Klassikkoja toisensa perään, maailman ensi-iltoja unohtamatta – Arviossa Paradise Lostin ”At The Mill”

Suuret lockdownit synnyttivät livestreamien aallon viime vuonna. Tässä aallokossa mukana purjehti englantilainen pitkän linjan metalliyhtye . Yhtye striimasi keikkansa yhtyeen kotikaupungista Yorkshiresta The Mill Nightclubilta marraskuussa 2020. Striimistä syntyi tämä kerrassaan upea livetallenne ”At The Mill”, jonka tunnelmiin on ilo palata yhä uudelleen ja uudelleen.
Oma matkani yhtyeen seurassa alkoi vuonna 2008 kun Paradise Lost oli lämppärinä HIMin Euroopan kiertueella. Minulla oli ilo ja kunnia olla todistamassa yhtyeen keikkaa Prahassa hyvinkin majesteetillisella Lucerna klubilla. Kukapa olisi arvannut että kauppakeskuksen alle oli rakennettu monikerroksinen klubi, jota koristi niin ornamentein koristellut pylväät kuin lukuisat satapäiset kristallikruunut. Ihan näin majesteetillinen ympäristö The Mill Nightclub ei ole, mutta haitanneeko tuo, kun kuulemme pian klassikkoja toisensa perään, unohtamatta muutamaa maailman ensi-iltaa.

Maailman ensi-iltoja ei tarvitse kauaa odottaa kun”Widow” avauskappaleen jälkeen yhtye pääsee soittamaan ensimmäistä kertaa kuulijoilleen livenä kappaleen ”Fall From Grace” yhtyeen uusimmalta ”Obsidian” albumilta joka julkaistiin toukokuussa 2020. Kappale toimii hyvin, jollei jopa paremmin kuin albumilta, ja koko Paradise Lostin jäsenistö soittaa sen ilmekään värähtämättä. Tämän jälkeen pysytellään vielä kappaleen verran tuorehkoissa tunnelmissa kun kuulemme ”Medusa” albumilta tutun kappaleen ”Blood And Chaos”.

Illan ensimmäiset kylmät väreet nousee pintaan kuullessani ”Faith Divides Us Death Unites Us” kappaleen alkusoinnut. Jään vain ihmetlemään miten sama kappale voi toimia yhtä hyvin tuhatpäisellä stadionkeikalla kuin kotisohvalta nautittuna. Tätä ihmettelyä jatkuu monen järkälemäisen klassikon verran. Seuraavan kerran havahdun tähän maailmaan kuulessani yhden henkilökohtaisen suosikkini koko yhtyeen tuotannosta, kun minut tähän maailmaan herättää kappale nimeltä ”One Second”.

Keikan puolivälissä palaamme maailman ensi-iltojen pariin kun yhtye soittaa uusimmalta levyltä kappaleen ”Ghosts”. Varmasti monet fanit ja yhtyeen kannattajat ovat jo tovin odottaneet että pääsisi kuulemaan myös näitä uusimman ”Obsidian” albumin kappaleita livenä. Tämä livestream tuo faneja ja yhtyettä ainakin hetkeksi lähemmäs toisiaan. Mieleni valtaa toiveikkuus. Toiveikkuus siitä että saisimme olla myös ihan fyysisestikin samassa tilassa nauttimassa näistä mahtavista hetkistä musiikin parissa.

Tämän jälkeen matkaan aikaan joilloin minä löysin yhtyeen. ”In Requiem” levy oli julkaistu ja minä pönötän aikuisiän kynnyksellä Prahan Lucerna klubilla. Vaikka fyysisesti istunkin tällä hetkellä kotisohvallani haaroista revenneet yöpuvun housut jalassa, vie kappaleet ”The Enemy” ja ”Requiem” noihin majesteetilliset kristallikruunut omaaviin tunnelmiin. Voin jo melkein tuntea hyppysissäni ”In Requiem” -albumin samettipintaiset kannet, sillä astelin tuon vuoden 2008 keikan jälkeisissä onnellisuushöyryissä melkeinpä suoraan lentokentältä edesmenneeseen Kotkan Sävelaittaan ostamaan tämän ihan överikalliin deluxe-version kyseisestä albumista.

Keikan loppupuolella onnellisuutta ja kylmiä väreitä nostattavat vielä kappaleet ”No Hope In Sigh” ja ”So Much Is Lost”. Nämä kappaleet jatkavat streamiä rosoisella otteella joka on 100 prosenttisesti rehellistä metallimusiikkia, eikä se sisällä mitään turhanpäiväisiä agrobatiatemppuja tai showelementtejä. Keikan päättää tunnelmallinen ja alkumetreillä jopa hieman hauras ”Darker Thoughts” joka on maailman ensi-ilta sekin. Vokalisti Nick Holmes kokoaa tämän alun haurauden tiiviiseen nippuun ja loppua kohden tämä maailman ensi-ilta nousee täysin ansaitusti mahtipontisuudellaan järkälemäisten klassikkojen rinnalle.

”At The Mill” on kokonaisuudessaan hieno livesteam joka on toteutettu uskollisena bändin rehellisen rosoiselle tyylille. Hyvin pelkistetty ja pääosin harmaa The Mill Nightclubin ympäristö toimii hyvin yhtyeen musiikin kanssa. Tätä harmautta värittää vain muutama metri neonväristä sähköteippiä joka on juuri se tarvittava väriläiskä jota tehdasmainen atmosfääri kaipaa. Kun melkein jokaisen kappaleen alkaessa voi todeta: ”Hei, nyt tulee hyvä biisi!” ei ”At The Millille” voi antaa kuin täydet 10 pistettä.

10/10

Kappalelista:
1. Widow
2. Fall From Grace
3. Blood And Chaos
4. Faith Divides Death United Us
5. Gothic
6. Shadowkings
7. One Second
8. Ghosts
9. The Enemy
10. As I Die
11. Requiem
12. No Hope In Sigh
13. Embers Fire
14. Beneath Broken Earth
15. So Much Is Lost
16. Darker Thoughts

 

Kommentoi julkaisua