”Keskinäinen toveruutemme on olennaisinta yhtyeessämme” – haastattelussa Memoriam- ja ex- Bolt Thrower -keulamies Karl Willetts

Englantilaisen death metalin uranuurtaja Bolt Throwerin pitkäaikaisimman vokalistin, Karl Willettsin aurinkoinen ja intoa puhkuva ääni rahisevan puhelinyhteyden toisessa päässä yllättää iloisesti. Yhdessä mm. Benediction-, Bolt Thrower-,  Sacrilege-, Drop Dead– ja Anaal Nathraak -yhtyeiden kokoonpanoista tuttujen kaverustensa kanssa Willetts perusti Memoriamin loppuvuodesta 2015. Yhtyeen synty oli osa surutyötä Bolt Throwerin pitkäaikaisen, mutta verrattaen nuorena menehtyneen rumpalin Martin ”Kiddie” Kairnsin traagisen poismenolle, joka tapahtui aivan yhtyeen Australian kiertueen alla syyskuussa 2015. Nykyään Birminghamin eteläisessä kylässä, Solihullissa, asusteleva Willetts antoi Kaaoszinelle vuolaansorttisen, vajaan tunnin mittaisen haastattelun eräänä aurinkoisena kevätiltana. Kulttuurialan yliopistotutkinnon musiikkitoimintansa ohella suorittanut Willetts vaikuttaa haastattelun perusteella avarakatseiselta, nuorekkaan positiiviselta ja kulttuuriympäristönsä perinpohjaisesti tuntevalta vanhan liiton metallimuusikolta. Seuraavassa yhtyeen kolmatta albumia, birminghamilaista musiikkikulttuuria, yhteisöllisyyttä ja elämän rajallisuutta sivunnut haastattelu kokonaisuudessaan.

 

Hyvää iltaa Karl. Tässä on Mikko Kaaoszinesta, tervehdys. Mitä sinulle ja Memoriamille kuuluu tuoreeseen Birminghamin kevääseen?

Karl Willetts: ”Hyvää iltaa, ilo on yksin puolellani tulla haastateltavaksenne. On ollut hyvin tyypillinen, ennakoitavissa oleva brittiläinen kevät, ja kuten tietänet, Keski-Englannin kevät on sääolosuhteidensa puolesta aina hyvin polveilevan sorttinen. Välillä vettä tulee niin maan julmetusti, puuskaisat ilmavirtaukset ovat arkipäivää, ja välillä taas kelit ovat hyvinkin kesäiset. Se on osa Birminghamin luontoa se (naurua). Ja siis kiitos kysymästä, kokonaisuudessaan tänne meille kuuluu oikein hyvää.”

(Haastattelijan seuraavaksi kerrottua olleensa aikanaan vaihto-oppilaana Willettsin kotikaupungissa ja tietävänsä edellä kuvatut olosuhteet konkreettisella tasolla suomalaiseksi verrattaen hyvin, Willetts syventää kertomustaan Birminghamin kaupungista, ylpeyttä äänessään.)

Karl Willetts: ”West-Midlands on koko Englannin identiteetti ja sen sykkivä sydän. Teollisen kaupunkikulttuurin ohessa urbaania keskittymää ympäröivä maaseutu on täällä todella kaunista, ja sinne pääsee kulkemaan helposti ja nopeasti kaupungin sykkeestä. Esimerkiksi luontonsa puolesta jumalaisen kaunis Staffordshiren piirikunta on aivan kotiporttimme liepeillä. Olemme erityisen ylpeitä kotiseudustamme ja kaupungistamme. Täällä ajan saatossa luotu musiikkikulttuuri on jotain täysin ainutlaatuista koko maailman mittakaavassa, eikä ainoastaan hardcoren tai metallimusiikin puolella. Populaarimusiikin puolelta UB40, Duran Duran, Electric Light Orchestra (ELO), Manfred Mann’s Earth Band, Jethro Tull…

… ja G.B.H., Extreme Noise Terror, Editors, Farse…

Kyllä! Täältä on tullut paljon hyvää tavaraa. Täällä musiikin ja taiteen kultturissa on aina vallinnut tietty indie-henki, joka on pyrkinyt välttelemään asioiden tekemistä valtavirran ehtojen ja sääntöjen mukaan. Täällä musiikkia tai mitä tahansa tehdessä ei ole ollut tapana laskelmoida, mikä on milloinkin suosion huipulla tai viimeisintä trendiä, kuten esimerkiksi Manchesterissa on ollut tapana toimia, tiedäthän? Juuri siksi kutsun itseäni mielelläni ja ylpeydellä termillä ’brummie’ (paikallisen slangin mukaan ’birminghamilainen’).”

