Kauko Röyhkän muistelmien ensimmäinen osa on häpeilemättömän hauska ja koukuttavaa luettavaa
Niin suomalaisista muusikoista kuin yhtyeistäkin on viime vuosien aikana tipahdellut tasaiseen tahtiin elämäkertoja. Yhteistä näille lukuisille teoksille on se, että ne on kynäillyt pääasiassa joku muu kuin kyseinen muusikko tai bändi itse. Kauko Röyhkä on tehnyt poikkeuksen tähän kaavaan, sillä muusikko itse on kirjoittanut elämäkertansa. Muistelmien ensimmäinen osa ”Marjatan poika” julkaistiin syyskuussa Docendo-kustantamon kautta, ja ensimmäisen osan luettuaan joutuukin jäämään kärsivällisesti odottamaan seuraavaa.
Kauko Röyhkä on omintakeinen persoona, jonka taustoja ja ajatuksia muistelmien ensimmäinen osa hieman raottaakin. Vuonna 1959 syntynyt Jukka-Pekka Välimaa on tähän päivään mennessä julkaissut noin 40 albumia ja vajaa parikymmentä kirjaa, joten varsin tuotteliaasta miekkosesta on kyse. ”Marjatan poika” -kirja keskittyy Röyhkän lapsuuteen ja nuoruusvuosiin, ja päättyykin kutkuttavasti vuoteen 1980, jolloin Röyhkä julkaisi ”Steppailen”-debyyttialbuminsa sekä ”Tien Laidalla Waterloo” -esikoisromaaninsa.
”Marjatan poika” lähtee liikkeelle mistäpä muusta kuin lapsuudesta, joka Röyhkän osalta koostuu pitkälti kahdesta paikkakunnasta. Äitinsä kanssa asuva Röyhkä asui Oulussa, mutta kesät hän vietti äitinsä lapsuusseudulla Pellossa. Siinä missä Oulu kuvastaa hänelle harmautta ja ankeutta, tapahtui Pellossa monenlaisia värikkäitä tapahtumia, joista Röyhkä tapansa mukaan kertoo sensuroimatta. Kirjassa Pello näyttäytyy pienen pojan silmissä kotoisana ja kutsuvana, jossa seikkailut odottavat joka nurkan takana.
Pojan varttuessa äiti ja sukulaiset menettävät painoarvoa Röyhkän elämässä, vaikka erityisesti äiti onkin olennaisesti osa sitä. Tilalle tulevat luonnollisesti luokkatoverit, joista Röyhkä ei montaa kelpuuttanut ystäväkseen. Toisinaan laatu korvasi määrän, mutta Röyhkän lähipiiriin lukeutui monia erikoisia tyyppejä, joiden kanssa hän sai kokea niin ilot kuin surutkin. Ystäväpiiri antoi oman erikoisen twistinsä nuoren miehen elämään.
Jo hyvin varhaisessa iässä Röyhkä kiinnostui kirjallisuudesta, mikä myös heijastui vahvasti hänen nuoruuteensakin. Nuoruudessa kiinnostuksen kohteisiin lukeutuivat niin musiikki kuin naiset, joiden kanssa Röyhkä ei aluksi saavuttanut menestystä, vaikka hinku oli kova. Kuitenkin molempien kohdalla sinnikkyys palkittiin, erityisesti musiikin suhteen, josta muotoutui tärkeä osa nuoren miehen identiteettiä. Röyhkällä oli alusta asti vahva visio siitä, millaista musiikkia hän halusi tehdä, ja oman pään pitäminen palkittiinkin ajan kanssa.
Lukioikäisenä Röyhkän elämän suuntaviivat alkoivat hahmottua, vaikka mies tuskin sitä vielä silloin tiesikään. Menestykset kirjoituskilpailuissa ja välivuosi lukion jälkeen antoivat hyvän pohjan oman kirjan valmistelulle. Sekalaiset bändikuviot eivät aluksi tahtoneet kantaa hedelmää, mutta viimeistään muutto Turkuun ja Riku Mattilaan tutustuminen johtivat siihen, että Röyhkän musiikillinen ura lähti raketin lailla vauhtiin. Kuin pitääkseen lukijan jännityksessä, kirja loppuu levyn ja kirjan julkaisuun ja niitä seuranneisiin tunnemyrskyihin.
Mainos päättyy
Kauko Röyhkän ”Marjatan poika” on viihdyttävä, soljuva ja mukaansatempaava teos. Näitä piirteitä voikin toki odottaa veteraanikirjailijalta. Tästä huolimatta itseäni ilahdutti suunnattomasti Röyhkän persoonallinen ja sensuroimaton tyyli, jonka myötä hän ei kaihda tuoda hävettäviäkään ajatuksia tai tekoja esiin. Toisaalta, juuri tämän takia koko kirjan ajan on helppoa pysytellä Röyhkän pääkopan sisällä ja ymmärtää hänen toimiaan. Joku saattaa pitää Röyhkää leuhkivana, härskinä tai röyhkeänä, mutta mitä voi odottaa mieheltä, joka esittäytyi uransa alussa lavalle monituhatpäisen yleisön eteen noustessaan seuraavasti: ”Hyvää päivää, olen uusi rock-idolinne Kauko Röyhkä”. Annan vahvan lukusuosituksen kirjalle.
9/10
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen