Korpiklaani kehittyy ja pitää kiinni ainutlaatuisesta tyylistään – arviossa yhtyeen kymmenes albumi ”Kulkija”

Folk metalin omaleimainen humppakonkari Korpiklaani on vienyt suomalaista kansanperinnettä maailmalle jo toistakymmentä vuotta. Jatkuvasti suurempaa suosiota saavuttava yhtye ei juuri lepäile laakereillaan vaan kiertää ahkerammin kuin koskaan ja levyjäkin tulee tasaisin väliajoin. ”Kulkija” on kymmenes Korpiklaanin nimellä julkaistu albumi ja se sisältää reilusti enemmän musiikkia kuin yksikään aiemmista. Tunnin ja 11 minuutin kestolla voitaisiin puhua jo melkein tupla-albumista.

Kenellekään ei varmasti tule yllätyksenä, että Korpiklaani kuulostaa edelleen omalta rehelliseltä itseltään. Soundit ovat samalla tavalla nykyaikaisen muhkeat ja selkeäksi kiillotetut kuin muutamalla aiemmallakin levyllä. Myös itse sävellykset ovat pitkälle tuttua Korpiklaania, mutta myös muutamia uusia polkuja on käyty kokeilemassa. Esimerkiksi ”Kallon Malja” on pitkähkö, monta erilaista osaa sisältävä ja Korpiklaaniksi todella kitaravetoinen kappale, jonka lennokkaat riffit kuljettavat läpi lähes kymmenen minuutin keston, toki antaen välillä tilaa muillekin soittimille. Viulu ja harmonikka ovat oleellisessa roolissa varsinkin sen rauhallisemmissa osissa. ”Sillanrakentaja” taas on poikkeuksellisen tummanpuhuvaa ja hidastempoista raskaan tunnelman maalailua. Iskelmääkin tapailevan ”Harmajan” pakahduttavaan haikeuteen voisi hukkua.

Levyllä on myös joukko suoraa tietä hilpeällä otteella kulkevia hyvän tuulen rallattelukappaleita, joista Korpiklaani tunnetaan parhaiten. Niissäkin on tosin tapahtunut kasvua ja kypsymistä vuosien aikana, kyse ei todellakaan ole itsensä toistamisesta. Kuten tämäkin albumi osoittaa, tuollaiset kappaleet eivät ole läheskään koko totuus Korpiklaanin musiikista. Se on aina ollut monipuolinen ja erilaisiin tunnelmiin vaivattomasti ja luonnollisesti taipuva yhtye. Korpiklaani kehittyy ja vie musiikkiaan eteenpäin, mutta pitää kiinni myös aiemmin hyväksi todetuista asioista. Niistä aineksista syntyy albumi kerrallaan jotain uutta ja kiinnostavaa, joka on samalla tuttua ja turvallista. Tavallaan Korpiklaanin uuden albumin kuunteleminen on kuin tapaisi vanhaa ystävää parin vuoden tauon jälkeen.

”Kulkija” voi hyvinkin olla Korpiklaanin monipuolisin albumi tähän mennessä. Näin pitkällä albumilla pitääkin olla vaihtelua, sillä muuten kesken kuuntelun voisi puutua, vaikka kappaleet olisivatkin hyviä. Toisaalta ”Kulkijan” kappaleet poikkeavat toisistaan jo siinä määrin, että kokonaisuus säröytyy hieman. Muutama kappale ei myöskään yllä aivan samalle tasolle kuin suurin osa musiikista tällä albumilla. Yhteistä niille on se, että hyvän idean toteutus jää puolitiehen. Vaikka ”Kulkija” ei olekaan aivan Korpiklaanin paras albumi, se on erittäin toimiva lisäys bändin hyvien levyjen jatkumoon. Korpiklaanin luovuus on vieläkin voimissaan. Arvostusta ropisee myös siitä hyvästä, että se on pitänyt kiinni omasta tyylistään ja on maailman mittakaavallakin edelleen täysin ainutlaatuinen yhtye.

8/10

Kappalelista:
1. Neito
2. Korpikuusen Kyynel
3. Aallon Alla
4. Harmaja
5. Kotkonnut
6. Korppikalliota
7. Kallon Malja
8. Sillanrakentaja
9. Henkselipoika
10. Pellervoinen
11. Riemu
12. Kuin Korpi Nukkuva
13. Juomamaa
14. Tuttu On Tie

Korpiklaanin kotisivut
Korpiklaani Facebookissa


Kommentit