Kun olin aikanani vaihto-oppilaana Birminghamissa, kävin katsomassa myös paljon paikallisten pikkubändien keikkoja. Onko kotikaupunkinne underground-musiikkikulttuuri edelleen yhtä tuottelias ja voimissaan kuin silloin vuosikymmeniä sitten?

Karl Willetts: ”Totta ihmeessä! Täällä on aina henkistä ja taiteellista kasvutilaa uusille tulokkaille. Se on ollut merkittävä tekijä osana kotiseutumme artistikattauksen voittokulkua, eikä yksistään vain Birminghamissa. West Midlandsin kaupunkikeskittymän alueella on tervehenkinen, avarakatseinen, alati uudistuva ja uudella tavalla, uusilla soundimaisemilla musiikkia luova skene, eikä tosiaan vain metallin puolella. Tämä on seurausta sille, että aina uusi sukupolvi tulee luomalla uutta ja sulauttamalla eri tyylejä yhteen. Kaiken tämän kautta olemme luoneet oman, uniikin musiikillisen identiteettimme.”

Totta. Maailman metalli, punk, indie, pop ja rock kuulostaisi varmasti hyvin erilaiselta, jos monet birminghamilaiset bändit ja artistit eivät olisi jättäneet jälkeään sen taiteelliseen luonteeseen ja äänimaisemaan, vai mitä luulet?

Karl Willetts: ”Täsmälleen niin! Olemme jättäneet jälkemme musiikin historiankirjoihin monessakin suhteessa. Ja tällä kulttuurilla on ollut jatkuvuutta, koska sen eteen on ymmärretty tehdä täällä kovasti työtä. Monet paikalliset pubit ja klubit jatkavat edelleen keikkojen järkkäämistä undergroundissa operoiville, paikallisille bändeille ja tekevät osaltaan juuri sitä arvokasta pohjatyötä, jota jokainen sarallaan menestyvä bändi ja artisti tarvitsee osakseen, ja niinhän asian kuuluu ollakin.”

Mutta siis, paneudutaanpa seuraavaksi hieman uudehkoon yhtyeeseesi, Memoriamiin. Mikä oli alkusysäys yhtyeenne toiminnalle? Ymmärtääkseni verrattain nuoren (Bolt Thrower-) rumpalinne Martin ”Kiddie” Kairnsin traagisella ja yllättävällä poismenolla vuonna 2015 oli merkittävästi osuutta asiaan, vai kuinka?

Karl Willetts: ”Kyllä, Martinin kuolema totta kai järkytti meitä kaikkia pahanpäiväisesti. Se asetti käytännössä pelimerkkimme täysin uuteen asetelmaan monessakin suhteessa. Aikanaan kuvittelimme, että jatkaisimme Bolt Throwerilla hamaan tappiin asti, mutta kuin veitsellä leikaten, koko homma oli ohi yhdessä yössä. Se oli todellakin pysäyttävä kokemus meille kaikille yhtyeen jäsenille ja sai meidät hereille, ajattelemaan elämämme rajallisuutta. Martin oli varmasti viimeinen jäsen yhtyeestämme, jonka osasimme kuvitella lähtevän tästä ajasta siinä vaiheessa. Lisäksi tragedia sai meidät äärimmäisimpien, eksistentialististen kysymysten äärelle: millaisia me olemme ihmisinä, mitä haluamme elämältämme, mitkä asiat tuottavat meille nautintoa ja mikä on meidän tarkoituksemme olla täällä. Ennen odottelin asioiden enemmänkin tapahtuvan itsestään. Kun Martin kuoli, se sai myös meidät vanhat patut ajattelemaan, että etenkin meiltä loppuu pian aika käsiin, jos emme kääri hihojamme ja ala vaikuttamaan asioiden kulkuun itse. Elämä on todetusti lyhyt, eikä meillä ole aikaa jäädä odottamaan, että joku muu tulisi tekemään asiat puolestamme haluamallamme tavalla. Haluamme nauttia joka hetkestä, ja ymmärrämme olevan etuoikeutettuja siinä että saamme ylipäätään tehdä näitä hommia. Martinin poismeno oli siinäkin mielessä opettavainen ja olennainen katalyytti Memoriamin perustamisvaiheessa.”

