Tässä artikkelisarjassa pohditaan ja väännellään Pohjolan maaperästä nousevaa, rankasti suomalaisiin juuriin nojaavaa nuorta metallia. Ideana on tuoda esille vielä demo- ja omakustannevaiheessa toimivia metallimuusikoita ja metallibändejä, jotka ammentavat tavalla tai toisella suomalaisesta kansanperinteestä.  Esittelyt perustuvat osittain artistien haastatteluille tätä sarjaa varten. Tarkoitus ei ole ruotia muusikoista tai musiikista kaikkea läpikotaisin, vaan sananmukaisesti heitellä kipinöitä ilmaan.

Osa 2: Esittelyssä Kaarnekorpi:
Tuomas Saari, kitara
Kimmo Kellberg, laulu
Janne Rönkkö, kitara, taustalaulu
Juho Savikurki, koskettimet
Tapio Rantanen, basso, taustalaulu
Pekka Hartikainen, rummut
Johanna Eteläkari, taustalaulu

Kaaoszine julkaisi vuoden alussa (11.1.15) arvostelun Kaarnekorven demosta ”Aaltojen alle” (2014), ja Jyri Kinnari totesi arvostelunsa lopussa, että ’pienellä hiomisella bändistä kuoriutuu varmasti varsinainen timantti’. Tämä on niin totta kuin olla voi. Niin paljon on tällä demolla otettu ilmaa siipien alle, että pyrähdys kohti kirkkaampaa päivänvaloa lienee aivan nurkan takana. Ja herkullisesti uusi, täyspitkä albumi onkin jo pitkälle työstetty. Voisi kyllä sanoa, että jo on aikakin, niin monen demon jälkeen, mutta toisaalta, aines on ehtinyt kypsyä sellaiseksi, että debyyttialbumiin saa kohdistaa isot odotukset.

Tyylillisesti Kaarnekorpi asettuu folk metallin ja melodisen death metallin välimaastoon, ja tässä vaiheessa voidaan unohtaa ne niin usein uuteen folk metalliin liitetyt mielleyhtymät Ensiferum-kopioista ja vastaavista. Kuten jo aiemmassa demoarvostelussa todettiin, nyt kuljetaan ihan oikeasti omaa polkua. Kaarnekorven sävähdyttävä logo, kuin verellä ruiskaistu kuva punaisesta korpista, sopiikin hyvin bändin imagoon. Tämä musiikki virtaa yhtä vahvana ja tuoreena kuin veri miehen suonissa.

Vaikuttimikseen Kaarnekorpi on nimennyt mm. Amon Amarthin, Moonsorrowin, Bathoryn ja Sentencedin. Itse asiassa murinalaulusta vastaavan vokalistin, Kimmo Kellbergin ärjy ja intensiivinen artikulointi vetää hyvin vertoja vaikka Johan Heggin murinalle. Kellberg ei edes kuulunut alkuperäiseen kokoonpanoon, joka kantoi nimeä Corvus Corax, vaan liittyi bändiin vasta v.2008 jälkeen, ilman varsinaista aiempaa historiaa laulajana! Elämän erikoisia ja kauniita sattumia on, kun luonnonlahjakkuus tippuu taivaalta oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Puhtaista lauluista vastaava Johanna Eteläkari (joka liittyi bändiin vasta v.2011) on hieno lisä yhteiseen soundiin. Tässä kohden tulee mieleen Noumenan Antti Haapasen ja Suvi Uuran upea yhteistyö. Musiikillisena taustavaikuttajana ihan yleisellä tasolla häilyy ainakin omassa mielessäni myös Finntrollin peikonhampaat, ja varsinkin (nyt varsin ajankohtainen) albumi ”Nattfödd” (2004). Lieneekö yhteneväisyyttä tietynlaisessa poljennossa ja musiikillisesti eteenpäin työntyvässä, rajussa määrätietoisuudessa? Melodisesti ”Nattfödd” on kuitenkin niin täynnä kieroa kromatiikkaa sekä sävelkuluissa että ja jopa sointuvaihdoksissa, että varsinainen kulkusuunta on aivan toinen.

Mitä tulee sitten suomalaisiin elementteihin Kaarnekorven tuotannossa, näin kommentoi bändin kitaristi ja perustajajäsen Tuomas Saari:

-Emme sinänsä Kaarnekorven kanssa suomalaiseen mytologiaan kovinkaan syvälle paneudu, vaikka sieltä toki maustetta ja vaihtelua tarinoihin haetaan. Tätä enemmän suomalaisuus toimii sellaisena luonnollisena taustakankaana ja lähtökohtana kaikelle, mitä tehdään. Kaarnekorven lyriikat kertovat useimmiten erilaisista ihmiskohtaloista, katkeruudesta ja vajavaisuudesta. Siitä, miten omat ja muiden teot muokkaa psyykettä ja toimintatapoja.

