisien mitta! Otetaan Demonurkan pohdittavaksi tänä sunnuntaina proge. Valitusta kolmikosta jokainen kuvailee itseään tavalla tai toisella progressiiviseksi. Se voi tarkoittaa hyvin monenlaisia…
”I am the Lizard King, I can do anything!” siteerasi Jim Morrison skotlantilaista sosiaali-antropologi Sir James George Frazeria The Doorsin konserteissa 1960-luvun lopulla. ”Morrison Hotel” -albumilla Los Angelesin hapokkaan rockin kuninkaat palasivat juurilleen spontaanin musiikin teon ja autenttisen levytuotannon pariin.
Vuonna 2019 mainion ”Verkligheten”-albuminsa julkaisseen ruotsalaisen Soilworkin toinen täyspitkä ”The Chainheart Machine” on ehtinyt jo kahdenkymmenen vuoden ikään. Jälkeenpäin huomaa helposti, miten luonnollisena jatkumona ”The Chainheart Machine” on kappalemateriaalinsa osalta toiminut Soilworkin tuotannossa.
Primuksen hämärät, kieroutuneet ja kummalliset sanoitukset pursuilevat joka nurkasta sarkasmia. Niiden vastapainoksi huikean korkeatasoisen soittotaidon omaavan trio-yhtyeen instrumentaatio, mielipuolisen villeille, funkahtaville jamiosuuksille perustuvat funk metal -kappaleet äkkiväärine sooloineen muodostavat uniikin sekopäiseltä kuulostavan yhtyeen soundipoliittisen perustan.
Vaikka Crimson Sun ei ehkä olekaan keksinyt maailmaa mullistavaa metallia, on ”Fates”-albumissa niin viihdyttävät kuin viehättävätkin piirteensä. Albumiin kannattaa tutustua, jos melodinen metalli on mieleesi.