Onko teillä ollut missään vaiheessa ajatusta jatkaa Bolt Throwerin uraa uuden rumpalin kanssa, Martinin kuoleman jälkeen?

Karl Willetts: ”Martin oli loppuviimein ollut jo pidemmän aikaa niin merkittävä hahmo Bolt Throwerin toiminnan ja spiritin ylläpitäjänä, että emme ole nähneet yhtyeen jatkoa missään määrin mielekkäänä hänen poismenonsa jälkeen. Kuitenkin jälkikaikuna kaikesta poismenoa seuranneesta suruajasta minulle jäi, että haluan juhlistaa kaikkea sitä mitä olemme yhdessä tehneet. Musiikillisesti halusimme alusta lähtien tehdä itse juuri niitä asioita, jotka meille eniten merkkaavat. Tajuan kaiken tämän jälkeen, kuinka paljon nautinkaan yhtyeessä olemisesta, esiintymisestä, albumien julkaisemisesta, biisien kirjoittamisesta ja uuden luomisesta. Halusin myös takaisin esiintymislavalle, mutta samalla halusin luoda myös jotain ihan uutta ja tuoretta. Olihan viimeisin Bolt Thrower -albumimme ’Those Once Loyalin’ ilmestymisestä kulunut tuolloin jo kymmenen vuotta, joten oli tarve saada jotain uuttakin aikaan.

Vaikka Bolt Thrower oli vuosikausia tiivis työyhteisö, me bändin jäsenet asuimme kolmessa eri kaupungissa, ja yhtyeen toiminnan järjestelemisessä oli itsessään aina kauhea aikatauluihin ja logistiikkaan liittyvä säätäminen, emmekä tästäkään syystä juuri pystyneet tai ehtineet viettää yhdessä aikaa pakollisten bänditoiminnan velvoitteiden ulkopuolella niin paljon kuin olisimme ehkä halunneet.

Pohjimmiltaan halusin kuitenkin soittaa hyvien ystävieni kanssa samassa bändissä. Erityisesti toivoin pääseväni viimein soittamaan kunnolla hyvän ystäväni Andrew Whalen kanssa, jonka kanssa soitimme keskenämme eri ajanjaksoina Bolt Throwerissa. Aikoinaan 90-luvun loppupuolella jamittelimme keskenämme treeniksellä, mutta se yhteistyö jäi silloin lyhyeen. Jäin kuitenkin kaipaamaan sitä tunnelmaa, jonka hän sai aikaan rummutuksellaan. Lisäksi olimme jo pitkään puhuneet hyvän ystäväni, basisti Frank Healyn (mm. Sacrilege, Benediction, Anaal Nathraak, Napalm Death), kanssa yhteisen bändin perustamisesta. Pohjimmainen ajatus oli ainoastaan saada murheessa rypemisen ja synkistelyn sijaan jotain positiivista ja rakentavaa aikaiseksi. Lopulta joulun 2015 tienoilla lyöttäydyimme sitten ensimmäisen kerran porukalla yhteen. Ensin ehkä pubiin oluelle ja myöhemmin treenikselle jamittelemaan ja viettämään hauskaa yhteistä aikaa. Se oli huojentava kokemus. Emme toivoneet projektilta muuta kuin sitä, että se olisi hauskaa. Siitähän bändissä olemisessa on pohjimmillaan kysymys. Jo hyvin alkuvaiheessa yhtyeemme taiteellinen konsepti alkoi jäsentyä meidän kaikkien mielestä mielenkiintoiseksi. Sitten pistimme vain hihamme heilumaan. Siitä on nyt kolmisen vuotta aikaa. Työskentelymme tahti kiihtyi kiihtymistään, mutta luontevalla tavalla. Memoriam on myös sikälikin tribuutti Martinille, että hän oli aina muita innostava toiminnan mies.”