Eleginen taustakangas suomalaisine järvimaisemineen levittäytyykin kauniisti tällä viimeisimmällä demolla. Kakkosraidassa ”Soutaja” näky verevistä kämmenistä airoissa on sananmukaisesti kouriintuntuva:

”Syöpyy liha kämmenistä/ veri veteen sekoittuu

Viestii tuska elämästä/ mut pian se unhoittuu

Ulapan aavan karu kutsu/ vei matkamiehen järjen kai

Aaltojen alla odottaa/ valtakunta unhoitettujen/ ikiaikaisten voimien!”

Lyriikoista löytyy myös leikkisää puolta: kolmas raita samaiselta äänitteeltä, ”Tapiolan valtias”, maalaa kuvaa painavilla karhuntassuilla taivaltavasta luontokappaleesta:

”Tuolla tiettömän taipaleen takana/ korpikuusen kätkössä katajan

Tarpoo talloen taimia tieltään/ kotikankaillaan kontio kiertää

Viisi vahvaa vieressä vaanii/ puista painavaa peistä puristaa

Viekas veikkonen vaistoaa vainon/ pois pinkoo pötkien pakoon”

Tästä löytyy kalevalamitan tyypillisesti käyttämä tyylikeino: sanojen alkusointuisuus. Taustakangas on vaihdettu järvenselkänäkymistä elävään korpimetsään. Musiikillinen kuva on kaunis toisinto tästä näkymästä: varovasti kasvava instrumentaatio tuo mieleen lähestyvän mesikämmenen. Kellbergin murinan lämmin sointiväri sopii asetelmaan erinomaisesti, ja Johanna Eteläkarin ääni soi kuin tuuli temmellyksen keskellä.

Mutta minkälaista jatkoa on odotettavissa? Tuomas Saari kertoo, että tulevan kokopitkän albumin sävellykset ovat 90%:sti valmiina. Hyvää vauhtia on siis tulossa tätä hienoa tuotantoa lisää. Missä määrin sitten jatketaan samaa linjaa kuin demolla ”Aaltojen alle”? Näin vastaa Tuomas:

-Hyvin pitkälti sama linja tulee jatkumaan… Levyn uudemmat sävellykset venyttävät raja-aitoja vähän joka suuntaan; sieltä löytyy ehkäpä tähän asti raskainta musisointia, mitä olemme nauhoittaneet, mutta toisaalta myös vähän ilmavampaa materiaalia. Levyltä saattaa myös löytyä uudelleenäänitys tai pari vanhoista biiseistä, mutta tämä on vielä vähän pohdinnan alla.

Luvassa on siis lujasti rakennetulta pohjalta eteenpäin kurkottavaa suomalaista metallia. Kaarnekorpi on muovannut ja hionnut itsensä kymmenessä vuodessa seitsemänhenkiseksi, vahvaksi ryhmäksi, jolla on musiikin tekemiseen oikea ote käsissään, jokaista jäsentään myöten! Mikäli uudet biisit jatkavat tästä, missä uusimmalla demolla ollaan, ovat odotukset suuret. Nyt näyttää siltä, että työtä tehdään tosissaan ja sydämellä. Yksi huomiota herättävimpiä piirteitä tällä demolla on erinomainen kyky hallita kokonaisuuksia. Biisit ovat sävellyksinä hyvin ehyitä ja kontrasteineen ilmeisen tarkasti harkittuja. Voidaan siis olettaa, että tulevat, raja-aitoja kaatavat elementit, asettuvat varmasti oikeisiin uomiin ja mittasuhteisiin. Ei muuta kuin antaa palaa!

Ja näissä tunnelmissa allekirjoittanut kiittää ja toivottaa menestystä uralle!

Kirjoittanut: Sirpa Nayeripoor

HAETAAN METALLIMIEHIÄ/NAISIA ESITTELYYN

Mikäli pohjoinen metalli suomalaisilla juurilla on teidän bändinne juttu, ja mikäli taotte rautaa vielä demo- tai omakustannevaiheessa, mutta toivoisitte hitusen näkyvyyttä lisää, laittakaa tavaraa tulemaan alempana ilmoitettuun sähköpostiosoitteseen. Täällä päässä valikoidaan tasokkaita näytteitä esiteltäviksi Kaaoszinen sivuilla artikkelisarjassa ’Kipinöitä metallipajasta’.

Musiikin ei tarvitse välttämättä olla folk metallia, kunhan suomalaisuus siinä tulee jotenkin ilmi. Esim. kalevalamittaisina sanoituksina, suomalaisesta muinaiskulttuurista ammentavana sisältönä tai vaikka perinnesoittimien muodossa. Itse kielen ei tarvitse kuitenkaan välttämättä olla suomea.

Musiikkinäytteiden lisäksi kertokaa bändistänne oleelliset tiedot: kokoonpano, mahdollinen genre, musiikilliset ja kirjalliset vaikutteet, mahdollinen ideologia/uskonto, mahdolliset kirjalliset tuotokset  jne. Muistakaa myös yhteystiedot ja varautukaa haastateltaviksi.

Sirpa Nayeripoor: snayeripoor@gmail.com