Kolmen vuoden olemassa olonne aikana olette pian tulleet julkaisseeksi kolme pitkäsoittoalbumia, mikä on varsin poikkeuksellisen nopea levytystahti nykyisellään ammattitason metallibändeillekin. Mikä on tuotteliaisuutenne ja nopean levytystahtinne salaisuus? Käytättekö mahdollisesti entisiltä yhtyeiltänne ylijääneitä biisejä tai riffejä Memoriamin biisien rakentelussa lähtökohtaisena materiaalina?

Karl Willetts: ”Halusimme alusta lähtien yhtyeeseemme takaisin sen saman nopean, spontaanin, luovan ilmapiirin, joka vallitsi aloittaessamme omat musiikilliset uramme. Emme halunneet tuhlata liikaa aikaa biisien tekoon. Se oli toimintamalli ja julkaisutahti jo 80-luvun lopulla death metal -piireissä. Halusimme kokea menevämme yhtyeenä eteenpäin viipymättä. Vuosien mittaan olemme kuitenkin kehittyneet muusikkoina, joten kappaleidemme sävellysainesten laatu on keskimäärin parempaa kuin uriemme alussa. Kappaleiden kuuluu potkia siinä hetkessä, kun niitä työstetään, ja niiden energisyyden täytyy olla kouriintuntuvaa. Se on mielestäni tärkeintä, mitä tulee bändituotantojen onnistumiseen. Halusimme tietoisesti välttää kappaleiden liiallisen miettimisen ja hieromisen. Rakastamme tällaista työskentelytapaa. Lisäksi se on meille luontevaa. Mitään materiaalia emme ole pöllineet aiempien bändiemme arkistoista, vaan kaikki tuore materiaalimme on työstetty kokonaisuudessaan Memoriamin olemassaolon aikana. Työstämme kaiken materiaalimme treeniksellämme ja omalla kotistudiollamme. Alussa pyörittelemme ja yhdistelemme Scottin luomia ja Frankin sovittamia raaka-aihioita. Tämän jälkeen Whale luo biiseihin rytmisen selkärangan. Lopuksi minä otan instrumentaaliversiot työstettäväkseni, jolloin kappaleiden lyyrinen tematiikka ja ulkoasu saavat lopullisen muotonsa.”

Ketkä ovat Memoriamin luovat voimat, jos sitä voi henkilöittää joihinkin jäseniinne?

Karl Willetts: ”Suureksi osaksi biisimme ainekset syntyvät kitaristimme Scott Fairfaxin ’miljoonan dollarin riffikirstusta’, joksi sitä nykyisellään kutsumme (naurua). Hän on erittäin lahjakas, itseäni nuoremman polven kitaristi. Scott on minua kymmenen vuotta nuorempi ja enemmänkin 1990-luvun metallin tahdissa kasvanut hemmo. Hän imee jatkuvasti vaikutteita 80-luvun lopun anarcho-bändeistä ja sitä uudemmista metallibändeistä, kuten Incantation ja Monstrosity. Scott on musiikillinen runsaudensarvi, jonka käsistä pulppuaa jatkuvasti uutta biisimateriaalia. Hänen sävellystyönsä sopii erinomaisesti Memoriamin pirtaan. Frank taas on kokenut kehäkettu ja erinomainen sovittamaan biisejä. Hänen käsialaansa ovat monien kappaleidemme C-osat, joilla rakennellaan siltoja biisien eri osien välille ja joilla kappaleet saadaan loppupeleissä toimimaan.”

Kuuntelin juuri uuden singlenne ”Shellshock”, joka on todella moukarin lailla iskevä, alleen lanaava vanhan liiton death metal-kappale, jossa on samalla jotain juurevaa, Birminghamista ponnistavalle äärimusiikille tyypillistä rosoisuutta ja dynaamisuutta. Se on mielestäni tasapainoisempaa ja energisempää kuin aiempi materiaalinne. Kuinka hyvin kappale kuvaa tulevan albuminne musiikillista linjaa?

Karl Willetts: ”Joka bändille kolmas albumi on todellisten kykyjen näytön paikka. Kohdallamme se on nyt tässä. Ensimmäiset albumimme (’For The Fallen’ 2017 ja ’The Silent Vigil’ 2018) olivat albumeja, jolloin ehkä haimme vielä omaa musiikilista linjaamme, kokeilimme eri elementtien toimivuutta ja tuotannollisia ratkaisuja musiikissamme. Se oli sen ajan kuva yhtyeestämme, ja koko yhteisen matkamme ajan olemme hitsautuneet yhteen bändinä. Tälle albumille merkittävin lisäarvo oli kuitenkin Russ Russellin (Napalm Death, Dimmu Borgir, At The Gates, The Wildhearts, The Exploited, The Haunted, Lock Up jne.) mukaantulo tuottajan roolissa. Hän oli nappiin osunut valinta ja aiemmin yhtyeemme tuotantoryhmästä puuttunut palanen. Kovan luokan ammattilaisena hän sai hommamme kuulostamaan aiempaa ryhdikkäämmältä. Russ tuli mukaan tuottamaan albumiamme pohjiksi tekemiemme demojen pohjalta. Hän kommentoi uusia biisejämme, teki soundi- ja sovituspoliittisia ehdotuksia ja potki meitä eteenpäin yhtyeenä. Hän sai määriteltyä yhtyeemme optimaalisen, suurelta kuulostavan soundin. Olemme myös säästäneet aiempien studiosessioidemme demonauhoja, joista pari aiemmin käyttämättä jäänyttä tai ideatasolle jäänyttä biisiä päätyi valmiiksi sävellettyinä ja sovitettuina uudelle albumillemme valmiina, hienosti toimivana biiseinä.

Musiikillisesti merkittävin muutos ’Requiem For Mankindille’ edeltäjiinsä verrattuna oli paitsi kappaleiden optimaalinen tuotanto, mutta samalla myös kokonaisuuden rakenteellinen suoraviivaistaminen. Tässä Russilla ja käytettävissämme olleella huippustudiollaan oli todella iso rooli. Uuden albumimme biisit sulautuvat yhteen kokonaisuudeksi todella hyvin. Se on tuotettu viimeistä piirtoa myöden huolella ja maailmanluokan ammattitaidolla. Voimme seistä ylpeinä tämän kokonaisuuden takana. ”Shellshock” on erinomainen, eeppisellä voimakkuudella päälle rynnivä biisi, joka sopii mielestämme täydellisesti albumimme avausraidaksi.”

Tulette siis ilmeisesti jatkamaan yhteistyötä Russellin kanssa myöhemmilläkin albumeillanne, vai mitä luulet? Onko teillä mahdollisesti tarkempia suunnitelmia tai kappaleita tulevaisuuden varalle?

”Kyllä tulemme jatkamaan. Meillä on parikin vaihtoehtoa tulevaisuuden julkaisujen varalle, mutta niistä kerromme sitten myöhemmin. Nyt keskitymme rauhassa ’Requiemin’ julkaisuun ja promotioimiseen. Sen verran voin kuitenkin avata tulevaisuuttamme, että nyt kolmannen albumimme jälkeen seuraavaa saa odottaa jonkin verran aiempia pidempään. Meidän pitää hieman tarkemmin miettiä, mihin suuntaan lähdemme viemään Memoriamia musiikillisesti. Scottilla on paljon hienoja riffejä jo tulevia julkaisujamme varten, ja mikäli meillä elon päiviä riittää, niin siitä riippuu paljon. Yksi vaihtoehto olisi myös julkaista cover-versioinamme joitakin klassikoita, jotka ovat inspiroineet meitä perustamaan tämän bändin. Julkaisemme tulevaisuudessa musiikkia joko omalla levymerkillämme tai sitten etsimme sille julkaisijan. Olemme joka tapauksessa äärimmäisen onnellisia siitä, että Ross on nyt mukana tuotantoryhmässämme tulevaisuuden julkaisujammekin ajatellen.”

Benediction

Kuinka yhteisölliseksi koet West-Midlandista tulleiden aikalaistenne yhtyeiden yhteisön? Godflesh, Napalm Death, Cathedral, Carcass, te, oletteko edelleen toistenne kanssa tekemisissä ja kuinka veljellistä yhteiselonne on tänä päivänä keskisessä Englannissa?

Karl Willetts: ”Tokihan itse kukin alamme olla jo iäkkäitä, joten emme enää hirveästi hengaile yhdessä yhtä paljon kuten joskus nuorempana, mutta sanoisin, että keskinäinen ilmapiirimme on toisia kannustava, ja olemme vilpittömästi ylpeitä toistemme saavutuksista ja musiikillisista urista. Silloin tällöin saatamme käydä juhlistamassa iltaa tuopposella rentoutumassa ja juhlistaa paikkakuntamme musiikillista rikkautta. On todella hienoa saada olla osana tätä yhteisöä.”

Onko Memoriamilla aikomusta lähteä jossain vaiheessa kiertämään Eurooppaa tai jopa maailmaa, tai ehkäpä pistokeikkoja siellä täällä, ehkä myös Suomessa?

Karl Willetts: ”Me olemme maailman kiertämiseen jo ihan liian vanhoja. Olen saanut kokea ne ajat nuorempana, ja se oli silloin kieltämättä todella hieno kokemus, ja olen pohjimmiltani todella kiitollinen siitä. Nykyään me Memoriamin jäsenet käymme siviilissä tavallisissa päivätöissä ja meillä on perheet ja henkilökohtaiset velvoitteemme  huolehdittavana. Äitini sairastaa dementiaa, ja joudun huolehtimaan hänestä päivittäin. Meille musiikkihommat ovat mitä mainiointa irtiottoa arjen peruskuvioista, ei kuitenkaan sen enempää. Haluamme kuitenkin poimia valikoiden hyviä keikkatarjouksia, joihin pyrimme tarttumaan parhaamme mukaan.

Olen kuitenkin aikanani tullut siihen johtopäätökseen, että minun on parempi luopua täysipainotteisesta, kiertueita sisällään pitävästä bändielämästä. Nykyisellään tiettyjen mantereiden kiertäminen ei tarjoa minulle enää mitään hohdokasta. Olen kokenut kaikki ne soittokeikat tiistai-iltaisin jossain pikkukaupungissa, keskellä ei mitään parillekymmenelle katsojalle. Joku sentään tulee hehkuttamaan ostamaansa bändini t-paitaa aamukahdelta (naurua). Nykyisin olen tiistaisin nukkumassa jo kymmeneltä. Se (viikkokeikkojen epäsuosio) on toki täysin ymmärrettävää: kaikilla varttuneemmilla on lapset huolehdittavanaan, työt ja muut arkiset askareet odottavat. Nykyisin mekin ikäännyttyämme haluamme tosiaan valikoida omaehtoisesti, mitä teemme, ja kun viikkokeikat ovat harventuneet kaikkialla, niitä ei ole järkeä tehdä. Silti teemme Memoriamilla keikkoja keskimäärin jopa joka toinen viikonloppu, ja se tahti on nykyisellään aivan riittävä minulle.”

Terveisesi suomalaiselle metalliyleisölle ja diggareillenne? Onko teitä lupa odottaa soittamaan Suomeen jossain vaiheessa?

Karl Willetts: ”Kokemuksemme Suomessa heitetyistä keikoistamme ovat upeita. Totta kai tulemme mielellämme keikalle sinne teille, kun aikataulut ja olosuhteet vaan saadaan natsaamaan. Olemme soittaneetkin Helsingissä uramme alkuvaiheessa, ja se meidän show oli kaikin puolin oikein hieno. Erästä Bolt Throwerin Tuska-keikkaa muistelen myös lämmöllä. Tosiaan, jos vain kaikki olosuhteet ovat suotuisat, ajoitus on oikea ja mahdollisuus tulee, niin ilman muuta tulemme Suomeenkin. Otamme yhteydenottoja vastaan promoottoreilta ja konserttijärjestäjiltä, joten vinkatkaapas, jos haluatte meidät keikalle.”

Kiitoksia sinulle, Kaaoszinelle, faneillemme – entisille ja uusille. Ilman teidän kannatustanne emme olisi tänään tässä.

 

Kiitos Karlille haastattelusta. Toivomme Memoriamille pitkää ikää ja kaikkea hyvää.

Memoriam : ”Requiem For Mankind” -albumi julkaistaan 21.6.2019.

Julkaisija: Nuclear Blast Records.

Kommentoi julkaisua